Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII LUKAN MÖDHE | Luukkaan evankeliumi |
Chapter 21 | Luku 21 |
| 1Iisus kacuhti i nägišti, kut elokahad panliba lahjoid rahaliphaze. | 1Ja hän katsahti ja näki rikkaiden panevan lahjoja uhriarkkuun. |
| 2Hän nägišti mugažo, kut üks' gol'l' leskiak pani liphaze kaks' pen't lepta-rahad. | 2Niin hän näki myös köyhän lesken panevan siihen kaksi ropoa. |
| 3Hän sanui: «Todeks sanun teile: nece gol'l' leskiak andoi enamban kaikid toižid. | 3Silloin hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut. |
| 4Kaik toižed andoiba lahjan Jumalale ičeze bohatas elospäi, a hän andoi gol'l'as elospäi kaiken, midä hänel oli elon täht.» | 4Sillä kaikki nuo panivat lahjansa liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan, koko elämisensä, mikä hänellä oli." |
| 5Ku erased pagižiba pühäkodin polhe, miččil čomil kivil da lahjoil se om čomitadud, ka Iisus sanui: | 5Ja kun muutamat puhuivat pyhäköstä, kuinka se oli kauniilla kivillä ja temppelilahjoilla kaunistettu, sanoi hän: |
| 6«Tuleb aig, konz kaik nece, mihe tö nügüd' kacut, linneb tactud mantazale. Tänna ei jä kived kiven päle.» | 6"Päivät tulevat, jolloin tästä, mitä katselette, ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta". |
| 7Erased küzuiba: «Opendai, konz nece kaik linneb? Mitte znam ozutab, miše nene azjad oma jo läz?» | 7Niin he kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, milloin tämä sitten tapahtuu? Ja mikä on oleva merkki tämän tulemisesta?" |
| 8Iisus sanui: «Kackat, miše teid niken ei veiži vigaha. Äjad tuleba i minun nimes sanuba: ‘Minä olen hän’, i ‘Aig om tulnu’. No algat astkoi heiden jäl'ghe. | 8Niin hän sanoi: "Katsokaa, ettei teitä eksytetä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: `Minä olen se`, ja: `Aika on lähellä`. Mutta älkää menkö heidän perässään. |
| 9I konz kulištat voiniden i rahvahan libundan polhe, ka algat pöl'gästugoi. Necile pidab-ki tulda ezmäi, no necil kaik völ ei lopte.» | 9Ja kun kuulette sotien ja kapinain melskettä, älkää peljästykö. Sillä näitten täytyy ensin tapahtua, mutta loppu ei tule vielä heti." |
| 10I hän sanui heile: «Rahvaz libuškandeb tošt rahvast vaste i valdkund valdkundad vaste, | 10Sitten hän sanoi heille: "Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, |
| 11i äjiš sijoiš linneba sured manrehkaidused, näl'g i pahad tartkibud. Opakoid azjoid linneb äi, i taivhaspäi näguškandeb surid endustuzznamoid. | 11ja tulee suuria maanjäristyksiä, tulee ruttoa ja nälänhätää monin paikoin, ja taivaalla on oleva peljättäviä näkyjä ja suuria merkkejä. |
| 12No edel sidä teid tabadaškatas i kükseškatas kaikjalpäi. Teid veškatas sudale suimpertihe, teid tacleškatas türmha, tö putuškandet kunigahiden i valdanpidäjiden käzihe minun nimen tagut. | 12Mutta ennen tätä kaikkea he käyvät teihin käsiksi ja vainoavat teitä ja vetävät teidät synagoogiin ja heittävät vankiloihin ja vievät teidät kuningasten ja maaherrain eteen minun nimeni tähden. |
| 13Siloi tö voit sanelda minun polhe. | 13Ja näin te joudutte todistamaan. |
| 14Vaiše muštkat, miše teile ei tarbiž edel sidä meletada, kut polestada ičtatoi. | 14Pankaa siis sydämellenne, ettette edeltäpäin huolehdi, miten te vastaatte puolestanne. |
| 15Minä andan teile mel't pagišta muga, miše ni üks' teiden vihanikoišpäi ei voi nimidä sanuda teile vastha i nikut vastustada teid. | 15Sillä minä annan teille suun ja viisauden, jota vastaan eivät ketkään teidän vastustajanne kykene asettumaan tai väittämään. |
| 16Teiden kazvatajad, velled, ičhižed i sebranikad möba teid, i erasid teišpäi rikoškatas. | 16Omat vanhemmatkin ja veljet ja sukulaiset ja ystävät antavat teidät alttiiksi; ja muutamia teistä tapetaan, |
