Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
APOSTOLOIDEN TEGOD | Apostolien teot |
Chapter 13 | Luku 13 |
| 1Antiohian uskondkundas oliba erased Jumalan sanankandajad i opendajad: Varnava, Simeon, hänen toine nimi oli Niger, kirinejalaine Luci, Manail, kudamb kazvoi ühtes man nelländesen pämehen Irodanke, i Saul. | 1Ja Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, jota kutsuttiin Nigeriksi, ja Lukius, kyreneläinen, ja Manaen, neljännysruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, ja Saulus. |
| 2Kerdan, konz hö služiba Ižandale i pühütiba, Pühä Heng sanui: «Erigoitkat minei Varnava i Saul sihe töhö, miččehe minä olen kucnu heid.» | 2Ja heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut". |
| 3Sid' hö pühütiba i loičiba, paniba käded neniden kahten päle i oigenziba heid matkha. | 3Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä ja laskivat heidät menemään. |
| 4Varnava i Saul, kudambid oli oigendanu Pühä Heng, tuliba Selevkiaha i purehvenehel ehtatihe sigäpäi Kiprale. | 4Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kyproon. |
| 5Hö tuliba Salamin-lidnaha i sigä saneliba Jumalan sanad evrejalaižiš suimpertiš. Joan oli mugažo heidenke abunikan. | 5Ja tultuaan Salamiiseen he julistivat Jumalan sanaa juutalaisten synagoogissa, ja heillä oli mukanaan myös Johannes, palvelijana. |
| 6Hö mäniba kaikes sares läbi i tuliba Pafosaha. Sigä heile putui vastha evrejalaine noid i tühj sanankandai Var-Iisus. | 6Ja kun he olivat vaeltaneet kautta koko saaren Pafoon asti, tapasivat he erään juutalaisen miehen, noidan ja väärän profeetan, jonka nimi oli Barjeesus. |
| 7Hän oleskeli saren valdižandal Sergial Pavlal, kudamb oli melekaz mez'. Nece Sergi Pavel kucui Varnavan i Saulan ičezennoks, sikš ku tahtoi kulištada Jumalan sanan. | 7Hän oleskeli käskynhaltijan, Sergius Pauluksen, luona, joka oli ymmärtäväinen mies. Tämä kutsui luoksensa Barnabaan ja Sauluksen ja halusi kuulla Jumalan sanaa. |
| 8Vaiše nece noid (toine hänen nimi Jelim znamoičeb-ki «noid») vastusti heid. Hän ei tahtoind, miše valdižand uskoiži Iisusaha. | 8Mutta Elymas, noita - sillä niin tulkitaan hänen nimensä - vastusti heitä, koettaen kääntää käskynhaltijaa pois uskosta. |
| 9Siloi Saul, toine nimi Pavel, täuz' Pühäd Henged, kacuhti Jelimaha | 9Niin Saulus, myös Paavaliksi kutsuttu, täynnä Pyhää Henkeä loi katseensa häneen |
| 10i sanui: «O, sinä, kaiken kelastusen i manitusen peza, lemboin poig, kaiken tozioiktan vastustai! Erigande koverzoitmaspäi Ižandan oiktad ted! | 10ja sanoi: "Voi sinua, joka olet kaikkea vilppiä ja kavaluutta täynnä, sinä perkeleen sikiö, kaiken vanhurskauden vihollinen, etkö lakkaa vääristelemästä Herran suoria teitä? |
| 11Ižand om libutanu käden sindai vasthapäi. Sinä sogenzud i ed nägeškande päiväšt, kuni aig tuleb.» I kerdalaz noidan päle laskihe sumeg i pimed, i hän taclihe sinna-tänna i eci keda-ni, ken voiži talutada händast. | 11Ja nyt, katso, Herran käsi on sinun päälläsi, ja sinä tulet sokeaksi etkä aurinkoa näe säädettyyn aikaan asti." Ja heti lankesi hänen päällensä synkeys ja pimeys, ja hän kävi ympäri ja etsi taluttajaa. |
| 12Konz valdižand nägišti necen, ka hän čududelihe Ižandan opendusen vägehe i zavodi uskta. | 12Kun nyt käskynhaltija näki, mitä oli tapahtunut, niin hän uskoi, ihmetellen Herran oppia. |
