Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII LUKAN MÖDHE | Luukkaan evankeliumi |
Chapter 22 | Luku 22 |
| 1Reskan leibän praznik, kudambad kuctas mugažo Äipäiväks, oli jo läz. | 1Mutta happamattoman leivän juhla, jota pääsiäiseksi sanotaan, oli lähellä. |
| 2Ülembaižed papid i käskištonopedajad meletiba, kutak saiži surmita Iisusad, sikš ku hö varaižiba sidä, midä rahvaz voib tehta. | 2Ja ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, kuinka saisivat hänet surmatuksi; sillä he pelkäsivät kansaa. |
| 3Siloi soton mäni Judaha, kudamb kuctas Iskariotaks; Juda oli üks' kahtestoštkümnes openikaspäi. | 3Niin saatana meni Juudaaseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niistä kahdestatoista. |
| 4Hän läksi ülembaižiden papidennoks i pühäkodin varjoičijoiden pämehidennoks i pagiži heidenke, kut saiži antta Iisusan heiden käzihe. | 4Ja tämä meni ja puhui ylipappien ja pyhäkön vartioston päällikköjen kanssa, miten hän saattaisi hänet heidän käsiinsä. |
| 5Hö ihastuiba i taričiba hänele rahad. | 5Ja he ihastuivat ja sitoutuivat antamaan hänelle rahaa. |
| 6Juda hökkähtui i varasti nügüd' mugošt aigad, konz Iisusanke ei linne rahvast. | 6Ja hän lupautui ja etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen hänet heille ilman melua. |
| 7Lopuks tuli se Reskan leibän praznikan päiv, kudamban tarbiž rikta äipäivlambaz. | 7Niin tuli se happamattoman leivän päivistä, jona pääsiäislammas oli teurastettava. |
| 8Iisus oigenzi Petran i Joannan lidnaha i sanui heile: «Mängat vaumištamha meile äipäivsömine.» | 8Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: "Menkää ja valmistakaa meille pääsiäislammas syödäksemme". |
| 9Hö küzuiba: «Kuna sinä käsked vaumištada?» | 9Niin he kysyivät häneltä: "Mihin tahdot, että valmistamme sen?" |
| 10Hän sanui: «Ku tulet lidnaha, ka teile vastha putub mez', kudamb kandab vezin'okačun. Mängat hänen jäl'ghe sihe pert'he, kudambaha hän mäneb, | 10Hän vastasi heille: "Katso, saapuessanne kaupunkiin tulee teitä vastaan mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä siihen taloon, johon hän menee, |
| 11i sanugat pertin ižandale: ‘Opendai küzui: kus om pertinpol', kudambas minä voin söda äipäivsömižen ičein openikoidenke?’ | 11ja sanokaa talon isännälle: `Opettaja sanoo sinulle: Missä on vierashuone, syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?` |
| 12Ižand ozutab teile ülembaižel žirul suren pertinpolen, kus kaik om laditud. Vaumištagat sinna long.» | 12Niin hän näyttää teille suuren, aterioiville varustetun huoneen yläkerrassa; sinne valmistakaa." |
| 13Hö läksiba matkha, i kaik oli muga, kut Iisus oli heile sanunu. Hö vaumištiba äipäivsömižen. | 13Ja he menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan. |
| 14Konz tuli aig, Iisus i kaks'toštkümne apostolad zavodiba söda. | 14Ja kun hetki tuli, asettui hän aterialle ja apostolit hänen kanssansa. |
| 15Hän sanui heile: «Olen lujas tahtoinu söda necen äipäivsömižen teidenke edel minun mokičust. | 15Ja hän sanoi heille: "Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin; |
| 16Minä sanun teile: en enambad söškande sidä sihesai, kuni linneb todesine äipäivsömine Jumalan valdkundas.» | 16sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa". |
| 17Hän oti kädehe mal'l'an, kiti Jumalad i sanui: «Otkat nece i jagagat kesknetoi. | 17Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. |
| 18Minä sanun teile: enambad en joškande vinpuspäi sadud vinad sihe päivhäsai, konz tuleb Jumalan valdkund.» | 18Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee." |
| 19Sid' hän oti leibän, kiti Jumalad, lohkaiži leibän i andoi sen openikoile i sanui: «Nece om minun hibj, kudamb anttas teiden täht. Tehkat nece minun muštoks.» | 19Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni." |
