Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII LUKAN MÖDHE | Luukkaan evankeliumi |
Chapter 10 | Luku 10 |
| 1Jäl'ghe necidä Ižand valiči völ seičemekümne openikad i oigenzi heid kaksin edel ičtaze kaikuččehe lidnaha i külähä, kuna hänen meles oli mända. | 1Sen jälkeen Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän itse aikoi mennä. |
| 2Hän sanui heile: «Villäd om äi, no rahnojid om vähä. Sikš loičkat villän Ižandale, miše hän oigendaiži radnikoid rahnmaha. | 2Ja hän sanoi heille: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa. |
| 3Mängat, minä oigendan teid kuti vodnhid händikahiden keskhe. | 3Menkää; katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle. |
| 4Algat otkoi kerdale ni kukrošt, ni šaugud, ni kengid. Matkas algat azotagoiš sanumaha tervhen nikenele. | 4Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua, älkää kenkiä, älkääkä tervehtikö ketään tiellä. |
| 5I konz tulet miččehe-ni pert'he, sanugat ezmäi: ‘Anda, Jumal, kaiked hüväd necen pertin eläjile!’ | 5Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: `Rauha tälle talolle!` |
| 6Ku sigä linneb ken-ni, ken vasttab teid hüvin, hän sab, midä tö olet pakičenuded Jumalal heiden täht. No ku sigä ei linne mugošt mest, teiden tervhensana jäb teile. | 6Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä; mutta jos ei ole, niin se palajaa teille. |
| 7Jägat neche pert'he, sögat i jogat, midä teile anttas, sikš ku radnikale tös tarbiž maksta pauk. Algat kävugoi pertišpäi pert'he. | 7Ja olkaa siinä talossa ja syökää ja juokaa, mitä heillä on tarjota, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon. |
| 8Konz mänet lidnaha i teid sigä vastatas, sögat, midä teile taritas, | 8Ja mihin kaupunkiin te tulettekin, missä teidät otetaan vastaan, syökää, mitä eteenne pannaan, |
| 9tervehtoitkat lidnan läžujid i sanugat kaikile: ‘Jumalan valdkund om lähenu teihe!’ | 9ja parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille: `Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle`. |
| 10No ku miččes-ni lidnas teid ei adivoičetagoi, ka mängat irdale i sanugat: | 10Mutta kun tulette kaupunkiin, jossa teitä ei oteta vastaan, niin menkää sen kaduille ja sanokaa: |
| 11‘Mö pudištam pölün-ki, kudamb teiden lidnaspäi om tartnu meihe! No tekat, miše Jumalan valdkund om lähenu teihe!’ | 11`Tomunkin, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut, me pudistamme teille takaisin; mutta se tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle`. |
| 12Minä sanun teile: Sodomale linneb kebnemb sudanpäivän, mi necile lidnale. | 12Minä sanon teille: Sodoman on oleva sinä päivänä helpompi kuin sen kaupungin. |
| 13Voi sindai, Horazin! Voi sindai, Vifsaida! Ku nene sured tegod, kudambad minä tegin teiden irdoil, olnuiži tehtud Tiras i Sidonas, niiden eläjad jo amu ribuiš i tuhkad päs oližiba käraudanus grähkišpäi. | 13Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka teissä ovat tapahtuneet, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa istuen tehneet parannuksen. |
| 14Tirale i Sidonale sudanpäivän linneb kebnemb mi teile. | 14Mutta Tyyron ja Siidonin on oleva tuomiolla helpompi kuin teidän. |
| 15I muga sinä, Kapernaum, libutadud taivhazesai, linned tactud surman valdkundaha. | 15Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. |
| 16Ken kuleb teid, kuleb mindai, i ken käraudase teišpäi, käraudase minuspäi. No ken käraudase minuspäi, käraudase hänespäi, ken om mindai oigendanu.» | 16Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt." |
| 17Ned seičemekümne openikad pördihe ihastusiš i sanuiba: «Ižand, pahad henged-ki kundleba meid, konz käskem niile sinun nimel.» | 17Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ja sanoivat: "Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi tähden". |
| 18Iisus sanui heile: «Minä nägin, kut soton lanksi taivhaspäi kut samalduz! | 18Silloin hän sanoi heille: "Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman. |
| 19Minä andan teile valdan polkta küiden, skorpionoiden päle i vihanikan kaiken vägen päle, i ei ole nimidä, mi voiži tehta teile pahad. | 19Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava. |
| 20No algat ihastugoi necile, miše henged kundleba teid. Ihastugat sille, miše teiden nimed om kirjutadud taivhiže.» | 20Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa." |
