Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII LUKAN MÖDHE | Luukkaan evankeliumi |
Chapter 11 | Luku 11 |
| 1Kerdan Iisus oli erases sijas loičmas. Konz hän lopi, üks' hänen openikoišpäi sanui: «Ižand, openda meid loičmaha, muga kut Joan-ki openzi ičeze openikoid.» | 1Ja kun hän oli eräässä paikassa rukoilemassa ja oli lakannut, sanoi eräs hänen opetuslapsistansa hänelle: "Herra, opeta meitä rukoilemaan, niinkuin Johanneskin opetti opetuslapsiansa". |
| 2Iisus sanui heile: «Konz loičet, sanugat ninga: — Meiden taivhaline Tatam! Olgha pühä sinun nimi. Tulgha sinun valdkund. Tehkahas kaik sinun tahton mödhe täl-ki mal, kut taivhas. | 2Niin hän sanoi heille: "Kun rukoilette, sanokaa: Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; (tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;) |
| 3Anda meile kaikuččen päivän meiden jogapäiväine leib. | 3anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme; |
| 4I pästa meile meiden grähkäd, kut mö-ki pästam velgad kaikuččele meiden velgnikale. Ala ve meid manitushe, no päzuta meid pahaspäi.» | 4ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; (vaan päästä meidät pahasta)." |
| 5Iisus sanui völ:«Kackat: kenel-ni teišpäi om sebranik, a sinä tuled hänennoks kesked öd i sanud: ‘Vellüdem, anda velgha minei koume leibäd. | 5Ja hän sanoi heille: "Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee hänen luoksensa yösydännä ja sanoo hänelle: `Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää, |
| 6Minun sebranik matkas oldes tuli minunnoks, a minai ei ole nimidä tarita hänele.’ | 6sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä`; |
| 7A toine sanub ičeze kodišpäi: ‘Lähte täspäi, ala telusta. Uks' om jo saupkes, i minä olen jo vernu ühtes lapsidenke. Minä en voi libuda andmaha nimidä.’ | 7ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: `Älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle` - |
| 8No minä sanun teile: hot' hän ičeze sebranikan täht ei libuiži-ki andmaha, ka hän üks'kaik libub, sikš ku nece mez' pakiten pakičeb, i hän andab severdan, kuverdan se pakičeb. | 8minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sentähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sentähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee. |
| 9Muga sanun teile: Pakikat, i teile anttas. Eckat, i tö löudat. Kolkotagat, i teile avaitas. | 9Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. |
| 10I kaikutte pakičii sab, ecii löudab, i kolkotajale avaitas. | 10Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. |
| 11Niken teišpäi, tedan, ei ole mugoine tat, miše andab ičeze poigale kiven, konz hän pakičeb leibäd, vai andab kün kalan sijas, konz poig pakičeb kalad, | 11Ja kuka teistä on se isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen, |
| 12vai skorpionan, konz hän pakičeb munad. | 12taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin? |
| 13I ku tö, pahad mehed, mahtat antta ičetoi lapsile hüvid lahjoid, ka taivhaline Tat völ suremban tahtonke andab Pühän Hengen nenile, ked necidä hänel pakičeba.» | 13Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!" |
| 14Kerdan Iisus küksi pahan hengen keletomas mehespäi. Konz paha heng läksi, keletoi mez' pagižeškanzi, i rahvaz čududelihe. | 14Ja hän ajoi ulos riivaajan, ja se oli mykkä; ja kun riivaaja oli lähtenyt, niin tapahtui, että mykkä mies puhui; ja kansa ihmetteli. |
