Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
APOSTOLOIDEN TEGOD | Apostolien teot |
Chapter 12 | Luku 12 |
| 1Nenil päivil Irod-kunigaz tabazi uskondkundan erasid mehid, miše tehta heile pahad. | 1Siihen aikaan kuningas Herodes otatti muutamia seurakunnan jäseniä kiinni kiduttaaksensa heitä. |
| 2Hän käski čapta pän Jakoval, Joannan vellel. | 2Ja hän mestautti miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen. |
| 3Konz hän nägišti, miše evrejalaižile nece om mel'he, hän käski tabata Petran-ki. Nece oli Reskan leibän praznikan aigan. | 3Ja kun hän näki sen olevan juutalaisille mieleen, niin hän sen lisäksi vangitutti Pietarinkin. Silloin olivat happamattoman leivän päivät. |
| 4Petr tabatihe, i Irod taci händast türmha i pani varjoičijoikš saldatoid nellin mehin nel'l' kerdad. Irod tahtoi Äipäivän praznikan jäl'ghe toda Petran rahvahan edehe. | 4Ja otettuaan hänet kiinni hän pani hänet vankeuteen ja jätti neljän nelimiehisen sotilasvartioston vartioitavaksi, aikoen pääsiäisen jälkeen asettaa hänet kansan eteen. |
| 5Petr pidetihe türmas, a uskondkund loiči hänes väzumata Jumalale. | 5Niin pidettiin siis Pietaria vankeudessa; mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä. |
| 6Öl, edel sidä päiväd, konz Irod tahtoi toda händast rahvahan edehe, Petr kahthe čaphe sidotud magazi kahten saldatan keskes. Türman uksiš mugažo seižuiba varjoičijad. | 6Ja yöllä sitä päivää vasten, jona Herodeksella oli aikomus viedä hänet oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotamiehen välissä, sidottuna kaksilla kahleilla; ja vartijat vartioitsivat oven edessä vankilaa. |
| 7No ühtnägoi hänen edehe seižutihe Ižandan angel, i türmas tegihe vauged. Angel toukaiži Petrad bokha, noustati händast i sanui: «Libu teramba!» Čapid lanksiba Petran käzišpäi. | 7Ja katso, hänen edessään seisoi Herran enkeli, ja huoneessa loisti valo, ja enkeli sysäsi Pietaria kylkeen ja herätti hänet sanoen: "Nouse nopeasti!" Ja kahleet putosivat hänen käsistään. |
| 8Angel sanui: «Vöstte i pane kengäd jaugha.» Petr tegi muga, i angel sanui: «Käraute sobihe i astu minun jäl'ghe.» | 8Ja enkeli sanoi hänelle: "Vyötä itsesi ja sido paula-anturat jalkaasi". Ja hän teki niin. Vielä enkeli sanoi hänelle: "Heitä vaippa yllesi ja seuraa minua". |
| 9Petr läksi angelanke. No hän ei el'gendand, miše se, midä tegi angel, oli tozi, a meleti, miše nece om nägudez. | 9Ja Pietari lähti ja seurasi häntä, mutta ei tiennyt, että se, mikä enkelin vaikutuksesta tapahtui, oli totta, vaan luuli näkevänsä näyn. |
| 10Hö mäniba siriči ezmäižid varjoičijoid, sid' toižid, i tuliba raudaižen verajannoks, kudamb vei lidnaha. Se iče avaižihe heile, i hö läksiba irdale. Hö mäniba ühten irdan, i angel kadoi. | 10Ja he kulkivat läpi ensimmäisen vartion ja toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupunkiin. Se aukeni heille itsestään, ja he menivät ulos ja kulkivat eteenpäin muutamaa katua; ja yhtäkkiä enkeli erkani hänestä. |
| 11Siloi Petr el'genzi, miš om azj, i sanui: «Nügüd' tozi-ki tedan, miše Ižand oigenzi ičeze angelan i päzuti mindai Irodan käzišpäi i kaikespäi, midä evrejalaine rahvaz varasti.» | 11Kun Pietari tointui, sanoi hän: "Nyt minä totisesti tiedän, että Herra on lähettänyt enkelinsä ja pelastanut minut Herodeksen käsistä ja kaikesta, mitä Juudan kansa odotti". |
