Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
APOSTOLOIDEN TEGOD | Apostolien teot |
Chapter 21 | Luku 21 |
| 1Muga mö eriganzim heišpäi. Mö läksim i meriči tulim kohtha Kos-sarele. Toižel päiväl mö tulim Rodosha i sigäpäi Pataraha. | 1Kun olimme eronneet heistä ja lähteneet purjehtimaan, laskimme suoraan Koossaareen ja seuraavana päivänä Rodoon ja sieltä Pataraan. |
| 2Sigä mö löuzim laivan, kudambale pidi mända Finikiaha. Mö ištuimoiš laivha i läksim matkha. | 2Siellä tapasimme Foinikiaan menevän laivan, astuimme siihen ja lähdimme purjehtimaan. |
| 3Konz näguškanzi Kipr, se jäi hurale, i mö ajoim Siriaha. Mö läksim randha Tiras, sigä pidi heitta tavarad laivaspäi. | 3Ja kun Kypro rupesi näkymään ja oli jäänyt meistä vasemmalle, purjehdimme Syyriaan ja nousimme maihin Tyyrossa; siellä näet laivan oli määrä purkaa lastinsa. |
| 4Mö löuzim sigälaižid openikoid i olim heidenno nedalin. Pühän Hengen käskten hö pagištoitiba Pavlad, miše hän ei mäniži Jerusalimha. | 4Ja tavattuamme opetuslapset me viivyimme siellä seitsemän päivää. Ja Hengen vaikutuksesta he varoittivat Paavalia menemästä Jerusalemiin. |
| 5Konz tuli aig, mö möst läksim matkha. Kaik velled akoidenke i lapsidenke satoiba meid lidnaspäi. Randal mö kombištuim i loičim ühtes. | 5Mutta kun olimme viettäneet loppuun ne päivät, lähdimme matkalle, ja kaikki saattoivat vaimoineen ja lapsineen meitä kaupungin ulkopuolelle saakka. Ja me laskeuduimme rannalla polvillemme ja rukoilimme; |
| 6Sid' mö prostimoiš heidenke i ištuimoiš laivha, a hö pördihe kodihe. | 6ja sanottuamme jäähyväiset toisillemme astuimme laivaan, ja he palasivat kotiinsa. |
| 7Tiraspäi mö tulim Ptolemaidaha, i sigä meiden merimatk lopihe. Mö mänim rižamaha vellid i olim päivän heidenno. | 7Tyyrosta me saavuimme Ptolemaikseen, ja siihen päättyi purjehduksemme. Ja me tervehdimme veljiä siellä ja viivyimme päivän heidän luonansa. |
| 8Toižel päiväl Pavel i mö, hänenke olijad, läksim sigäpäi i tulim Kesariaha, seižutimoiš evangelistan Filippan pertihe. Hän oli üks' seičemes abunikaspäi, | 8Mutta seuraavana päivänä me lähdimme sieltä ja tulimme Kesareaan, jossa menimme evankelista Filippuksen tykö, joka oli yksi niistä seitsemästä, ja jäimme hänen tykönsä. |
| 9i hänel oli nel'l' tütärt, kudambad völ ei olnugoi mehel i kudambad saneliba Jumalan vestid rahvahale. | 9Ja hänellä oli neljä tytärtä, neitsyttä, joilla oli profetoimisen lahja. |
| 10Mö olim ehtinuded olda heidenno äi päivid, konz sinna tuli Judejaspäi Jumalan sanankandai, kudamb kuctihe Agavaks. | 10Siellä me viivyimme useita päiviä. Niin tuli sinne Juudeasta eräs profeetta, nimeltä Agabus. |
| 11Hän tuli meidennoks, oti Pavlan vön, sidoi ičeze jaugad i käded i sanui: «Muga sanub Pühä Heng: ninga evrejalaižed sidoba Jerusalimas sen mehen, kenen nece vö om, i andaba händast verhiden rahvahiden käzihe.» | 11Ja tultuaan meidän luoksemme hän otti Paavalin vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja lausui: "Näin sanoo Pyhä Henki: `Sen miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset näin sitovat Jerusalemissa ja antavat pakanain käsiin`." |
| 12Konz mö kulištim necen, mö ühtes Kesarian uskojidenke pakičeškanzim, miše Pavel ei mäniži Jerusalimha. | 12Kun sen kuulimme, pyysimme, sekä me että ne, jotka siellä asuivat, ettei hän menisi Jerusalemiin. |
| 13No Pavel sanui: «Mikš tö muga pagižet, mikš voikat i rebitat necil minun südänt? Minä en tahtoi olda vaiše čapiš, a olen vaumiž kolda Jerusalimas Ižandan Iisusan nimen täht.» | 13Silloin Paavali vastasi ja sanoi: "Mitä te teette, kun itkette ja särjette minun sydäntäni. Sillä minä olen valmis, en ainoastaan käymään sidottavaksi vaan myöskin kuolemaan Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden." |