| 15Erased sanuiba: «Vel'zevulan, pahoiden hengiden pämehen vägel Iisus kükseb pahoid hengid.» | 15Mutta muutamat heistä sanoivat: "Beelsebulin, riivaajain päämiehen, voimalla hän ajaa ulos riivaajia". |
| 16A toižed tahtoiba kodvda händast i pakičiba hänel tundmuztegod, kudamb tuliži taivhaspäi. | 16Toiset taas kiusasivat häntä ja pyysivät häneltä merkkiä taivaasta. |
| 17No Iisus tezi, midä heil om meles, i sanui: «Kaikutte valdkund, kudamb jagase i ridleb iče ičezenke, tühjeneb, i pert', kudamb iče jagase, lankteb. | 17Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, ja talo kaatuu talon päälle. |
| 18I ku soton zavodib ridelta iče ičezenke, ka kut hänen valdkund voib püžuda? A tö sanut, miše minä küksen pahoid hengid mehišpäi Vel'zevulan vägel. | 18Jos nyt saatanakin on riitautunut itsensä kanssa, kuinka hänen valtakuntansa pysyy pystyssä? Tehän sanotte minun Beelsebulin voimalla ajavan ulos riivaajia. |
| 19No ku minä küksen pahoid hengid Vel'zevulan vägel, ka kenen vägel tijalaižed kükseba heid? Sikš hö linneba teile sudjin. | 19Mutta jos minä Beelsebulin voimalla ajan ulos riivaajia, kenenkä voimalla sitten teidän lapsenne ajavat niitä ulos? Sentähden he tulevat olemaan teidän tuomarinne. |
| 20A ku minä küksen pahoid hengid Jumalan sormel, ka Jumalan valdkund tozi-ki om jo tulnu teidennoks. | 20Mutta jos minä Jumalan sormella ajan ulos riivaajia, niin onhan Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne. |
| 21Konz vägekaz mez' oružj kädes varjoičeb ičeze horomoid, hänen kodielole niken ei voi tehta pahad. | 21Kun väkevä aseellisena vartioitsee kartanoaan, on hänen omaisuutensa turvassa. |
| 22No ku toine vägevamb taciše hänen päle i vägestab händast, ka anastab hänen oružjan, kudambaha hän nadeihe, i jagab satusen. | 22Mutta kun häntä väkevämpi karkaa hänen päällensä ja voittaa hänet, ottaa hän häneltä kaikki aseet, joihin hän luotti, ja jakaa häneltä riistämänsä saaliin. |
| 23Ken ei ole minun polel, om mindai vasthapäi, i ken ei kogoda ühtes minunke, se rajadab.» | 23Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa. |
| 24«Konz pagan heng lähteb mehespäi, se käveleb vedetomid i rahvahatomid tahoidme i ecib lebusijad, no ei löuda. Siloi se sanub: ‘Minä pördamoi kodihe, kuspäi läksin.’ | 24Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa; ja kun ei löydä, sanoo se: `Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin`. |
| 25Konz hän pördase, ka löudab, miše pert' om pühkitud i keratud. | 25Ja kun se tulee, tapaa se sen lakaistuna ja kaunistettuna. |
| 26Sid' nece heng mäneb i otab ičezenke völ seičeme pahembad henged, mi iče om, i ned tuleba südäimehe i eläškandeba neciš mehes. I muga sen mehen elo lopuks tuleb völ pahembaks, mi ezmässai oli.» | 26Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset." |
| 27Konz Iisus muga pagiži, eraz naine rahvazkogospäi sanui komedal änel: «Ozakaz om se koht, kudamb om sindai kandišnu! Ozakahad oma ned nižad, kudambad oma sindai imetanuded!» | 27Niin hänen tätä puhuessaan eräs nainen kansanjoukosta korotti äänensä ja sanoi hänelle: "Autuas on se kohtu, joka on kantanut sinut, ja ne rinnat, joita olet imenyt". |
| 28Sihe Iisus sanui: «I muga, ozavad oma ned, ked kuleba Jumalan sanan i eläba sen mödhe.» | 28Mutta hän sanoi: "Niin, autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat". |