| 12Konz Petr el'genzi azjan, hän läksi Joannan maman Marian pert'he, sen Joannan, kudamb kuctihe völ Markaks. Sinna oli keradanus äi rahvast loičmaha. | 12Ja päästyään siitä selville hän kulki kohti Marian, Johanneksen äidin, taloa, sen Johanneksen, jota myös Markukseksi kutsuttiin. Siellä oli monta koolla rukoilemassa. |
| 13Petr kolkoti pertin verajaha, i Roda käskabunik-neižne tuli küzumaha, ken om. | 13Ja kun Pietari kolkutti eteisen ovea, tuli siihen palvelijatar, nimeltä Rode, kuulostamaan; |
| 14Hän tundišti Petran änen, no ihastusiš unohti avaita verajan i joksi tagaze kodihe sanumaha, miše Petr seižub verajanno. | 14ja tunnettuaan Pietarin äänen hän ilossansa ei avannut eteistä vaan juoksi sisään ja kertoi Pietarin seisovan portin takana. |
| 15«Oled-ik sinä lähtnu melespäi?» küzuiba toižed. No neižne tošti ühten sen-žo, i hö sanuiba: «Nece om hänen angel.» | 15He sanoivat hänelle: "Sinä hourit". Mutta hän vakuutti puheensa todeksi. Niin he sanoivat: "Se on hänen enkelinsä". |
| 16Petr kaiken kolkoti. Konz hö avaižiba verajan, ka nägištiba händast i lujas čududelihe. | 16Mutta Pietari kolkutti yhä; ja kun he avasivat, näkivät he hänet ja hämmästyivät. |
| 17Petr ozuti kädel, miše hö oližiba vaikti, i sanui, kut Ižand pästi händast türmaspäi irdale. Hän pakiči heid: «Sanugat neciš Jakovale i toižile vellile.» Sid' hän läksi sigäpäi toižhe tahoze. | 17Niin hän viittasi kädellään heitä vaikenemaan ja kertoi heille, kuinka Herra oli vienyt hänet ulos vankeudesta, ja sanoi: "Ilmoittakaa tämä Jaakobille ja veljille". Ja hän lähti pois ja meni toiseen paikkaan. |
| 18Homendesel saldatoil zavodihe sur' kidajokseluz. Niken ei tedand, midä om tehnus Petrale. | 18Mutta kun päivä koitti, tuli sotamiehille kova hätä siitä, mihin Pietari oli joutunut. |
| 19Konz ecindan jäl'ghe Irod ei löudand nimidä, ka hän küzeli tarkas saldatoid, i lopuks käski heid surmita. Sen jäl'ghe hän läksi Judejaspäi Kesariaha i jäi sinna. | 19Ja kun Herodes oli haettanut häntä eikä löytänyt, tutki hän vartijoita ja käski viedä heidät rangaistaviksi. Sitten hän meni Juudeasta Kesareaan ja oleskeli siellä. |
| 20Irod oli lujas verdunu Tiran i Sidonan lidnoiden eläjiden päle. A ned ühtes tuliba hänennoks ecmaha kožmust, sikš ku hänen ma söti heid. Hö saiba ičeze polele Vlastan, hänen korktan abunikan. | 20Ja Herodes oli vihoissansa tyyrolaisille ja siidonilaisille. Mutta nämä tulivat yksissä neuvoin hänen luoksensa, ja suostutettuaan puolelleen Blastuksen, kuninkaan kamaripalvelijan, he anoivat rauhaa; sillä heidän maakuntansa sai elatuksensa kuninkaan maasta. |
| 21Märitud päivän Irod pani päle kunigahan sädod, ištuihe valdištmele i pagižeškanzi heile. | 21Niin Herodes määrättynä päivänä pukeutui kuninkaalliseen pukuun, istui istuimelleen ja piti heille puheen; |
| 22Rahvaz kidasti: «Nece om Jumalan än', a ei mehen!» | 22siihen kansa huusi: "Jumalan ääni, eikä ihmisen!" |
| 23Sid'-žo Ižandan angel iški Irodad, sikš ku hän ei ozutand ülenzoitust Jumalale. Madod söškanziba händast, i hän pästi hengen. | 23Mutta heti löi häntä Herran enkeli, sentähden ettei hän antanut kunniaa Jumalalle; ja madot söivät hänet, ja hän heitti henkensä. |
| 24Jumalan sana tegihe lujas tetabaks i leviganzi. | 24Mutta Jumalan sana menestyi ja levisi. |
| 25Varnava i Saul veiba dengabun i pördihe tagaze Jerusalimaspäi [Antiohiaha]. Hö otiba kerdale Joannan-ki, kudamban toine nimi oli Mark. | 25Ja Barnabas ja Saulus palasivat Jerusalemista toimitettuansa avustustehtävän ja toivat sieltä mukanaan Johanneksen, jota myös Markukseksi kutsuttiin. |
Chapter 12