| 20Ehtlongin lopus hän mugažo oti mal'l'an i sanui: «Nece mal'l' om uz' kožmuz minun veres, kudamb vodaškandeb teiden täht. | 20Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan. |
| 21No necen sömlaudan taga ühtes minunke ištub sömäs minun möi-ki. | 21Mutta, katso, minun kavaltajani käsi on minun kanssani pöydällä. |
| 22Mehen Poig lähteb tägäpäi ani muga, kut hänele om märitud lähtta, no gor'a sille, ken möb händast!» | 22Sillä Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin säädetty on; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta hänet kavalletaan!" |
| 23Openikad zavodiba küzelta toine tošt, ken heišpäi sen tegeb. | 23Ja he rupesivat keskenänsä kyselemään, kuka heistä mahtoi olla se, joka oli tämän tekevä. |
| 24Openikoiden keskes oli rid sen polhe, keda heišpäi voib lugeda kaikid vanhembaks. | 24Ja heidän välillään syntyi myös kiista siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi. |
| 25Siloi Iisus sanui heile: «Kunigahad oma ičeze rahvahan ižandad, i mehid, kudambad pidäba rahvast valdan al, kuctas hüväntegijoikš. | 25Niin hän sanoi heille: "Kansojen kuninkaat herroina niitä hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi. |
| 26No teile ei voi tehta muga. Ken teiden keskes om vanhemb, se olgha kut kaikid noremb, a ken om pämez', olgha kut käskabunik. | 26Mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka palvelee. |
| 27Ken om vanhemb, se-ik kudamb ištub sömäs, vai se, kudamb toskeleb hänele sömäd? Ei-ik se, kudamb ištub sömäs? No minä olen teiden keskes kut se, kudamb toskeleb sömäd. | 27Sillä kumpi on suurempi, sekö, joka aterioi, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka aterioi? Mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee. |
| 28Tö olet olnuded kaiken aigan minunke minun ahtištusiš. | 28Mutta te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani; |
| 29Sikš minä jätan teile kunigazvaldan, muga kut minun Tat om minei jätnu. | 29ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan, |
| 30Tö voiškandet minun valdkundas söda i joda minun stolalpäi, ištta valdištmil i sudida Izrail'an kahttoštkümned heimod.» | 30niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. |
| 31Ižand sanui: «Simon, Simon! Soton om pakičenu segloida teid kuti nižud. | 31Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja; |
| 32No minä olen loičnu sinun täht, miše sinun uskond ei sambuiži. I konz pördatoi tagaze, vahvišta uskondvellid.» | 32mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi." |
| 33Petr sanui hänele: «Ižand, sinunke minä olen vaumiž mända kut türmha muga surmale-ki.» | 33Niin Simon sanoi hänelle: "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään sekä vankeuteen että kuolemaan". |
| 34No Iisus sanui: «Minä sanun sinei, Petr: ei ehti kukoi launda tämbei, kut sinä koumašti sanud, miše ed tunde mindai.» | 34Mutta hän sanoi: "Minä sanon sinulle, Pietari: ei laula tänään kukko, ennenkuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minua." |
| 35Iisus sanui openikoile: «Konz minä olin oigendanu teid matkha kukroižeta, šauguta i kengita, olit-ik tö sures mairhes?» «Em», hö sanuiba. | 35Ja hän sanoi heille: "Kun minä lähetin teidät ilman rahakukkaroa ja laukkua ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään?" He vastasivat: "Ei mitään". |
| 36Siloi Iisus sanui heile: «Nügüd' om toižin. Kenel om kukroine, otkaha se kerdale, mugažo i šaugun. Kenel ei ole sur't vešt, mögaha hän pälembaižen soban i ostkaha veič. | 36Niin hän sanoi heille: "Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa; niin myös laukun. Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan. |
