Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII LUKAN MÖDHE | Luukkaan evankeliumi |
Chapter 20 | Luku 20 |
| 1Iisus erasen päivän openzi rahvast pühäkodiš i saneli hüväd vestid Jumalan polhe. Ülembaižed papid i käskištonopendajad tuliba ühtes rahvahan vanhembidenke hänennoks | 1Ja tapahtui eräänä päivänä, kun hän opetti kansaa pyhäkössä ja julisti evankeliumia, että ylipapit ja kirjanoppineet astuivat yhdessä vanhinten kanssa esiin |
| 2i küzuiba hänel: «Sanu meile, miččel valdal sinä teged necen. Ken andoi sinei necen valdan?» | 2ja puhuivat hänelle sanoen: "Sano meille, millä vallalla sinä näitä teet, tahi kuka on se, joka on antanut sinulle tämän vallan?" |
| 3Iisus sanui heile: «Minä-ki küzun teil üht azjad. Sanugat tö-ki minei, | 3Hän vastasi ja sanoi heille: "Minä myös teen teille kysymyksen; sanokaa minulle: |
| 4kuspäi Joan sai valdan valatada, taivhaspäi vai rahvahaspäi?» | 4oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä?" |
| 5Hö pagižeškanziba kesknezoi: «Ku sanum: ‘Taivhaspäi’, — hän sanub: ‘Ka mikš tö et usknugoi hänele?’ | 5Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: "Jos sanomme: `Taivaasta`, niin hän sanoo: `Miksi ette siis uskoneet häntä?` |
| 6A ku sanum: ‘Rahvahaspäi’, ka kaik rahvaz taciškandeb meihe kivid surmhasai, sikš ku hö uskoba lujas, miše Joan om Jumalan sanankandai.» | 6Mutta jos sanomme: `Ihmisistä`, niin kaikki kansa kivittää meidät, sillä se uskoo vahvasti, että Johannes oli profeetta." |
| 7I hö sanuiba, miše ei tekoi necidä. | 7Ja he vastasivat, etteivät tienneet, mistä se oli. |
| 8Iisus sanui heile: «Minä-ki en sanu teile, miččel valdal minä necidä kaiked tegen.» | 8Niin Jeesus sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen". |
| 9Iisus pagiži möst rahvahale i sanui necen ozoitezstarinan: «Mez' ištuti vinpusadun, andoi sen kortomaha vinmarjan kazvatajile i ajoi pit'käks aigaks neciš maspäi. | 9Ja hän rupesi puhumaan kansalle ja puhui tämän vertauksen: "Mies istutti viinitarhan ja vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille kauaksi aikaa. |
| 10Ičeze aigan hän oigenzi käskabunikan vinmarjan kazvatajidennoks, miše hö andaižiba hänele dol'an sadunsatusespäi. No hö peksiba käskabunikan i oigenziba händast sigäpäi pal'hal kädel. | 10Ja ajan tullen hän lähetti palvelijan viinitarhurien luokse, että he antaisivat tälle osan viinitarhan hedelmistä; mutta viinitarhurit pieksivät hänet ja lähettivät tyhjin käsin pois. |
| 11Siloi ižand oigenzi toižen käskabunikan. Vinmarjan kazvatajad peksiba händast-ki, huigenzoitiba i oigenziba sigäpäi pal'hal kädel. | 11Ja hän lähetti vielä toisen palvelijan; mutta hänetkin he pieksivät ja häpäisivät ja lähettivät tyhjin käsin pois. |
| 12Hän oigenzi völ koumanden käskabunikan, no sidä-ki hö löiba verhesai i küksiba sigäpäi. | 12Ja hän lähetti vielä kolmannen; mutta tämänkin he haavoittivat ja heittivät ulos. |
| 13‘Midä minä tegeškanden?’ — meleti vinpusadun ižand. ‘Minä oigendan sinna minun armhan poigan. Konz hö nägištaba händast, ka tedan, heile linneb huiged koskta händast.’ | 13Niin viinitarhan herra sanoi: `Mitä minä teen? Minä lähetän rakkaan poikani; häntä he kaiketi kavahtavat.` |
| 14No ku vinmarjan kazvatajad nägištiba poigan, ka hö pagižeškanziba kesknezoi: ‘Hänele jäb kaik ižandaspäi. Tulgat, rikkam poig, i hänen tatan ma linneb meiden!’ | 14Mutta kun viinitarhurit näkivät hänet, neuvottelivat he keskenään ja sanoivat: `Tämä on perillinen; tappakaamme hänet, että perintö tulisi meidän omaksemme`. |
