Your word is a lamp to my feet

Bibles in the Fenno-Ugric languages



Библия

Choose Language

New Testament Books

предыдущая главаследующая глава

view with a second Bible

Uz’ Zavet vepsän kelelPyhä Raamattu (1933/1938)

EVANGELII LUKAN MÖDHE

Luukkaan evankeliumi

Chapter 18

Luku 18

1Iisus sanui openikoile ozoitezstarinan, miše ozutada heile: tarbiž kaiken loita, a ei väzuda.1Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.
2«Erases lidnas oli sudj, kudamb ei varaidand Jumalad i ei huiktelnus mehid.2Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.
3Siš-žo lidnas eli mugažo leskiak, kudamb paksus käveli hänennoks sanumaha: ‘Abuta minei, pästa mindai minun väritajaspäi.’3Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: `Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan`.
4No sudj hätken ei tahtoind abutada. No jäl'ges hän sanui iče ičeleze: ‘Olgha, hot' minä Jumalad en varaida i en huiktelde mehid,4Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: `Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,
5no ku nece leskiak tegeb minei äi mokid, ka minä abutan hänele, miše hän enambad ei tuliži minunnoks i ei mokičiži mindai’.»5niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni`."
6Ižand sanui: «Kulet-ik, midä sanub värmeline sudj?6Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!
7Ka ei-ik Jumal abuta ičeze valitud mehile, kudambad päiväd i öd kucuba händast abuhu? Hätkestub-ik hän abunke?7Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?
8Minä sanun teile: Hän teravas tuleb abuhu. No konz Mehen Poig tuleb, löudab-ik hän uskondad täl mal?»
8Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"
9Erasile, kudambad pidiba ičtaze oiktoin i hondostiba toižid, Iisus sanui necen ozoitezstarinan:9Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
10«Kaks' mest mäniba pühäkodihe loičmaha. Toine oli farisei i toine maksunkeradai.10"Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11Farisei seižui i loiči ičeksaze: ‘Sur' Sünd, minä kitän sindai, miše en ole mugoine kuti toižed mehed, razbainikad, pahudentegijad, verhiden akoidenke magadajad vai kut nece maksunkeradai.11Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: `Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12Minä pühütan kahtišti nedališ i maksan kümnendesen kaikespäi, midä san.’12Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.`
13Maksunkeradai seižui tagemba. Hän ei rohtind eskai leta sil'mid taivhaze, vaiše löi ičtaze rindhiže i saneli: ‘Sur' Sünd, armahta mindai, grähkhišt!’13Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: `Jumala, ole minulle syntiselle armollinen`.
14Minä sanun teile: hän läksi kodihe Jumalan sil'miš oiktan mehen, no se toine ei. Kaikutte, ken iče ičtaze korgenzoitab, linneb alenzoittud, no ken iče ičtaze alenzoitab, linneb korgenzoittud.»
14Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
15Iisusannoks todihe mugažo penid lapsid, miše hän kosketaiži heid. Necen nägištades openikad lajiškanziba tojid,15Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia.
16no Iisus kucui lapsid ičezennoks i sanui: «Pästkat lapsid minunnoks, algat heid kel'tkoi. Heiden vuiččed päzuba Jumalan valdkundaha.16Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
17Todeks sanun teile: ken ei ota südäimehe Jumalan valdkundad muga kut laps', ka ei päzu sinna.»
17Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
18Üks' sur' pämez' küzui Iisusal: «Hüvä opendai, midä minei tarbiž tehta, miše saižin jäl'gestuseks igähižen elon?»18Ja eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"
19Iisus sanui hänele: «Mikš sanud mindai hüväks? Niken ei ole hüvä, vaiše üks' Jumal.19Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.
20Käsköd sinä tedad: ala magada verhan akanke, ala riko, ala vargasta, ala kelhas värita, ole hüvä ičeiž tatale i mamale.»20Käskyt sinä tiedät: `Älä tee huorin`, `Älä tapa`, `Älä varasta`, `Älä sano väärää todistusta`, `Kunnioita isääsi ja äitiäsi`."
21«Kaikiden neniden käsköiden mödhe olen elänu nores aigaspäi», sanui mez'.21Mutta hän sanoi: "Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti".