| 13Pafosaspäi Pavel sebranikoidenke ajoi meriči Pamfilian man Pergiaha. Sigä Joan eriganzi heišpäi i pördihe Jerusalimha. | 13Ja kun Paavali seuralaisineen oli purjehtinut Pafosta, tulivat he Pamfylian Pergeen; siellä Johannes erosi heistä ja palasi Jerusalemiin. |
| 14Toižed läksiba Pergiaspäi edemba i tuliba Pisidian Antiohiaha. Sobatan hö tuliba suimpert'he i ištuihe. | 14Mutta he vaelsivat Pergestä eteenpäin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat. |
| 15Käskišton i Jumalan sanankandajiden kirjutusiden lugemižen jäl'ghe suimpertin ezimehed oigenziba küzumaha: «Velled, ku ken-ni teišpäi tahtoib sanuda nevondsanoid rahvahale, ka olgat hüväd.» | 15Ja sittenkuin lakia ja profeettoja oli luettu, lähettivät synagoogan esimiehet sanomaan heille: "Miehet, veljet, jos teillä on jokin kehoituksen sana kansalle, niin puhukaa". |
| 16Siloi Pavel libui, ozuti kädel, miše tahtoib sanuda, i pagižeškanzi:«Kundelkat mindai, izrail'aižed i toižed, ked varaidat Jumalad! | 16Niin Paavali nousi ja viittasi kädellään ja sanoi: "Te Israelin miehet ja te, jotka Jumalaa pelkäätte, kuulkaa! |
| 17Necen rahvahan Jumal valiči meiden tatoid, i konz hö oliba Egiptas, verhas mas, hän tegi heid sureks rahvahaks i vedi heid vägeval kädel sigäpäi. | 17Tämän Israelin kansan Jumala valitsi meidän isämme ja korotti tämän kansan, heidän muukalaisina ollessaan Egyptin maassa, ja vei heidät sieltä ulos kohotetulla käsivarrella, |
| 18Läz nellädkümned vot hän söti heid rahvahatomas mas. | 18ja hän kärsi heidän tapojansa noin neljäkymmentä vuotta erämaassa |
| 19Hän surmiči seičeme rahvast Hananan mas i andoi heiden man izrail'aižile i heiden lapsile jäl'gestuseks. | 19ja hävitti seitsemän kansaa Kanaanin maasta ja jakoi niiden maan heille perinnöksi. |
| 20Sen jäl'ghe, konz mäni läz nellädsadad vitkümned vot, hän panli heile sudjid Samuilan, Jumalan sanankandajan, aighasai. | 20Näin kului noin neljäsataa viisikymmentä vuotta. Sen jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samueliin saakka. |
| 21Jäl'ges hö pakičiba ičeleze kunigast, i Jumal andoi heile Saulan, Kisan poigan Veniaminan heimokundaspäi. Saul oli kunigahan nel'l'kümne vot. | 21Ja sitten he anoivat kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin, Kiisin pojan, miehen Benjaminin sukukunnasta, neljäksikymmeneksi vuodeksi. |
| 22Sid' Jumal heiti valdaspäi Saulan i pani heile kunigahaks Davidan. Davidan polhe hän sanui: ‘Minä olen löudnu Davidan, Isain poigan, kudamb om minei mel'he. Hän kaiken tegeb minun tahton mödhe.’ | 22Mutta hän pani hänet viralta ja herätti heille kuninkaaksi Daavidin, josta hän myös todisti ja sanoi: `Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen, joka on tekevä kaikessa minun tahtoni`. |
| 23Davidan heimokundaspäi Jumal ičeze toivotusen mödhe andoi Izrail'ale Päzutajan, Iisusan. | 23Tämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi, |
| 24Edel hänen tulendad Joan saneli Izrail'an rahvahale, miše kaikile tarbiž kärautas grähkišpäi i valatadas. | 24sittenkuin Johannes ennen hänen tuloansa oli saarnannut parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle. |
| 25Loptes ičeze radod Joan sanui: ‘Minä en ole se, keneks tö mindai luget. No minun jäl'ghe tuleb toine, kudamban kengid-ki minä en ole arvokaz rušta.’ | 25Mutta kun Johannes oli juoksunsa päättävä, sanoi hän: `En minä ole se, joksi minua luulette; mutta katso, minun jälkeeni tulee se, jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan`. |