| 15Hö küksiba händast vinpusaduspäi i rikoiba.»«Midä vinpusadun ižand nügüd' tegeb heile?» küzui Iisus. | 15Ja he heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat. Mitä nyt viinitarhan herra on tekevä heille? |
| 16«Hän tuleb i rikob nenid vinmarjan kazvatajid i andab vinpusadun toižile.»«Ei, ei!» — kidasti rahvaz sen kulištades. | 16Hän tulee ja tuhoaa nämä viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille." Niin he sen kuullessaan sanoivat: "Pois se!" |
| 17Iisus kacui rahvahaze i sanui: «Midä siloi oma nene Pühiden Kirjutusiden sanad? — Kivi, kudamban sauvojad taciba laptaha, om nügüd' päkivi. | 17Mutta hän katsahti heihin ja sanoi: "Mitä siis on tämä kirjoitus: `Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi`? |
| 18Kaikutte, ken lankteb neche kivehe, se murendase, i kenen päle nece kivi lankteb, sidä mäzötab.» | 18Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa." |
| 19Käskištonopendajad i ülembaižed papid tahtoiba tabata Iisusad necil aigal, no hö varaižiba rahvast. Hö el'genziba, miše Iisus necil ozoitezstarinal sanui heiden polhe. | 19Ja kirjanoppineet ja ylipapit tahtoivat ottaa hänet sillä hetkellä kiinni, mutta he pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut sen vertauksen heistä. |
| 20Käskištonopendajad i ülembaižed papid pidiba Iisusad sil'mnägubal i oigendeliba hänennoks kelenkandišijoid, kudambad heiteltihe oiktoikš. Hö tahtoiba tabata händast hänen sanoiš, miše jäl'ges antta händast valdanpidäjiden i manižandan käzihe. | 20Ja he vartioivat häntä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita, saadakseen hänet kiinni jostakin sanasta, niin että voisivat antaa hänet esivallalle ja maaherran käsiin. |
| 21Mehed sanuiba hänele: «Opendai, mö tedam, miše sinä pagižed i opendad oikti. Sinä ed luge üht mest paremba tošt, a oiktas i sel'ktas opendad, kut eläda Jumalan mödhe. | 21Ja ne kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein etkä katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. |
| 22Om-ik oikti, miše mö maksam kesarile nalogad vai ei?» | 22Onko meidän lupa antaa keisarille veroa vai eikö?" |
| 23Iisus el'genzi heiden sanoiš manitusen i sanui: «Mikš tö manitelet mindai? | 23Mutta hän havaitsi heidän kavaluutensa ja sanoi heille: |
| 24Ozutagat minei dinarii. Kenen kuva i nimi sigä om?» «Kesarin», — hö sanuiba. | 24"Näyttäkää minulle denari. Kenen kuva ja päällekirjoitus siinä on?" He vastasivat: "Keisarin". |
| 25Siloi Iisus sanui heile: «Antkat-žo kesarile mi kesarin om, i Jumalale mi Jumalan om.» | 25Niin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on". |
| 26Muga hö ei voinugoi rahvahan aigan tabata händast sanoiš. Iisusan vastuz čududeli heid, i hö vaikastuiba. | 26Ja he eivät kyenneet saamaan häntä hänen puheestaan kiinni kansan edessä; ja he ihmettelivät hänen vastaustaan ja vaikenivat. |
| 27Iisusannoks tuliba erased saddukejad, kudambad sanuba, miše eläbzumišt ei ole. Hö küzuiba hänel: | 27Niin astui esiin muutamia saddukeuksia, jotka väittävät, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä |
| 28«Opendai, Moisei om kirjutanu meile muga: ‘Ku miččel-se mužikal koleb vel'l' lapsetoman i jäb ak, ka sille mužikale tarbiž otta vellen akan mehele i tehta laps' vellele.’ | 28sanoen: "Opettaja, Mooses on säätänyt meille: `Jos joltakin kuolee veli, jolla on vaimo, mutta ei ole lapsia, niin ottakoon hän veljensä vaimon ja herättäköön siemenen veljelleen`. |