22Necen kulištades Iisus sanui: «Üks' sinai om völ tehmata. Mö kaik, midä sinai om, i jaga dengad gollile, i sinai linneb bohatust taivhas. Tule sid' i astu minunke.»22Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".
23Konz mez' kulišti necen, hän tuli pahaze mel'he, sikš ku hän oli lujas elokaz.23Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli sangen rikas.
24Iisus nägišti, miše mez' tuli pahaze mel'he, i sanui: «Kut jüged om nenile, kenel om äi kodielod, putta Jumalan valdkundaha!»24Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, sanoi hän: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!
25Kebnemb om verbl'udale ličtas neglankorvaižes läbi, mi elokahale putta Jumalan valdkundaha.»25Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
26«Ken siloi voib sada päzutandan?» küzuiba kulijad.26Niin ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?"
27Iisus sanui: «Midä ei voi mez', sidä voib tehta Jumal.»
27Mutta hän sanoi: "Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista".
28«A kutak mö?» — küzui Petr. «Mö jätim kaiken, midä meil oli, i astum sinunke.»28Silloin Pietari sanoi: "Katso, me olemme luopuneet siitä, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua".
29Iisus sanui heile: «Minä sanun teile: kaikutte, ken Jumalan valdkundan täht om jätnu ičeze kodin, vai kazvatajad, vai velled, vai sizared, vai akan, vai lapsed,29Niin hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista,
30hän jo necen aigan sab äjad enamba, mi om jätnu, i sen aigan, kudamb tuleb, hän sab igähižen elon.»
30ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää".
31Iisus kucui kaks'toštkümne openikad eriži i sanui heile: «Mö mänem nügüd' Jerusalimha. Sigä tegese kaik, midä Jumalan sanankandajad oma kirjutanuded Mehen Poigan polhe.31Ja hän otti tykönsä ne kaksitoista ja sanoi heille: "Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta.
32Händast anttas Jumalad tundmatomiden rahvahiden käzihe, händast nagrdas i huigenzoittas, hänen päle sül'ktas,32Sillä hänet annetaan pakanain käsiin, ja häntä pilkataan ja häväistään ja syljetään;
33lödas kunutoil i surmitas. No koumandel päiväl hän eläbzub.»33ja ruoskittuaan he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös."
34Openikad ei el'gendanugoi Iisusan sanoišpäi nimidä. Heile nece kaik oli kuti hämäras, hö ei tärtnugoi, midä Iisus sanui.
34Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään, ja tämä puhe oli heiltä niin salattu, etteivät he käsittäneet, mitä sanottiin.
35Iisus tuli läz Jerihonad. Teveres ištui soged mez' pakičemas.35Ja hänen lähestyessään Jerikoa eräs sokea istui tien vieressä kerjäten.
36Konz mez' kulišti, miše siriči astub äi rahvast, ka küzui, midä tegese.36Ja kuullessaan, että siitä kulki kansaa ohi, hän kyseli, mitä se oli.
37Hänele sanutihe, miše Iisus Nazaretalaine astub siriči.37He ilmoittivat hänelle Jeesuksen, Nasaretilaisen, menevän ohitse.
38Siloi soged mez' kidastaškanzi: «Iisus, Davidan Poig, armahta mindai!»38Niin hän huusi sanoen: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!"
39Ked astuiba ezinenas, käskiba hänele vaikastuda, no hän vaiše kidasti völ-ki lujemba: «Davidan Poig, armahta mindai!»39Ja edelläkulkijat nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan; mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua!"
40Iisus seižutihe i käski toda händast ičezennoks. Mez' tuli, i Iisus küzui hänel:40Silloin Jeesus seisahtui ja käski taluttaa hänet tykönsä. Ja hänen tultuaan lähelle Jeesus kysyi häneltä:
41«Midä tahtoid, miše minä tegižin sinei?» Mez' sanui: «Ižand, tahtoižin sada nägun.»41"Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Hän sanoi: "Herra, että saisin näköni jälleen".
42Siloi Iisus sanui hänele: «Ka näge! Sinun uskond tegi sindai tervheks.»42Niin Jeesus sanoi hänelle: "Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut".
43Sen-žo aigan mez' zavodi nähta, i hän läksi Iisusan jäl'ghe i ülenzoiti Jumalad. I kaik, ked nägiba necen, kitiba Jumalad.
43Ja heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä ylistäen Jumalaa. Ja sen nähdessään kaikki kansa kiitti Jumalaa.


предыдущая глава Chapter 18 следующая глава