Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
APOSTOLOIDEN TEGOD | Apostolien teot |
Chapter 22 | Luku 22 |
| 1«Velled i tatad! Kulgat, kut minä puhtastamoi teiden edes.» | 1"Miehet, veljet ja isät, kuulkaa, mitä minä nyt teille puolustuksekseni puhun". |
| 2Konz rahvazkogo kulišti, miše hän pagižeb evrejan kelel, hilleni völ enamba, a Pavel sanui: | 2Kun he kuulivat hänen puhuvan heille hebreankielellä, syntyi vielä suurempi hiljaisuus. Ja hän sanoi: |
| 3«Minä olen evrejalaine. Olen sündnu Kilikian Tarsas, no kaznu neciš lidnas. Sid' minä Gamaliil-opendajaspäi olen sanu tarkan opendusen meiden tatoiden käskišton mödhe. Minä lujas vahvas seižun Jumalan polel, kut kaik tö-ki tämbei. | 3"Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia; ja minä kiivailin Jumalan puolesta, niinkuin te kaikki tänä päivänä kiivailette. |
| 4Minä surmhasai küksin necile tele lähtnuzid, mužikoid i akoid, taboitelin heid i taclin türmha. | 4Ja minä vainosin tätä tietä aina kuolemaan asti, sitoen ja heittäen vankeuteen sekä miehiä että naisia, |
| 5Necen voib todištada ülembaine pap i kaikiden vanhembiden Nevondkund. Minä sain heišpäi kirjeižid Damaskan heimvellile, i läksin sinna taboitelmaha sigälaižid uskojid, miše toda heid čapiš Jerusalimha mokičemhas. | 5niinkuin myös ylimmäinen pappi voi minusta todistaa, ja kaikki vanhimmat. Minä sain heiltä myös kirjeitä veljille Damaskoon, ja minä matkustin sinne tuodakseni nekin, jotka siellä olivat, sidottuina Jerusalemiin rangaistaviksi. |
| 6No matkan aigan, konz minä olin jo läheli Damaskad, taivhaspäi läz kesked päiväd ühtnägoi leimahti hoštai lämoi ümbri minus. | 6Niin tapahtui, kun minä matkalla ollessani lähestyin Damaskoa, että keskipäivän aikaan yhtäkkiä taivaasta leimahti suuri valo minun ympärilläni; |
| 7Lanksin maha i kulištin änen, kudamb sanui minei: ‘Saul, Saul, mikš küksed mindai?’ | 7ja minä kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan minulle: `Saul, Saul, miksi vainoat minua?` |
| 8Minä küzuin: ‘Ižand, ken sinä oled?’ Än' sanui: ‘Minä olen Iisus Nazaretalaine, hän, keda sinä küksed.’ | 8Niin minä vastasin: `Kuka olet, herra?` Ja hän sanoi minulle: `Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat`. |
| 9Ned, kudambad oliba minunke, nägiba lämoin i pöl'gästuiba, no ei kulnugoi hänen än't, kudamb pagiži minei. | 9Ja minun seuralaiseni näkivät kyllä valon, mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui. |
| 10Minä küzuin: ‘Ižand, midä minei tarbiž tehta?’ Ižand sanui minei: ‘Libu i mäne Damaskaha. Sigä sinei sanutas kaik azjad, miččed sinei om märitud tehta.’ | 10Ja minä sanoin: `Herra, mitä minun pitää tekemän?` Herra sanoi minulle: `Nouse ja mene Damaskoon, niin siellä sinulle sanotaan kaikki, mikä sinulle on tehtäväksi asetettu`. |
| 11Hoštajan lämoin tagut minä sogenzuin, i sikš minun sebranikad talutiba mindai kädes. Muga minä putuin Damaskaha. | 11Ja kun minä sen valon kirkkaudesta tulin näkemättömäksi, taluttivat seuralaiseni minua kädestä, ja niin minä tulin Damaskoon. |
| 12Sigä oli mez', kudamb kuctihe Ananiaks. Hän oli oiged mez', tarkas eli käskišton mödhe, i kaik Damaskas eläjad evrejalaižed pagižiba vaiše hüväd hänen polhe. | 12Ja eräs mies, hurskas lain mukaan, nimeltä Ananias, josta kaikki siellä asuvat juutalaiset todistivat hyvää, |
| 13Hän tuli minunnoks, seižutihe rindale i sanui: ‘Saul, vellüdem, pörkahas sinun nägu!’ Kerdalaz minun nägu pördihe, i minä nägištin händast. | 13tuli minun tyköni, astui eteeni ja sanoi minulle: `Saul, veljeni, saa näkösi jälleen`. Ja sillä hetkellä minä sain näköni ja katsoin häneen. |
| 14Hän sanui minei: ‘Meiden tatoiden Jumal om valičenu sindai, miše sinä tundištaižid hänen tahton, nägištaižid Tozioiktan da kulištaižid hänen änen. | 14Niin hän sanoi: `Meidän isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen suunsa äänen; |
| 15Sinä tegetoi hänen todištajaks kaikiden mehiden edes, sinä saneleškanded, midä oled nähnu i kulnu. | 15sillä sinä olet oleva hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen todistaja, mitä olet nähnyt ja kuullut. |
