Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII LUKAN MÖDHE | Luukkaan evankeliumi |
Chapter 19 | Luku 19 |
| 1Iisus tuli Jerihonha i astui lidnas läbi. | 1Ja hän tuli Jerikon kaupunkiin ja kulki sen läpi. |
| 2Sigä eli mez', kudamban nimi oli Zakhei. Hän oli maksunkeradajiden pämez' i oli lujas bohat. | 2Ja katso, siellä oli mies, nimeltä Sakkeus; ja hän oli publikaanien päämies ja oli rikas. |
| 3Hän tahtoi nägištada Iisusan i tedištada, mitte hän om, no suren rahvazkogon keskes ei voind, ku oli lujas pen' kazvol. | 3Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta, kuka hän oli, mutta ei voinut kansalta, kun oli varreltansa vähäinen. |
| 4Sid' hän joksi edemba i libui puhu, miše nägištada Iisusad, kudambale pidi mända neciš pus siriči. | 4Niin hän juoksi edelle ja nousi metsäviikunapuuhun nähdäkseen hänet, sillä Jeesus oli kulkeva siitä ohitse. |
| 5Tuldes necile sijale Iisus kacuhti ülähäks, nägišti händast i sanui: «Zakhei, tule teramba alahaks. Tämbei minei tarbiž olda sinun kodiš adivon.» | 5Ja tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti ylös ja sanoi hänelle: "Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi". |
| 6Zakhei tuli teramba alahaks i kucui ihastusiš Iisusad ičezennoks adivoihe. | 6Ja hän tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan. |
| 7Konz mehed nägištiba necen, hö buraidaškanziba: «Hän läksi adivoihe grähkhižen mehen pert'he.» | 7Ja sen nähdessään kaikki nurisivat sanoen: "Syntisen miehen luokse hän meni majailemaan". |
| 8No Zakhei sanui Ižandale kaikiden edes: «Ižand! Polen ičein kodielospäi minä andan gollile, a kenel olen manitusel midä-ni anastanu, ka sille maksan tagaze nel'l' kerdad enambad.» | 8Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: "Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin". |
| 9Iisus sanui: «Tämbei päzutand om tulnu necile kanzale, sikš ku nece-ki mez' om Avraaman poig. | 9Niin Jeesus sanoi hänestä: "Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika; |
| 10Ved' Mehen Poig om tulnu, miše löuta grähkähä segoinuzid mehid i päzutada heid.» | 10sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on". |
| 11Nenile, kudambad necen kuliba, Iisus sanui völ ozoitezstarinan, sikš ku hän oli jo läz Jerusalimad, i hö meletiba, miše teravas tuleb Jumalan valdkund. | 11Ja heidän tätä kuunnellessaan hän puhui vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia ja he luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä. |
| 12Hän sanui:«Üks' mez' korktas suguspäi läksi matkha edahaižehe maha, miše sada sigä kunigahan valdan i pörtas tagaze. | 12Hän sanoi näin: "Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen. |
| 13Aigemba sidä hän kucui ičezennoks kümne käskabunikad, andoi heile kaikuččele kuldaižen mina-rahan i sanui: ‘Pangat nene rahad azjoihe, kuni minä pördamoi.’ | 13Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: `Asioikaa näillä, kunnes minä tulen`. |
| 14No hänen kodiman mehed ei navedinugoi händast i oigenziba hänen jäl'ghe vestinkandajid sanumaha: ‘Mö em tahtkoi necidä mest meiden kunigahaks.’ | 14Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: `Emme tahdo tätä kuninkaaksemme`. |
| 15Konz hän sai kunigazvaldan i pördihe ičeze maha, ka hän käski kucta käskabunikoid, miše tedištada, mihe kaikutte oli sen rahan pidänu. | 15Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut. |
| 16Ezmäine tuli hänennoks i sanui: ‘Ižand, sinun kuldaine mina-raha toi kümne kuldašt mina-rahad.’ | 16Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: `Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää`. |
| 17Kunigaz sanui hänele: ‘Hüvä, oled hüvä käskabunik. Ku sinei voi vähäs uskta, ka ižandoiče kümnes lidnas.’ | 17Ja hän sanoi hänelle: `Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia`. |
| 18Toine tuli i sanui: ‘Ižand, sinun mina-raha om tonu viž mina-rahad.’ | 18Ja toinen tuli ja sanoi: `Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää`. |
| 19Hänele kunigaz sanui: ‘Ižandoiče sinä-ki vides lidnas.’ | 19Niin hän sanoi tällekin: `Sinä, vallitse sinä viittä kaupunkia`. |
| 20No völ üks' käskabunik tuli i sanui: ‘Ižand, täs om sinun mina-raha. Olen kaičenu sidä paikha käralten. | 20Vielä tuli yksi ja sanoi: `Herra, katso, tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa. |
| 21Minä varaižin sindai, sikš miše sinä oled kovatabaine mez'. Sinä otad, midä ed ole pannu varha, i rahnod, midä ed ole semendanu.’ | 21Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies: sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.` |
| 22Kunigaz sanui hänele: ‘Sinun sanoil minä sindai sudiškanden. Sinä oled paha käskabunik! Sinä tezid, miše minä olen kovatabaine: otan, midä en ole pannu varha, i rahnon, midä en ole semendanu. | 22Hän sanoi hänelle: `Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt; |
| 23Mikš ed panend minun rahad kassaha? Pörttes minä voinuižin sada sen tagaze ližanke.’ | 23miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään, että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen?` |