| 37Sikš tekat, nenile Pühiden Kirjutusiden sanoile-ki pidab todenzuda minus: ‘Händast lugetihe razbainikaks.’ Kaik, midä om kirjutadud minun polhe, nügüd' todenzub.» | 37Sillä minä sanon teille, että minussa pitää käymän toteen tämän, mikä kirjoitettu on: `Ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon`. Sillä se, mikä minusta on sanottu, on täyttynyt." |
| 38Openikad sanuiba: «Opendai, täs om kaks' sur't vešt.» «Täudub», hän sanui. | 38Niin he sanoivat: "Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa". Mutta hän vastasi heille: "Riittää". |
| 39Iisus läksi lidnaspäi i mäni kut i kaiken Voipunmägele. Openikad oliba hänenke. | 39Ja hän meni ulos ja lähti tapansa mukaan Öljymäelle, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. |
| 40Tuldes sinna Iisus sanui heile: «Loičkat, miše et putuiži manitushe.» | 40Ja tultuaan siihen paikkaan hän sanoi heille: "Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen". |
| 41Iče mäni vähän edemba, kombištui i loiči: | 41Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili |
| 42«Tatam, ku tahtoid, ka kanda nece mal'l' siriči mindai. No olgha nece sinun taht, a ei minun.» | 42sanoen: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun". |
| 43Siloi taivhaspäi tuli hänennoks angel i vahvišti händast. | 43Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä. |
| 44Sures opalas Iisus loiči völ lujemba, i hänen higo oli kut veren tippud, kudambad lanksiba maha. | 44Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan. |
| 45Konz hän loičendan jäl'ghe libui i pördihe openikoidennoks, ka löuzi heid magadamas, sikš ku opal oli väzutanu heid. | 45Ja kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa tykö, tapasi hän heidät murheen tähden nukkumasta. |
| 46«Midä tö magadat?» — hän sanui. «Libugat i loičkat, miše et putuiži manitushe.» | 46Niin hän sanoi heille: "Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen." |
| 47Konz Iisus völ pagiži, sinna tuli kogo rahvast, i heiden edes astui Juda, üks' kahtestoštkümnes openikaspäi. Juda mäni Iisusannoks tervehtamha händast. Ved' hän oli edelpäi sanunu heile mugoižes znamas: Keda minä tervehtan, se om-ki hän. | 47Ja katso, hänen vielä puhuessaan tuli joukko kansaa, ja yksi niistä kahdestatoista, se, jonka nimi oli Juudas, kulki heidän edellään. Ja hän tuli Jeesuksen luo antamaan hänelle suuta. |
| 48A Iisus sanui hänele: «Juda, tervehtaden-ik sinä möd Mehen Poigan?» | 48Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Juudas, suunantamisellako sinä Ihmisen Pojan kavallat?" |
| 49Konz kaik, ked oliba Iisusanke, el'genziba azjan, hö sanuiba: «Ižand, iškta-ik meile surel veičel?» | 49Kun nyt ne, jotka olivat hänen ympärillään, näkivät, mitä oli tulossa, sanoivat he: "Herra, iskemmekö miekalla?" |
| 50Üks' heišpäi iški-ki ülembaižen papin käskabunikan ninga, miše čapoi hänen oiktan korvan. | 50Ja eräs heistä iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan. |
| 51No Iisus sanui: «Ei! Antkat olda.» Hän kosketi mehen korvan i tegi sen tervheks. | 51Mutta Jeesus vastasi sanoen: "Sallikaa vielä tämäkin". Ja hän koski hänen korvaansa ja paransi hänet. |
| 52Sid' Iisus sanui ülembaižile papile, pühäkodin varjoičijoiden pämehile i rahvahan vanhembile, kudambad oliba tulnuded händast tabadamha: «Olen-ik minä razbainik, ku tö tulet tabadamha mindai sured veičed i seibhad kädes? | 52Niin Jeesus sanoi ylipapeille ja pyhäkön vartioston päälliköille ja vanhimmille, jotka olivat tulleet häntä vastaan: "Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet miekat ja seipäät käsissä. |
| 53Kaikuččen päivän minä olen olnu teidenke pühäkodiš, i tö et lendnugoi kät minun päle. No nügüd' om teiden aig, nügüd' om pimedan vald.» | 53Minä olen joka päivä ollut teidän kanssanne pyhäkössä, ettekä ole ojentaneet käsiänne minua vastaan. Mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta." |