| 29Konz rahvast kogozihe völ enamban, Iisus zavodi pagišta heile:«Nügüdläine rahvaz om paha rahvaz. Se pakičeb tundmuzznamad, no üksjaine znam, kudamban sille anttas, om Jumalan sanankandajan Jonan znam. | 29Kun kansaa yhä kokoontui, rupesi hän puhumaan: "Tämä sukupolvi on paha sukupolvi: se tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki. |
| 30Kut Jona oli znaman Ninevian eläjile, muga Mehen Poig linneb znaman necile nügüdläižele rahvahale. | 30Sillä niinkuin Joonas tuli niiniveläisille merkiksi, niin Ihmisen Poikakin on oleva merkkinä tälle sukupolvelle. |
| 31Suviman kunigaz-naine eläbzub i tuleb sudale ühtes necen nügüdläižen rahvahanke i väritaškandeb heid. Hän tuli man toižes agjaspäi kundelmaha Solomonan melekahid paginoid, a sid' ved' om enamb mi Solomon! | 31Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle yhdessä tämän sukupolven miesten kanssa ja tuleva heille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo. |
| 32Ninevian eläjad eläbzuba i tuleba sudale ühtes necen nügüdläižen rahvahanke i väritaškandeba heid. Hö kärauzihe grähkišpäi, konz Jona saneli heile Jumalan vestid, a sid' ved' om enamb mi Jona!» | 32Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joonas. |
| 33«Niken ei virita lampad sen täht, miše peitta se jäl'ges vai panda astijan alle. Se pandas lampanpidimehe, miše ned, ked tuleba pert'he, nägižiba lämoin. | 33Ei kukaan, joka sytyttää lampun, pane sitä kätköön eikä vakan alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon. |
| 34Sinun sil'mäd oma sinun hibjan lamp. Konz sinun sil'mäd oma tervhed, ka kaik sinun hibj-ki linneb täuz' lämoid. Konz sinun sil'mäd oma hondod, ka sinun hibj-ki linneb pimed. | 34Sinun silmäsi on ruumiin lamppu. Kun silmäsi on terve, on koko sinun ruumiisi valaistu, mutta kun se on viallinen, on myös sinun ruumiisi pimeä. |
| 35Kacu, miše lämoi, kudamb sinus om, ei oliži pimed. | 35Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä. |
| 36Ku kaik sinun hibj om täuz' lämoid i sinus ei ole ni üht pimedad sijad, ka siloi kaik linneb vauged, kuti lamp andab sinei ičeze loštajan lämoin.» | 36Jos siis koko sinun ruumiisi on valoisa eikä miltään osaltaan pimeä, on se oleva kokonaan valoisa, niinkuin lampun valaistessa sinua kirkkaalla loisteellaan." |
| 37Konz Iisus oli opendamas, üks' farisei kucui händast sömha ičeze kodihe. Hän mäni sinna i ištuihe. | 37Hänen näin puhuessaan pyysi eräs fariseus häntä luoksensa aterioimaan; niin hän meni sinne ja asettui aterialle. |
| 38Farisei čududelihe, konz nägišti, miše hän edel sömäd ei pezend käzid. | 38Mutta kun fariseus näki, ettei hän peseytynyt ennen ateriaa, ihmetteli hän. |
| 39No Ižand sanui hänele:«Tö, farisejad, puhtastat mal'l'ad i padad irdpolespäi, no teiden südäin om täuz' anastust i pahut. | 39Silloin Herra sanoi hänelle: "Kyllä te, fariseukset, puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisäpuoli teissä on täynnä ryöstöä ja pahuutta. |
| 40Tö, meletomad! Ei-ik hän ole üks', ken om tehnu irdpolen i südäinpolen? | 40Te mielettömät, eikö se, joka on tehnyt ulkopuolen, ole tehnyt sisäpuoltakin? |
| 41Antkat gollile sidä, midä teiden mal'l'as om. Siloi kaik teil linneb puhtaz. | 41Mutta antakaa almuksi se, mikä sisällä on; katso, silloin kaikki on teille puhdasta. |