| 26Velled, Avraaman lapsed, i toižed, ked varaidat Jumalad! Teile oli oigetud vest' necen päzutandan polhe. | 26Miehet, veljet, te Aabrahamin suvun lapset, ja te, jotka Jumalaa pelkäätte, meille on tämän pelastuksen sana lähetetty. |
| 27Jerusaliman eläjad i heiden pämehed ei tundištanugoi Iisusad. Hö sudiba händast surmale i necil sudal täutiba Jumalan sanankandajiden sanad, kudambid lugetas joga sobatan. | 27Sillä koska Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä eivät Jeesusta tunteneet, niin he tuomitessaan hänet myös toteuttivat profeettain sanat, joita kunakin sapattina luetaan; |
| 28Hö ei löudnugoi hänes nimittušt vigad, miš voiži sudida surmale, no kaiken-se pakičiba Pilatad rikta händast. | 28ja vaikka he eivät löytäneet mitään, mistä hän olisi kuoleman ansainnut, anoivat he Pilatukselta, että hänet surmattaisiin. |
| 29Konz hö oliba tehnuded kaiken, midä hänen polhe oli kirjutadud, hö heitiba händast ristaspäi i paniba kaumha. | 29Ja kun he olivat täyttäneet kaiken, mikä hänestä on kirjoitettu, ottivat he hänet alas puusta ja panivat hautaan. |
| 30No Jumal eläbzoiti händast kollijoišpäi. | 30Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. |
| 31Hän äi päivid ozutelihe nenile, ked hänenke oliba tulnuded Galilejaspäi Jerusalimha. Hö nügüd' oma hänen todištajad Izrail'an rahvahan edes. | 31Ja hän ilmestyi useina päivinä niille, jotka olivat tulleet hänen kanssansa Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt ovat hänen todistajansa kansan edessä. |
| 32Mö sanum teile necen hüvän vestin: sen, midä Jumal toivoti meiden ezitatoile, sen hän om tehnu meile, heiden lapsile, konz eläbzoiti Iisusan. | 32Ja me julistamme teille sen hyvän sanoman, että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme, herättäen Jeesuksen, |
| 33Ved' toižes psalmas om kirjutadud: — Sinä oled minun Poig, tämbei minä sindai sündutin. | 33niinkuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: `Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt`. |
| 34I ku Jumal om eläbzoitnu Iisusan, ka Iisusan hibj ei tedaškande, mi om hapatez. Neciš Jumal om muga sanunu: — Sen pühän i vahvan toivotusen, miččen Davidale andoin, minä todenzoitan teile. | 34Ja että hän herätti hänet kuolleista, niin ettei hän enää palaja katoavaisuuteen, siitä hän on sanonut näin: `Minä annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot`. |
| 35Sikš hän toižes sijas-ki sanub muga: — Sinä ed anda ičeiž Pühän Orjan hibjale hapata. | 35Sentähden hän myös toisessa paikassa sanoo: `Sinä et salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta`. |
| 36David ičeze elon aigan tegi sidä, midä Jumal oli märičenu, i sid' hän koli. Händast pandihe maha tatoiden rindale, i hänen hibj hapni. | 36Sillä kun Daavid oli aikanansa Jumalan tahtoa palvellut, nukkui hän ja tuli otetuksi isiensä tykö ja näki katoavaisuuden. |
| 37No hän, kudamban Jumal eläbzoiti, ei hapnend. | 37Mutta hän, jonka Jumala herätti, ei nähnyt katoavaisuutta. |
| 38Tekat tö, velled, hänen täht teile sanutas: ‘Teiden grähkäd om pästtud’, | 38Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus |
| 39i hänen täht jogahine, ken uskob, tegese tozioiktaks i linneb oiged kaikes siš, miš Moisejan käskišton kal't tö et voinugoi tehtas tozioiktoikš. | 39ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla. |
| 40Vaiše kackat, miše teile ei tegižihe sidä, min polhe Jumalan sanankandajad sanuiba muga: | 40Kavahtakaa siis, ettei teitä kohtaa se, mikä on puhuttu profeetoissa: |
| 41 — Kackat tö, hondostajad! Čududelgatoiš — i sid' kolgat! Minä tegen teiden päividen aigan mugoižen tegon, miše tö et voiži uskta-ki, ku ken-ni teile sanuiži.» | 41`Katsokaa, te halveksijat, ja ihmetelkää ja hukkukaa; sillä minä teen teidän päivinänne teon, teon, jota ette uskoisi, jos joku sen kertoisi teille`." |
| 42Konz Pavel i Varnava läksiba evrejalaižiden suimpertišpäi, ei-evrejalaižed pakičiba heid pagišta necen polhe toižen-ki sobatan. | 42Kun he lähtivät ulos, pyydettiin heitä puhumaan näitä asioita tulevanakin sapattina. |
| 43Konz nece suim lopihe, äjad evrejalaižed i äjad toižed jumalahižed mehed, kudambad oliba käraudanus heiden uskondaha, läksiba ühtes Pavlanke i Varnavanke. Pavel i Varnava pagižiba heidenke i tomotiba püžuda Jumalan armoiš. | 43Kun synagoogasta hajaannuttiin, seurasivat monet juutalaiset ja jumalaapelkääväiset käännynnäiset Paavalia ja Barnabasta, jotka puhuivat heille ja kehoittivat heitä pysymään Jumalan armossa. |
| 44Toižen sobatan vähäta kaik lidn kerazihe kundelmaha Jumalan sanad. | 44Seuraavana sapattina kokoontui lähes koko kaupunki kuulemaan Jumalan sanaa. |
| 45Nägištades äi rahvast, evrejalaižed lujas kobaidaškanziba i vastustaškanziba pahoil sanoil sidä, midä Pavel pagiži. | 45Mutta nähdessään kansanjoukot juutalaiset tulivat kiihkoa täyteen ja väittelivät Paavalin puheita vastaan ja herjasivat. |
| 46Siloi Pavel i Varnava sanuiba heile rohktas: «Ezmäks teile pidi sanelda Jumalan sana. No ku tö et tahtoigoi sidä kulda i iče teget ičtatoi kožumatomikš igähižehe eloho, ka mö käraudamoiš Jumalad tundmatomiden rahvahiden polhe. | 46Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: "Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen. |
| 47Muga meile om käsknu Ižand: — Minä panin sindai lämoikš Jumalad tundmatomile rahvahile, kaikiden päzutajaks ani man agjahasai.» | 47Sillä näin on Herra meitä käskenyt: `Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti`." |
| 48Kulištades necen Jumalad tundmatomad rahvahad lujas ihastuiba i ülenzoitiba Ižandan sanad, i kaik, kenele oli märitud päzuda igähižehe eloho, uskoškanziba. | 48Sen kuullessansa pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään. |
| 49Ižandan sana leviganzi kaikjale necil tahol. | 49Ja Herran sanaa levitettiin kaikkeen siihen maakuntaan. |
| 50No evrejalaižed tomotiba jumalanvaraidajid naižid korktoiš suguišpäi i lujas arvokahid lidnan pämehid vastustada Pavlad i Varnavad, i heid ajaškatihe i kükseškatihe sil taholpäi. | 50Mutta juutalaiset yllyttivät jumalaapelkääväisiä ylhäisiä naisia ja kaupungin ensimmäisiä miehiä ja nostivat vainon Paavalia ja Barnabasta vastaan, ja ne ajoivat heidät pois alueiltansa. |
| 51Pavel i Varnava pudištiba pölün ičeze jaugoišpäi heiden päle i läksiba Ikoniaha. | 51Niin he pudistivat tomun jaloistansa heitä vastaan ja menivät Ikonioniin. |
| 52No Antiohias openikad oliba kaiken hüviš meliš i täuded Pühäd Henged. | 52Ja opetuslapset tulivat täytetyiksi ilolla ja Pyhällä Hengellä. |
Chapter 13