| 16Ka mikš hätkestud? Libu, kucu abuhu Ižandan Iisusan nimed, i anda ičtaiž valatada, anda pesta sinun grähkäd.’ | 16Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.` |
| 17Sid' konz pördimoi Jerusalimha i olin pühäkodiš loičmas, unohtimoi | 17Kun olin palannut Jerusalemiin, tapahtui minun rukoillessani pyhäkössä, että minä jouduin hurmoksiin |
| 18i nägištin Ižandan. Hän sanui minei: ‘Rigehti lähtta Jerusalimaspäi! Tägä ei kackoi hüväks sinun todištust minun polhe.’ | 18ja näin hänet. Ja hän sanoi minulle: `Riennä ja lähde pian pois Jerusalemista, sillä he eivät ota vastaan sinun todistustasi minusta`. |
| 19Minä sanuin: ‘Ižand, hö tedaba, miše minä kävelin suimpertišpäi suimpert'he, taclin türmha i löin nenid, ked uskoba sinuhu. | 19Ja minä sanoin: `Herra, he tietävät itse, että minä panin vankeuteen ja ruoskitin jokaisessa synagoogassa niitä, jotka uskoivat sinuun. |
| 20Siloi, konz Stefan, sinun todištai, riktihe, seižuin minä-ki sigä i en vastustand hänen rikondad, a varjoičin hänen surmičijoiden sobid.’ | 20Ja kun Stefanuksen, sinun todistajasi, veri vuodatettiin, olin minäkin läsnä, hyväksyin sen ja vartioin hänen surmaajainsa vaatteita.` |
| 21No hän sanui minei: ‘Mäne, minä oigendan sindai edahaks, Jumalad tundmatomiden rahvahiden keskhe.’» | 21Ja hän sanoi minulle: `Mene, sillä minä lähetän sinut kauas pakanain tykö`." |
| 22Sihesai evrejalaižed kundliba Pavlan, no nügüd' hö zavodiba kidastada: «Mugomale ei ole sijad mal! Hänele ei sa eläda!» | 22Tähän sanaan asti he kuuntelivat häntä; mutta silloin he korottivat äänensä ja sanoivat: "Pois maan päältä tuommoinen! Sillä ei hän saa elää." |
| 23Kidastades hö lükkiba sobid i tacliba il'maha letet. | 23Ja kun he huusivat ja heittelivät vaatteitaan ja viskoivat tomua ilmaan, |
| 24Siloi kogortan pämez' käski veda Pavlan kazarmaha, kus käski kunutoitta händast i küzelta, miše tedištada, mikš evrejalaižed muga käredas kidastiba hänen päle. | 24käski päällikkö viedä hänet kasarmiin, ja saadakseen tietää, mistä syystä he niin hänelle huusivat, hän määräsi hänet ruoskimalla tutkittavaksi. |
| 25No konz Pavel sidotihe, miše löda, hän sanui rindal seižujale sadanpämehele: «Om-ik teil oiktust kunutoitta Riman rahvahanikad, da völ sudata?» | 25Mutta kun he olivat oikaisseet hänet ruoskittavaksi, sanoi Paavali siinä seisovalle sadanpäämiehelle: "Onko teidän lupa ruoskia Rooman kansalaista, vieläpä ilman tuomiota?" |
| 26Konz sadanpämez' kulišti necen, hän tuli kogortan pämehennoks, sanui azjas i küzui: «Kacu, midä sinä tahtoid tehta? Ved' nece mez' om Riman rahvahanik.» | 26Kun sadanpäämies sen kuuli, meni hän päällikölle ilmoittamaan ja sanoi: "Mitä aiot tehdä? Tämä mies on Rooman kansalainen." |
| 27Kogortan pämez' tuli i küzui Pavlal: «Oled-ik sinä tozi-ki Riman valdkundan rahvahanik?» «Olen», sanui hän. | 27Niin päällikkö meni Paavalin luo ja sanoi hänelle: "Sano minulle: oletko sinä Rooman kansalainen?" Hän vastasi: "Olen". |
| 28Sid' pämez' sanui: «Minä olen maksnu sured dengad, miše tehtas Riman rahvahanikaks.» «A minä olen sündnu Riman rahvahanikan», sanui Pavel. | 28Niin päällikkö sanoi: "Minä olen paljolla rahalla hankkinut itselleni tämän kansalaisoikeuden". Paavali sanoi: "Mutta minulla se on syntymästäni asti". |
| 29Ned, kenele pidi küzelta Pavlad, sid'-žo jätiba händast. Kogortan pämez' pöl'gästui, ku tedišti, miše oli pannu čapihe Riman valdkundan rahvahanikan. | 29Silloin ne, joiden piti häntä tutkia, lähtivät heti hänen luotaan. Ja myös päällikkö peljästyi saatuaan tietää, että Paavali oli Rooman kansalainen, kun oli sidottanut hänet. |
| 30Ku kogortan pämez' tahtoi tarkas tedištada, miš evrejalaižed väritaba Pavlad, ka toižel päiväl pästi händast čapišpäi, käski kogotas ülembaižile papile i kaikile Nevondkundan mehile, i vei Pavlan kazarmaspäi heidennoks. | 30Mutta seuraavana päivänä, koska hän tahtoi saada varman tiedon, mistä juutalaiset häntä syyttivät, päästi hän hänet siteistä ja käski ylipappien ja koko neuvoston kokoontua, vei Paavalin alas ja asetti hänet heidän eteensä. |
Chapter 22