| 24Kunigaz sanui rindal seižujile: ‘Otkat hänel se mina-raha i antkat sille, kudambal om kümne.’ | 24Ja hän sanoi vieressä seisoville: `Ottakaa häneltä pois se leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää`. |
| 25Hö sanuiba: ‘Ižand, hänel om jo kümne mina-rahad.’ | 25- Niin he sanoivat hänelle: `Herra, hänellä on jo kymmenen leiviskää`. - |
| 26No hän sanui: ‘Sanun teile: kaikuččele, kenel om, anttas, no kenel ei ole, sil ottas se-ki, midä hänel om. | 26`Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on. |
| 27No nenid minun vihanikoid, kudambad ei tahtoinugoi mindai kunigahaks, togat tänna i surmitagat minun edes’.» | 27Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.`" |
| 28Necen sanudes Iisus läksi edemba Jerusalimhapäi. | 28Ja tämän sanottuaan hän kulki edellä vaeltaen ylös Jerusalemiin. |
| 29Konz hän tuli mägennoks, kudamban nimi oli Voipunmägi, i oli jo läz Vifaniad i Viffagiad, hän oigenzi edelpäi kaks' openikad | 29Ja tapahtui, kun hän tuli lähelle Beetfagea ja Betaniaa, sille vuorelle, jota kutsutaan Öljymäeksi, että hän lähetti kaksi opetuslastaan |
| 30i sanui: «Mängat külähä, kudamb om sigä edes. Konz tulet sinna, tö nägištat oslanvarzan, kudamb om sidotud i kudambal sel'gäs völ niken ei ištund. Otkat se kütkespäi i togat tänna. | 30sanoen: "Menkää edessä olevaan kylään, niin sinne tullessanne te löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei vielä yksikään ihminen ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne. |
| 31Ku ken-ni küzub: ‘Mikš tö otat sen?’, ka sanugat ninga: ‘Ižandale tarbiž se’.» | 31Ja jos joku kysyy teiltä: `Miksi te sen päästätte?` niin sanokaa näin: `Herra tarvitsee sitä`." |
| 32Oigetud mehed läksiba i löuziba kaiken, kut Iisus oli heile sanunu. | 32Ja lähetetyt menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin hän oli heille sanonut. |
| 33Konz hö otiba oslanvarzan kütkespäi, sen ižandad küzuiba: «Mikš tö otat oslan?» | 33Ja heidän päästäessään varsaa sen omistajat sanoivat heille: "Miksi te päästätte varsan?" |
| 34Hö sanuiba: «Ižandale tarbiž se.» | 34Niin he sanoivat: "Herra tarvitsee sitä". |
| 35Hö toiba varzan Iisusale, paniba ičeze sobad sen sel'gha i abutiba Iisusale išttas raccile. | 35Ja he veivät sen Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa varsan selkään ja istuttivat Jeesuksen niiden päälle. |
| 36Konz hän raccasti, rahvaz leviti ičeze sobad tele. | 36Ja hänen kulkiessaan kansa levitti vaatteensa tielle. |
| 37Konz Iisus tuli läz sidä tahod, kuspäi te laskese Voipunmägelpäi alahaks, kaik openikad surel änel da ihastusiš kitäškanziba Jumalad kaikiš suriš tegoiš, kudambad hö oliba nähnuded. | 37Ja kun hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet, |
| 38Hö kidastiba: — Blahoslovidud olgha kunigaz, kudamb tuleb Ižandan nimes! Mir taivhas, i ülenzoituz Jumalale korktoiš taivhiš! | 38sanoen: "Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!" |
| 39Erased farisejad rahvazkogospäi sanuiba Iisusale: «Opendai, kel'dä ičeiž openikoid!» | 39Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: "Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi". |
| 40No Iisus sanui heile: «Minä sanun teile: ku hö vaikastuba, ka siloi kived kidastaškandeba.» | 40Mutta hän vastasi ja sanoi: "Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat". |
| 41Konz Iisus tuli lähemba, hän nägišti lidnan i voikaškanzi. | 41Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä |
| 42Hän sanui: «Ku sinä necen päivän el'gendaižid, mi tob sinei mirud! No nügüd' se om sinun sil'mišpäi peittud. | 42ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. |
| 43Völ nägištad sinä sen aigan, konz sinun vihanikad tegeškandeba ümbri lidnas suren valan, ümbärdaškandeba sindai i ahtištaškandeba kaikiš polišpäi. | 43Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; |
| 44Hö paneba sindai mantazale i rikoba sinun lapsid. Sinai ei jä kived kiven päle, sikš miše sinä ed rižand aigad, konz Jumal oli läz sindai.» | 44ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut." |
| 45Iisus mäni pühäkodihe i kükseškanzi irdale nenid, ked oliba sigä mömas da ostmas. | 45Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ulos |
| 46Hän sanui heile: «Pühiš Kirjutusiš om sanutud: ‘Minun kodi om kodi loičendan täht.’ A tö tegit sen razbainikoiden peitsijaks.» | 46ja sanoi heille: "Kirjoitettu on: `Minun huoneeni on oleva rukoushuone`, mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan." |
| 47Kaikuččen päivän hän openzi pühäkodiš. Ülembaižed papid, käskištonopendajad i rahvahan vanhembad meletiba, kut voiži händast surmita. | 47Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset miettivät, miten saisivat hänet surmatuksi; |
| 48Hö nikut ei voinugoi ladidas siš, midä tehta hänele, sikš ku kaik rahvaz oli ümbri Iisusas kundelmas hänen sanoid. | 48mutta he eivät keksineet, mitä tekisivät, sillä kaikki kansa riippui hänessä ja kuunteli häntä. |
Chapter 19
