Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
APOSTOLOIDEN TEGOD | Apostolien teot |
Chapter 23 | Luku 23 |
| 1Pavel kacouzi Nevondkundaha i sanui: «Velled! Kaiken elon neche päivhäsai minä olen elänu Jumalan edes puhthal südäimel.» | 1Niin Paavali loi katseensa neuvostoon ja sanoi: "Miehet, veljet, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti". |
| 2Siloi ülembaine pap Anania käski Pavlanke seižujile, miše hö iškižiba Pavlad hulidme. | 2Mutta ylimmäinen pappi Ananias käski lähellä seisovia lyömään häntä vasten suuta. |
| 3Pavel sanui vastha: «Jumal iškeškandeb sindai, sinä, vaugištoittud sein! Sinä ištud tägä, miše sudida mindai käskišton mödhe, a iče käsköid vasthapäi käsked löda mindai.» | 3Silloin Paavali sanoi hänelle: "Jumala on lyövä sinua, sinä valkeaksi kalkittu seinä; istutko sinä tuomitsemassa minua lain mukaan ja käsket vastoin lakia lyödä minua?" |
| 4Rindal seižujad mehed sanuiba: «Jumalan ülembašt papid-ik sinä hondostad?» | 4Niin ne, jotka seisoivat lähellä, sanoivat: "Herjaatko sinä Jumalan ylimmäistä pappia?" |
| 5Pavel sanui: «En tedand, velled, miše hän om ülembaine pap. Ved' Pühiš Kirjutusiš om sanutud: ‘Ala pagiže pahad sinun rahvahan pämehen polhe.’» | 5Ja Paavali sanoi: "En tiennyt, veljet, että hän on ylimmäinen pappi; sillä kirjoitettu on: `Kansasi ruhtinasta älä kiroa`". |
| 6Poled Nevondkundaspäi oliba saddukejad, poled farisejad, i tetes necen Pavel kirgouzi: «Velled! Minä olen farisei i farisejan poig. I mindai nügüd' suditas tägä, sikš miše minä nadeimoi: kollijad eläbzuba.» | 6Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: "Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana". |
| 7Konz hän vaiše oli sanunu necen, saddukejiden i farisejiden keskes tegihe sur' rid, i kaik sigä olijad jagoihe poleti. | 7Tuskin hän oli tämän sanonut, niin nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken, ja kokous jakautui. |
| 8Saddukejad sanuba, miše ei ole eläbzumišt, ei angeloid, ei hengid, a farisejad sanuba, miše kaik om. | 8Sillä saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin. |
| 9Libui sur' kida, i käskištonopendajad farisejiden polespäi seižutihe i zavodiba ridelta: «Mö em voigoi löuta neciš mehes nimidä pahad. A ku hänele om pagižnu angel vai heng, ka algam libugoi toraha Jumalad vasthapäi!» | 9Ja syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: "Emme löydä mitään pahaa tässä miehessä; entäpä jos henki tai enkeli on hänelle puhunut?" |
| 10Ku kida kaiken sureni, kogortan pämez' varaidaškanzi, miše Pavel rebitadas paloikš. Hän käski saldatoile mända i tembaita Pavlad Nevondkundan käzišpäi i veda händast kazarmaha. | 10Ja kun riita yhä kiihtyi, pelkäsi päällikkö, että he repisivät Paavalin kappaleiksi, ja käski sotaväen tulla alas ja temmata hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin. |
| 11Toižel öl Pavlanno seižutihe Ižand i sanui: «Ole rohked, Pavel! Kut sinä oled todištanu minun polhe tägä Jerusalimas, mugažo sinei pidab todištada Rimas-ki.» | 11Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: "Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa". |
| 12Homendesel erased evrejalaižed peitoiči kerazihe i andoiba toine toižele vahvan sanan Jumalan kal't, miše ei söškakoi i ei joškakoi, kuni ei rikkoi Pavlad. | 12Mutta päivän tultua juutalaiset tekivät salaliiton ja vannoivat valan, etteivät söisi eivätkä joisi, ennenkuin olivat tappaneet Paavalin. |