| 14Ku mö em voinugoi pidäda händast, ka mö tüništuim i sanuim: «Olgha kaik Ižandan tahton mödhe». | 14Ja kun hän ei taipunut, niin me rauhoituimme ja sanoimme: "Tapahtukoon Herran tahto". |
| 15Neniden päividen jäl'ghe mö kerazimoiš i läksim Jerusalimha. | 15Niiden päivien kuluttua me hankkiuduimme ja menimme ylös Jerusalemiin. |
| 16Erased openikad Kesariaspäi läksiba meidenke i toiba meid Mnasonan pert'he, kuna mö jäim elämaha. Mnason oli kipralaine, üks' amuižiš openikoišpäi. | 16Ja meidän kanssamme tuli myös opetuslapsia Kesareasta, jotka veivät meidät majapaikkaamme, erään vanhan opetuslapsen, kyprolaisen Mnasonin, tykö. |
| 17Konz tulim Jerusalimha, uskondvelled ihastusiš vastsiba meid. | 17Ja saavuttuamme Jerusalemiin veljet ottivat meidät iloiten vastaan. |
| 18Toižel päiväl Pavel läksi meidenke Jakovannoks, i sinna kerazihe kaik uskondkundan vanhembad-ki. | 18Seuraavana päivänä Paavali meni meidän kanssamme Jaakobin tykö, ja kaikki vanhimmat tulivat sinne saapuville. |
| 19Pavel sanui heile tervhensanan i starinoiči tarkas kaiken, midä Jumal oli tehnu hänen radon kal't Jumalad tundmatomiden rahvahiden mehile. | 19Ja kun hän oli heitä tervehtinyt, kertoi hän kohta kohdalta kaikki, mitä Jumala hänen palveluksensa kautta oli tehnyt pakanain keskuudessa. |
| 20Konz vanhembad kulištiba sen, hö ülenzoitiba Jumalad, sid' sanuiba Pavlale:«Sinä tedad, vellüdem, miše evrejalaižiden keskes om äi tuhid uskojid, i hö kaik seižuba vahvas Moisejan käskišton polel. | 20Sen kuultuaan he ylistivät Jumalaa ja sanoivat Paavalille: "Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita. |
| 21Heile sanutihe sinun polhe, miše sinä opendad evrejalaižile, ked eläba toižiden rahvahiden keskes, heitta Moisejan käskišt, i nevod, miše hö ei tegiži ümbrileiktust heiden lapsile i ei eläiži meiden rahvahan veroiden mödhe. | 21Mutta heille on kerrottu sinusta, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan. |
| 22Midä meile tehta? Voib olda, keradase äi rahvast, sikš ku hö kulištaba, miše sinä oled tulnu tänna. | 22Mitä siis on tehtävä? Varmaankin on suuri joukko kokoontuva, sillä he saavat kuulla sinun tulleen. |
| 23Sen täht tege, kut mö sinei sanum: tägä om nel'l' mest, kudambad oma andnuded sanan Jumalale. | 23Tee siis tämä, minkä me nyt sinulle sanomme. Meillä on täällä neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä. |
| 24Ota heid, puhtastade heidenke ühtes i maksa kaik dengpidod heiden poles, miše hö voižiba kerita pä. Sišpäi kaik el'gendaba, miše paginad, kudambid hö oma kulnuded sinun polhe, oma tühjad i miše sinä tarkas eläd käskišton mödhe. | 24Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä. |
| 25Mi koskeb toižiden rahvahiden uskojid, ka mö pätim i kirjutim heile kirjeižes muga: heile ei pida tehta nimidä mugošt, vaiše pidab, miše hö ei söiži sömäd, kudamb om pandud tühjiden jumaloiden altarile, mugažo vert i lihad, kudambaspäi veri ei ole pästtud, i ei eläiži vedeluzelod.» | 25Mutta uskoon tulleista pakanoista me olemme päättäneet ja kirjoittaneet, että heidän on välttäminen epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta." |
| 26Pavel oti nene mehed i toižel päiväl ühtes heidenke puhtastihe. Sid' hän mäni pühäkodihe i sigä sanui, konz lopiše puhtastandaig i konz kaikuččes heiš tarbiž toda žertvlahj Jumalale. | 26Silloin Paavali otti ne miehet luokseen, ja kun hän seuraavana päivänä oli puhdistanut itsensä heidän kanssaan, meni hän pyhäkköön ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumispäivänsä tulisivat päättymään, jota ennen heidän kunkin edestä oli tuotava uhri. |
| 27Konz ned seičeme päiväd lopiškanzihe, erased Aziaspäi tulnuded evrejalaižed nägištiba Pavlan pühäkodiš. Hö libutiba rahvast i tabaziba Pavlan. | 27Mutta kun ne seitsemän päivää olivat päättymässä, näkivät Aasiasta tulleet juutalaiset hänet pyhäkössä, kiihoittivat kaiken kansan ja kävivät häneen käsiksi |