| 21Siloi Iisus täutihe henges ihastusel i sanui: «Minä ülenzoitan sindai, Tatam, taivhan i man Ižand, sikš ku oled peitnu nene azjad melekahišpäi i openuzišpäi i avaidanu ned lapsenmeližile. Ka, Tatam, mugoine oli sinun hüvä taht.» | 21Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt. |
| 22Hän kärauzihe openikoihe i sanui: «Minun Tat om andnu kaiken minei. Niken toine, vaiše Tat tedab, ken om Poig. Muga sidä-ki, ken om Tat, ei teda niken, vaiše Poig i se, kudambale Poig tahtoib avaita.» | 22Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa." |
| 23Iisus kärauzihe openikoihepäi i sanui vaiše heile: «Ozakahad oma ned sil'mäd, kudambad nägeba sidä, midä tö näget! | 23Ja hän kääntyi opetuslapsiinsa erikseen ja sanoi: "Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette. |
| 24Minä sanun teile: äjad Jumalan sanankandajad i kunigahad tahtoiba nägištada necen, midä tö näget, no ei nähnugoi, i kulištada sen, midä tö kulet, no ei kulnugoi.» | 24Sillä minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet." |
| 25Eraz käskištonopendai tahtoi kodvda Iisusad. Hän libui i küzui: «Opendai, midä minei tarbiž tehta, miše minä saižin jäl'gestuseks igähižen elon?» | 25Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" |
| 26Iisus sanui hänele: «Midä sanutas käskištos? Kut sinä iče sidä luged?» | 26Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?" |
| 27Mez' sanui: «Armasta Ižandad, ičeiž Jumalad, kaikel südäimel i kaikel hengel, kaikel vägel i kaikel melel, i ičeiž lähembašt, kut ičtaiž.» | 27Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". |
| 28Iisus sanui: «Oikti sinä sanuid. Tege muga, siloi void eläda.» | 28Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää". |
| 29No mez', ku tahtoi ozutada, miše eläb käsköiden mödhe, ka sanui Iisusale: «A ken minun lähembaine om?» | 29Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?" |
| 30Iisus sanui hänele muga: «Üks' mez' astui Jerusalimaspäi Jerihonha, i razbainikad tacihe hänen päle. Hö heitiba hänel sobad-ki pälpäi i peksiba händast verhesai. Sid' hö läksiba i jätiba händast pol'eläbad. | 30Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi. |
| 31Sidä tedme putui mända ühtele papile, no hän nägištades necen mehen mäni siriči tošt tenröunadme. | 31Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse. |
| 32Mugažo tegi levialaine, kudamb tuli sihe tahoze; konz hän nägišti mehen, hän-ki mäni siriči, tošt tenröunadme. | 32Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse. |
| 33No sid' tuli necidä tedme üks' samarialaine. Konz hän tuli sille tahole i nägišti mehen, hänele tegihe žal' händast. | 33Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. |
| 34Hän mäni mehennoks, kastoi vinal hänen čapatesed, voidi pühävoil i sidoi ned. Sid' hän libuti mehen ičeze oslan sel'gha, vei händast adivpert'he i holdui hänes. | 34Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. |
| 35Toižel homendesel lähttes hän oti ičeze kukroižespäi kaks' dinarijad, andoi adivpertin ižandale i sanui: ‘Pidä hol't hänes. Ku tarbiž enamban dengoid, minä andan möhemba, konz pördamoi.’ | 35Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: `Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan`. |
| 36Mittušt mel't oled, ken koumespäi oli lähembaine sille mehele, kudamb putui razbainikoiden käzihe?» | 36Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?" |
| 37Käskištonopendai sanui: «Se, kudamb oli hüväsüdäimeline i abuti hänele.» Iisus sanui: «Mäne, tege sinä-ki muga.» | 37Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin". |
| 38Iisus astui edeleze ičeze openikoidenke i tuli ühthe külähä. Sigä eraz naine, kudamban nimi oli Marfa, kucui händast adivoihe. | 38Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa. |
| 39Marfal oli sizar, Maria. Hän ištuihe Iisusan jaugoihe i kundli hänen paginad. | 39Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa. |
| 40Marfal oli äi radod adivoičetades, hän tuli i sanui: «Ižand, ed-ik näge, miše minun sizar ei abuta minei adivoičetada? Käske hänele abutada minei.» | 40Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: "Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi." |
| 41Iisus sanui hänele: «Marfa, Marfa, sinä rigehtid i holdud äjiš azjoiš. | 41Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, |
| 42A tarbhaine azj om vaiše üks'. Maria valiči hüvän ozan, sidä hänel niken ei anasta.» | 42mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois." |
Chapter 10