| 17Kaik kandaškandeba vihan teiden päle minun nimen tagut. | 17ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden. |
| 18No ni üks' hibuz ei lankte tühjan teiden päspäi. | 18Mutta ei hiuskarvaakaan teidän päästänne katoa. |
| 19Püžugat lujas, muga tö kaičet ičetoi henged.» | 19Kestäväisyydellänne te voitatte omaksenne elämän. |
| 20«Konz tö nägištat saldatjoukuid ümbri Jerusalimas, siloi tedištat, miše sen murendamine om läz. | 20Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. |
| 21Siloi kaikile, ked eläba Judejas, tarbiž pageta mägile. Nenile, kudambad oma lidnas, tarbiž joksta sigäpäi, a ked oma küliš, heile ei tarbiž tulda lidnaha. | 21Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö. |
| 22Sikš ku nene päiväd oma Jumalan namestusen päiväd, ka todenzub kaik, midä om kirjutadud. | 22Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on. |
| 23Voi nenid, kudambad nenil päivil oma kohtukahad vai imetaba lapsid! Neche maha tuleb sur' ahtištuz, necidä rahvast vasttab viha. | 23Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; |
| 24Äi rahvast riktas surel veičel, toižid tabatas i väges vedas kaikjale verhiže maihe, i Jumalad tundmatomad rahvahad otaba Jerusaliman ičeze valdha. Nece linneb sihe aighasai, kuni lopiše heiden aig. | 24ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät. |
| 25Päiväižes, kudmaižes i tähthiš näguškandeba znamad. Meren aldod löden juraidaškandeba, i rahvahad man päl linneba sures ahtištuses i ei el'gendaškakoi, midä tehta. | 25Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. |
| 26Mehed surmhasai pöl'gästuba sidä, mi tuleb necen mirun päle, sikš miše taivhan väged säregandeba. | 26Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. |
| 27Siloi hö nägištaba Mehen Poigan, kudamb tuleb pil'ves sures väges i hoštoteses. | 27Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella. |
| 28Konz kaik nece zavodib tehtas, lekat päd rohktas, sikš miše tuleškanzi teiden vald.» | 28Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." |
| 29Hän sanui heile ozoitezstarinan: «Kackat smokvanpuhu dai kaikihe puihe. | 29Ja hän puhui heille vertauksen: "Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita. |
| 30Ku näget niiden puhknuded urbad, ka tö tedat, miše keza om jo läz. | 30Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä jo on lähellä. |
| 31Muga se-ki, ku nägištat kaik nene azjad, ka tekat, miše Jumalan valdkund om läheli. | 31Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä. |
| 32Todeks sanun teile: nügüdläine rahvaz ei kado sihesai, konz kaik nece tegese. | 32Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu. |
| 33Taivaz i ma kadoba, no minun sanad ei kadogoi.» | 33Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. |
| 34«Kackat, miše teiden südäimiš ei eläiži vaiše hibjan- i vinanhimod i elon holed, i nece päiv tuliži teidennoks äkkid. | 34Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta |
| 35Se om kuti verk, kudamb tabadab kaikid eläjid man päl. | 35niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. |
| 36Olgat kaiken aigan herkhil i loičkat, miše teid kactihe arvokahikš mända siriči kaikiš tulijoiš goriš i seižutadas Mehen Poigan edehe.» | 36Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä." |
| 37Päiväl Iisus openzi pühäkodiš, a ehtal hän kaiken lähtli sigäpäi i öl oli mägel, kudambad kuctas Voipunmägeks. | 37Ja hän opetti päivät pyhäkössä, mutta öiksi hän lähti pois ja vietti ne vuorella, jota kutsutaan Öljymäeksi. |
| 38Jo aigoiš homendesel rahvaz tuleskeli pühäkodihe kundelmaha händast. | 38Ja kaikki kansa tuli varhain aamuisin hänen tykönsä pyhäkköön kuulemaan häntä. |
Chapter 21