| 42Voi teid, farisejad! Tö maksat käskišton mödhe kümnendesen m'atas, rutas i kaikiš toižiš sadheiniš, no et meletagoi oiktuses i Jumalan armastuses. A teile ezmäi tarbiž neciš muštta i sidä ei unohtada. | 42Mutta voi teitä, te fariseukset, kun te annatte kymmenykset mintuista ja ruuduista ja kaikenlaisista vihanneksista, mutta sivuutatte oikeuden ja Jumalan rakkauden! Näitä olisi tullut noudattaa eikä noitakaan laiminlyödä. |
| 43Voi teid, farisejad! Tö navedit ištta suimpertiš ezmäižil sijoil i teile om mel'he, konz rahvaz sanub teile tervhensanoid irdal. | 43Voi teitä, te fariseukset, kun te rakastatte etumaista istuinta synagoogissa ja tervehdyksiä toreilla! |
| 44Voi teid, käskištonopendajad i farisejad! Olet tö koiverdelijad! Tö olet kuti kaumad, kudambil ei ole kaumankivid i kudambiden päl mehed käveleba i ei tekoi, mi om heiden jaugoiden al!» | 44Voi teitä, kun te olette niinkuin merkittömät haudat, joiden päällitse ihmiset kävelevät niistä tietämättä!" |
| 45Siloi üks' käskištonopendajišpäi sanui hänele: «Opendai, mugoižel paginal sinä abidoičed meid-ki.» | 45Silloin eräs lainoppineista rupesi puhumaan ja sanoi hänelle: "Opettaja, kun noin puhut, niin sinä häpäiset myös meitä". |
| 46Iisus sanui:«Voi teid-ki, käskištonopendajad! Tö panet mehiden niškale kandmoid, kudambid om jüged kantta, a iče ühtel-ki sormel et kosketagoi niid. | 46Mutta hän sanoi: "Voi teitäkin, te lainoppineet, kun te sälytätte ihmisten päälle vaikeasti kannettavia taakkoja ettekä itse sormellannekaan koske niihin taakkoihin! |
| 47Voi teid! Tö teget surid muštznamoid Jumalan sanankandajiden kaumoile. No heid ved' rikoiba teiden tatad. | 47Voi teitä, kun te rakennatte profeettain hautakammioita, ja teidän isänne ovat heidät tappaneet! |
| 48Muga tö ozutat, miše tedat teiden tatoiden tegod i luget niid oiktoikš: hö rikliba Jumalan sanankandajid, a tö teget heile muštznamoid. | 48Näin te siis olette isäinne tekojen todistajia ja suostutte niihin: sillä he tappoivat profeetat, ja te rakennatte niille hautakammioita. |
| 49Sikš Jumalan Mel' om-ki sanunu: ‘Minä oigendan heidennoks sanankandajid i apostoloid, erasid hö rikoškandeba, a erasid kükseškandeba.’ | 49Sentähden Jumalan viisaus sanookin: `Minä lähetän heille profeettoja ja apostoleja, ja muutamat niistä he tappavat ja toisia vainoavat, |
| 50Sikš nügüdläižele rahvahale tarbiž maksta Jumalan sanankandajiden veres, kudamb om vodanu mirun tegemižen aigaspäi, | 50että tältä sukukunnalta vaadittaisiin kaikkien profeettain veri, mikä on vuodatettu maailman perustamisesta asti, |
| 51Avel'an verespäi Zaharian verhesai, hänen, kudamb oli riktud altarin i pühäkodin keskhe. Muga minä sanun teile: nügüdläižele rahvahale tarbiž maksta kaikes. | 51hamasta Aabelin verestä Sakariaan vereen saakka, hänen, joka surmattiin alttarin ja temppelin välillä`. Niin, minä sanon teille, se pitää tältä sukukunnalta vaadittaman. |
| 52Voi teid, käskištonopendajad! Tö otit ičeletoi tedon avadimen. Tö iče et männugoi südäimehe, i nenile-ki, kudambad tahtoiba mända, tö et andnugoi.» | 52Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet." |
| 53Konz Iisus pagiži necidä, käskištonopendajad i farisejad lujas verduiba hänen päle i tartuiba hänehe ičeze küzundoil. | 53Ja hänen sieltä lähtiessään kirjanoppineet ja fariseukset rupesivat kovasti ahdistamaan häntä ja urkkimaan häneltä moninaisia, |
| 54Hö kundliba tarkašti hänen paginoid i tahtoiba tabata miččes-ni sanas, miše voižiba väritada händast. | 54väijyen, miten saisivat hänet hänen sanoistaan ansaan. |
Chapter 11