| 28Hö kidastaškanziba: «Izrail'aižed, tulgat abuhu! Täs om se mez', kudamb kaikjal i kaikid opendab vastustamha meiden rahvast, meiden käskištod i necidä pühäd tahod. Nügüd' hän om eskai tonu grekalaižid-ki pühäkodihe i om paganzoitnu necen pühän tahon.» | 28ja huusivat: "Israelin miehet, auttakaa! Tämä on se mies, joka kaikkialla opettaa kaikkia ihmisiä meidän kansaamme ja lakiamme ja tätä paikkaa vastaan, onpa vielä tuonut kreikkalaisia pyhäkköönkin ja saastuttanut tämän pyhän paikan." |
| 29Edehko hö oliba nähnuded efesalaižen Trofiman ühtes Pavlanke lidnas i meletiba, miše Pavel oli tonu händast pühäkodihe. | 29Sillä he olivat ennen nähneet efesolaisen Trofimuksen kaupungilla hänen kanssaan ja luulivat, että Paavali oli tuonut hänet pyhäkköön. |
| 30Kaik lidn kehuškanzi, i rahvaz tungihe ühthe kaikiš polišpäi. Pavel tabatihe i taraboštihe pühäkodišpäi, i sen verai sid'-žo saubatihe. | 30Ja koko kaupunki tuli liikkeelle, ja väkeä juoksi kokoon; ja he ottivat Paavalin kiinni, raastoivat hänet ulos pyhäköstä, ja heti portit suljettiin. |
| 31Konz hö jo tahtoiba rikta händast, kogortan pämehele todihe mugoine vest': kaik Jerusalim kehub. | 31Ja kun he tahtoivat hänet tappaa, sai sotaväenosaston päällikkö sanan, että koko Jerusalem oli kuohuksissa. |
| 32Hän sid'-žo oti saldatoid i sadanpämehid i joksi rahvahannoks. Konz rahvaz nägišti kogortan pämehen i saldatoid, ka heiti Pavlan löndad. | 32Tämä otti heti paikalla mukaansa sotilaita ja sadanpäämiehiä ja riensi alas heidän luoksensa. Kun he näkivät päällikön ja sotilaat, lakkasivat he lyömästä Paavalia. |
| 33Nece pämez' tuli lähemba, tabazi händast i käski kingitada kahthe čaphe. Sid' hän küzui, ken nece om i midä om tehnu. | 33Silloin päällikkö astui esiin, otatti hänet kiinni ja käski sitoa hänet kaksilla kahleilla ja kysyi, kuka hän oli ja mitä hän oli tehnyt. |
| 34Rahvazkogos erased kidastiba üht, toižed tošt, i ku ei voind mugomas kidas el'geta nimidä, ka hän käski veda Pavlan kazarmaha. | 34Mutta kansanjoukosta huusivat toiset sitä, toiset tätä. Ja koska hän melun tähden ei voinut saada varmaa selkoa, käski hän viedä hänet kasarmiin. |
| 35Konz Pavel oli pordhil, saldatoile pidi kantta händast käzil, sikš ku rahvaz oli lujas rändünu: | 35Ja kun Paavali tuli portaille, täytyi sotamiesten kantaa häntä kansan väkivallan tähden; |
| 36ved' sur' rahvazkogo astui jäl'ghe i kidasti: «Surm necile mehele!» | 36sillä suuri kansanpaljous seurasi perässä ja huusi: "Vie pois hänet!" |
| 37Konz Pavel todihe kazarman verajannoks, hän küzui pämehel: «Voin-ik sanuda sinei kaks' sanad?» «Pagižed-ik sinä grekan kelel?», čududelihe pämez'. | 37Ja kun oltiin kuljettamassa Paavalia sisälle kasarmiin, sanoi hän päällikölle: "Onko minun lupa sanoa sinulle jotakin?" Niin tämä sanoi: "Osaatko sinä siis kreikkaa? |
| 38«Ed-ik sinä ole se egiptalaine, kudamb ei amu libutoiti nel'l'tuhad razbainikad valdanpidäjid vasthapäi i vei heid rahvahatomha maha?» | 38Etkö sitten olekaan se egyptiläinen, joka hiljakkoin villitsi ne neljätuhatta murhamiestä ja vei heidät erämaahan?" |
| 39Pavel sanui: «Minä olen evrejalaine, minun koditaho om Kilikian man Tars-lidn, kudamban kaik tedaba. Küzun sindai, voižin-ik minä sanuda erasid sanoid rahvahale.» | 39Niin Paavali sanoi: "Minä olen juutalainen mies, Tarson, tunnetun Kilikian kaupungin, kansalainen; pyydän sinua, salli minun puhua kansalle". |
| 40Konz pämez' hökkähtui, Pavel seištes pordhil libuti käden, miše tüništoitta rahvast, i tegihe lujas hil'l'. Hän zavodi pagišta heile evrejan kelel: | 40Ja kun hän sen salli, niin Paavali, seisoen portailla, viittasi kädellään kansalle; ja kun oli syntynyt syvä hiljaisuus, puhui hän heille hebreankielellä ja sanoi: |
Chapter 21