| 29Oli seičeme velled. Vanhemb vel'l' nai i koli lapsetoman. | 29Nyt oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli lapsetonna. |
| 30Toine vel'l' oti hänen akan mehele, no hän-ki koli lapsetoman, | 30Niin toinen otti sen vaimon, |
| 31sid' koumanz' nai, i muga naiba kaik seičeme toine toižen jäl'ghe. Hö kaik koliba lapsitomin. | 31ja sitten kolmas, ja samoin kaikki seitsemän; ja he kuolivat jättämättä lapsia. |
| 32Lopuks ak-ki koli. | 32Viimeiseksi vaimokin kuoli. |
| 33Kenen akan hän linneb, konz kaik eläbzuba? Ved' hän om olnu kaikiden seičemen akan.» | 33Kenelle heistä siis tämä vaimo ylösnousemuksessa joutuu vaimoksi? Sillä kaikkien seitsemän vaimona hän oli ollut." |
| 34Iisus sanui heile: «Neciš mirus naidas i mändas mehele. | 34Niin Jeesus sanoi heille: "Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle. |
| 35No hö, kudambid lugetas arvokahikš elämaha tulijas aigas, konz kollijad eläbzuba, siloi ei mängoi enamba mehele i ei naigoi. | 35Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät nai eivätkä mene miehelle. |
| 36Hö ei voigoi enamb kolda, sikš ku hö oma angeloiden vuiččed. Hö oma Jumalan lapsed, sikš ku Jumal om eläbzoitnu heid. | 36Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia. |
| 37A sen, miše kollijad eläbzuba, om ozutanu völ Moisei starinas süttunuden ternanpenzhan polhe. Siš hän sanub, miše Ižand om Avraaman Jumal, Isakan Jumal i Jakovan Jumal. | 37Mutta että kuolleet nousevat ylös, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun hän sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi. |
| 38No hän ei ole kolnuziden Jumal, vaiše eläbiden. Hänen täht kaik oma eläbad.» | 38Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät." |
| 39Erased käskištonopendajad siš sanuiba: «Hüvin sanuid, opendai.» | 39Niin muutamat kirjanoppineista vastasivat ja sanoivat: "Opettaja, oikein sinä sanoit". |
| 40Niken enambad ei rohtind küzuda hänel nimidä. | 40Ja he eivät enää rohjenneet kysyä häneltä mitään. |
| 41Iisus küzui heil: «Kut voib sanuda, miše Messia om Davidan poig? | 41Niin hän sanoi heille: "Kuinka he voivat sanoa, että Kristus on Daavidin poika? |
| 42David iče sanub Psalmoiden kirjas: — Ižand sanui minun Ižandale: Ištu minun oiktal kädel, | 42Sanoohan Daavid itse psalmien kirjassa: `Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, |
| 43kuni panen sinun vihanikad sinun jaugoiden alle. | 43kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.` |
| 44Ku David kucub Messian Ižandaks, ka kutak Messia voib olda hänen poigan?» | 44Daavid siis kutsuu häntä Herraksi; kuinka hän sitten on hänen poikansa?" |
| 45Kaiken rahvahan aigan Iisus sanui ičeze openikoile: | 45Ja kaiken kansan kuullen hän sanoi opetuslapsillensa: |
| 46«Varaikat käskištonopendajid! Hö hüviš meliš käveleba pit'käd sädod päl i heile om mel'he, konz rahvaz sanub heile tervhensanoid irdoil. Hö navediba ištta suimpertiš ezmäižil sijoil i praznikan aigan parahimil tahoil stolan taga, | 46"Kavahtakaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa, |
| 47no anastaba leskiakoil pertid i loičeba pit'kha vaiše ozutesen täht. Sikš heid sudiškatas völ kovemba.» | 47noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion". |
Chapter 20