| 54Hö tabaziba Iisusan i läksiba vemha händast ülembaižen papin pert'he. Petr astui edahali Iisusan jäl'ghe. | 54Niin he ottivat hänet kiinni ja kuljettivat pois ja veivät hänet ylimmäisen papin taloon. Ja Pietari seurasi taampana. |
| 55Keskele ezitanhad hö viritiba nodjon, i kaik ühtes ištuihe sen verhe, Petr-ki ištuihe heiden keskhe. | 55Ja he virittivät valkean keskelle esipihaa ja asettuivat yhdessä istumaan, ja Pietari istui heidän joukkoonsa. |
| 56Üks' käskabunik-neižne nägišti händast nodjonno ištmas, kacui hänehe tarkašti i sanui: «Hän-ki oli sen mehenke ühtes.» | 56Niin eräs palvelijatar, nähdessään hänen istuvan tulen ääressä, katseli häntä kiinteästi ja sanoi: "Tämäkin oli hänen kanssaan". |
| 57Petr sanui neiččele, miše ei olend, i ližazi völ: «Minä en tunde händast.» | 57Mutta hän kielsi sanoen: "Nainen, en tunne häntä". |
| 58Pordoine aigad mäni, i üks' mez' nägišti händast i sanui: «Sinä-ki oled siš sebraspäi.» No Petr sanui: «En, vellüdem, en ole.» | 58Ja hetkisen perästä näki hänet toinen, eräs mies, ja sanoi: "Sinäkin olet yksi niistä". Mutta Pietari sanoi: "Mies, en ole". |
| 59Päliči časus völ üks' mez' sanui lujas: «Ka, hän-ki oli sen mehenke, hän-ki om galilejalaine.» | 59Ja noin yhden hetken kuluttua vakuutti vielä toinen sanoen: "Totisesti, tämä oli myös hänen kanssaan; sillä onhan hän galilealainenkin". |
| 60No Petr sanui: «En el'genda, miš sinä pagižed.» I sid'-žo, Petran pagištes, launuškanzi kukoi. | 60Mutta Pietari sanoi: "En ymmärrä, mies, mitä sanot". Ja samassa, hänen vielä puhuessaan, lauloi kukko. |
| 61Ižand kärauzihe i kacuhti Petraha, i Petrale johtui mel'he, kut Ižand oli hänele sanunu: «Edel ku kukoi launub, sinä koumašti sanud, miše ed tunde mindai.» | 61Ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti Herran sanat, kuinka hän oli hänelle sanonut: "Ennenkuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti minut kiellät". |
| 62Hän läksi sigäpäi i itkeškanzi lujas. | 62Ja hän meni ulos ja itki katkerasti. |
| 63Mehed, kudambad pidiba Iisusad, nagroiba i löiba händast. | 63Ja miehet, jotka pitivät Jeesusta kiinni, pilkkasivat häntä ja pieksivät häntä. |
| 64Hö saupsiba hänen sil'mäd, löiba händast modho i küzeliba: «Ka sanu-ške, ken sindai löi!» | 64Ja he peittivät hänen kasvonsa ja kysyivät häneltä sanoen: "Profetoi, kuka se on, joka sinua löi!" |
| 65Hö äjil toižil-ki sanoil lajiba händast. | 65Ja paljon muita herjaussanoja he puhuivat häntä vastaan. |
| 66Konz päiduškanzi, kogozihe rahvahan vanhembad, ülembaižed papid i käskištonopendajad i veiba Iisusan heiden Nevondkundan edehe. | 66Ja päivän valjetessa kansan vanhimmat ja ylipapit ja kirjanoppineet kokoontuivat ja veivät hänet neuvostonsa eteen |
| 67Hö küzuiba hänel: «Sinä-k oled Messia? Sanu meile.» Hän sanui: «Ku sanun teile, ka tö et uskkoi, | 67ja sanoivat: "Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille". Hän vastasi heille: "Jos minä teille sanon, niin te ette usko; |
| 68i ku midä-ni küzun teil, ka tö et antkoi vastust i et pästkoi mindai. | 68ja jos kysyn, ette vastaa. |
| 69No neciš aigaspäi Mehen Poig ištuškandeb Vägevan Jumalan oiktal kädel.» | 69Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella." |
| 70Siloi hö kaik sanuiba: «Ka sinä-k oled Jumalan Poig?» Iisus sanui heile: «Tö iče sanut, miše minä olen.» | 70Silloin he kaikki sanoivat: "Sinä siis olet Jumalan Poika?" Hän vastasi heille: "Tepä sen sanotte, että minä olen". |
| 71Siloi hö kirgouziba: «Mitte todištuz meile völ tarbiž? Ved' mö iče kulim sen hänen suspäi.» | 71Niin he sanoivat: "Mitä me enää todistusta tarvitsemme? Sillä me itse olemme kuulleet sen hänen omasta suustansa." |
Chapter 22