| 13Sid' oli enamban nellädkümned mest, ked andoiba necen sanan. | 13Ja niitä oli viidettäkymmentä miestä, jotka yhtyivät tähän valaan. |
| 14Hö mäniba ülembaižiden papidennoks i vanhembidennoks i sanuiba: «Mö vahvištoitim meiden sanan Jumalan kal't, miše em pangoi suhu nimidä, kuni em rikkoi Pavlad. | 14He menivät ylipappien ja vanhinten luo ja sanoivat: "Me olemme kirouksen uhalla vannoneet, ettemme mitään maista, ennenkuin olemme tappaneet Paavalin. |
| 15Oigekat nügüd' tö ühtes Nevondkundanke vestin kogortan pämehele, miše hän homen toiži Pavlad teidennoks. Sanugat, miše tahtoit paremba tedištada hänen azjan. Mö jo edel sidä linnem vaumhed rikmaha händast, ku hän päzub teidennoks.» | 15Pyytäkää te siis nyt yhdessä neuvoston kanssa päälliköltä, että hän toisi hänet alas teidän luoksenne, ikäänkuin aikoisitte tarkemmin tutkia hänen asiaansa. Mutta me olemme valmiit tappamaan hänet, ennenkuin hän pääsee perille." |
| 16Pavlan sizarenpoig tedišti necen. Hän mäni kazarmaha, tuli Pavlannoks i sanui hänele kaiken. | 16Mutta Paavalin sisarenpoika, joka oli saanut kuulla väijytyksestä, saapui kasarmille, meni sisälle ja ilmoitti sen Paavalille. |
| 17Pavel kucui ühten sadanpämehišpäi ičezennoks i sanui: «Ve nece prihaine kogortan pämehennoks. Prihaižel om vest' hänele.» | 17Niin Paavali kutsui luoksensa erään sadanpäämiehen ja sanoi: "Vie tämä nuorukainen päällikön luo, sillä hänellä on jotakin hänelle ilmoitettavaa". |
| 18Sadanpämez' oti prihaižen i vei händast kogortan pämehennoks i sanui: «Türmas olii Pavel kucui mindai i pakiči, miše minä sataižin necen prihaižen sinunnoks. Hän om tulnu azjad sinunnoks.» | 18Niin hän otti hänet mukaansa, vei hänet päällikön luo ja sanoi: "Vanki Paavali kutsui minut luokseen ja pyysi tuomaan sinun luoksesi tämän nuorukaisen, jolla on jotakin puhuttavaa sinulle". |
| 19Kogortan pämez' oti prihaižen kädes, vei händast čurha i küzui: «Mittušt azjad sinä oled tulnu minunnoks?» | 19Niin päällikkö tarttui hänen käteensä, vei hänet erikseen ja kysyi: "Mitä sinulla on minulle ilmoitettavaa?" |
| 20Hän sanui: «Evrejalaižed oma pagižnuded, miše pakita sindai toda homen Pavlad Nevondkundan edehe. Nece tehtas kuti sen täht, miše heile paremba kacta hänen azjad. | 20Hän sanoi: "Juutalaiset ovat päättäneet anoa sinulta, että huomenna veisit Paavalin alas neuvostoon, ikäänkuin aikoisit vielä tarkemmin tutkia hänen asiaansa. |
| 21No ala usko heile. Enamba nellädkümned mest varastaba händast peitsijas. Hö oma andnuded vahvan sanan Jumalan kal't, miše ei söškakoi i ei joškakoi, kuni ei rikkoi Pavlad. Nügüd' hö oma jo vaumhed i vaiše varastaba sinun sanad.» | 21Mutta älä sinä siihen suostu, sillä viidettäkymmentä miestä heidän joukostaan on häntä väijymässä, ja he ovat vannoneet valan, etteivät syö eivätkä juo, ennenkuin ovat tappaneet hänet. Ja nyt he ovat valmiina ja odottavat sinun suostumustasi." |
| 22Kogortan pämez' sanui prihaižele: «Ala sanu nikenele, miše oled starinoičenu necen minei», i pästi prihaižen. | 22Niin päällikkö päästi nuorukaisen menemään ja sanoi hänelle: "Älä virka kenellekään, että olet ilmaissut tämän minulle". |
| 23Kogortan pämez' kucui sid' kaks' sadanpämest i sanui: «Ehtan koumandel časul pidägat vaumhin kaks'sadad saldatad mända Kesariaha i völ seičemekümne raccastajad i kaks'sadad saldatad keihidenke. | 23Sitten hän kutsui luoksensa kaksi sadanpäämiestä ja sanoi heille: "Pitäkää yön kolmannesta hetkestä lähtien kaksisataa sotamiestä valmiina lähtemään Kesareaan ja seitsemänkymmentä ratsumiestä ja kaksisataa keihäsmiestä, |
| 24Otkat oslid-ki da ištutagat Pavel raccile, miše veda koskmatoman händast manižandan Feliksan edehe.» | 24ja varatkaa ratsuja pannaksenne Paavalin ratsaille ja viedäksenne hänet vahingoittumatonna maaherra Feeliksin luo". |
| 25Sid' kogortan pämez' kirjuti manižandale mugoižen kirjeižen: | 25Ja hän kirjoitti kirjeen, joka kuului näin: |
| 26«Minä, Klavdi Lisi, oigendan tervhensanoid korgedarvokahale manižandale Feliksale. | 26"Klaudius Lysias lausuu tervehdyksen korkea-arvoiselle maaherralle Feeliksille. |
| 27Evrejalaižed tabaziba necen mehen i tahtoiba jo rikta händast. No minä tedištin, miše hän om Riman valdkundan rahvahanik, mänin saldatoidenke i päzutin händast evrejalaižiden käzišpäi. | 27Tämän miehen ottivat juutalaiset kiinni ja olivat vähällä hänet tappaa; silloin minä tulin saapuville sotaväen kanssa ja pelastin hänet, saatuani tietää, että hän on Rooman kansalainen. |
| 28Miše tedištada, miš hö händast väritaba, minä toin händast heiden Nevondkundan edehe. | 28Ja koska tahdoin tietää, mistä asiasta he häntä syyttivät, vein hänet heidän neuvostoonsa |
| 29Sigä tedištin, miše händast väritadihe heiden käskišton ridküzundoiden tagut, a ei miš-se toižes, miš voiži oigeta surmale vai türmha. | 29ja havaitsin, että häntä syytettiin heidän lakiaan koskevista riitakysymyksistä, mutta ettei ollut kannetta mistään, mikä ansaitsisi kuoleman tai kahleet. |
| 30A ku tedištin, miše evrejalaižed ladiba peitoiči rikta händast, ka oigendan nügüd' händast sinunnoks. Väritajile-ki minä käskin sanuda ičeze väritused sinun edes. Ole terveh.» | 30Mutta kun minulle on annettu ilmi, että miestä vastaan on tekeillä salahanke, lähetän hänet nyt heti sinun luoksesi; olen myös kehoittanut hänen syyttäjiään sanomaan sanottavansa häntä vastaan sinun edessäsi." |
| 31Saldatad tegiba muga, kut heile oli käsktud: otiba Pavlan i veiba händast öl Antipatridaha. | 31Niin sotamiehet, saamansa käskyn mukaan, ottivat Paavalin ja veivät hänet yötä myöten Antipatrikseen. |
| 32Toižel päiväl hö oigenziba händast edemba raccastajidenke, i iče pördihe kazarmaha. | 32Seuraavana päivänä he antoivat ratsumiesten jatkaa hänen kanssaan matkaa, mutta itse he palasivat kasarmiin. |
| 33Konz raccastajad tuliba Pavlanke Kesariaha, hö andoiba kirjeižen manižandale i toiba Pavlan-ki hänen edehe. | 33Kun ratsumiehet tulivat Kesareaan, antoivat he kirjeen maaherralle ja veivät myös Paavalin hänen eteensä. |
| 34Manižand lugi kirjeižen i küzui, miččes tahospäi Pavel om. Kulištades, miše Pavel om Kilikiaspäi, | 34Luettuaan kirjeen hän kysyi, mistä maakunnasta Paavali oli; ja saatuaan tietää, että hän oli Kilikiasta, |
| 35hän sanui: «Minä kundlen sindai, konz tänna tuleba sinun väritajad.» Hän käski varjoita Pavlad Irodan horomoiš. | 35hän sanoi: "Minä kuulustelen sinua, kun syyttäjäsikin saapuvat". Ja hän käski vartioida häntä Herodeksen linnassa. |
Chapter 23
