Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII LUKAN MÖDHE | Luukkaan evankeliumi |
Chapter 12 | Luku 12 |
| 1Sen aigan kogozihe äi tuhid rahvast, i hö polgiba toine toižen päle. Iisus zavodi ezmäi pagišta openikoile: «Varaikat farisejiden muigotest, necidä heiden koiverdelust. | 1Kun sillä välin kansaa oli kokoontunut tuhatmäärin, niin että he polkivat toisiaan, rupesi hän puhumaan opetuslapsillensa: "Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on: ulkokultaisuutta. |
| 2Ei ole nimidä süväs peittud, mi ei tuliži sil'mnägubale, i ei ole nimidä peitolišt, mi ei tegižihe kaikile tetabaks. | 2Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi. |
| 3I muga se, midä tö sanuit pimedas, kuldas päivänvauktal, i midä šuhaižit kodiseiniden keskes, se koval änel saneldas katusilpäi.» | 3Sentähden, kaikki, mitä te pimeässä sanotte, joutuu päivänvalossa kuultavaksi, ja mitä korvaan puhutte kammioissa, se katoilta julistetaan. |
| 4«Minä sanun teile, minun sebranikad: Algat varaikoi nenid, kudambad rikoba hibjan, a jäl'ghepäi ei voigoi tehta nimidä enambad. | 4Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä. |
| 5Kulgat, keda teile tarbiž varaita. Varaikat händast, kenel om vald ei vaiše rikta mest, no lükäita händast adhu-ki. Ka, sanun teile: händast teile tarbiž varaita. | 5Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää. |
| 6Voib ostta viž paskačud kahtes grošas, no ni üht niišpäi Jumal ei ole unohtanu. | 6Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut. |
| 7A teil kaikutte hibuz-ki päs om lugetud. Sikš algat varaikoi. Ved' tö olet kal'hembad mi kaik paskačud. | 7Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta. |
| 8Minä sanun teile: Ken sanub rahvahan edes, miše hän om minun läheline, sidä Mehen Poig-ki kucuškandeb läheližeks Jumalan angeloiden edes. | 8Mutta minä sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä. |
| 9No ken rahvahan edes sanub, miše hän ei ole minun, ka sidä minä-ki en sanu minun läheližeks Jumalan angeloiden edes. | 9Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, se kielletään Jumalan enkelien edessä. |
| 10I kaikuččele, kudamb sanub midä-ni pahad Mehen Poigad vaste, se linneb prostitud, no sille, kudamb sanub pahoid sanoid Pühäd Henged vaste, sille ei linne prostindad. | 10Ja jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi; mutta sille, joka Pyhää Henkeä pilkkaa, ei anteeksi anneta. |
| 11Konz teid vedas suimpertihe vai pämehiden libo valdanpidäjiden edehe, algat holdugoi siš, kut polestat ičtatoi i midä sanut. | 11Mutta kun he vievät teitä synagoogain ja hallitusten ja esivaltojen eteen, älkää huolehtiko siitä, miten tai mitä vastaisitte puolestanne tahi mitä sanoisitte; |
| 12Konz se aig tuleb, Pühä Heng nevob, midä teile tarbiž sanuda.» | 12sillä Pyhä Henki opettaa teille sillä hetkellä, mitä teidän on sanottava." |
| 13Eraz mez' rahvazkogospäi sanui Iisusale: «Opendai, sanu minun vellele, miše hän jagaiži tatan jäl'gestusen minunke.» | 13Niin muuan mies kansanjoukosta sanoi hänelle: "Opettaja, sano minun veljelleni, että hän jakaisi kanssani perinnön". |
| 14Iisus sanui sille mehele: «Olen-ik minä pandud tänna, miše olda teiden sudjan vai jagajan?» | 14Mutta hän vastasi hänelle: "Ihminen, kuka on minut asettanut teille tuomariksi tai jakomieheksi?" |
| 15Sid' hän sanui heile kaikile: «Kackat, varaikat ažlakut, sikš ku mehen elo ei ripu hänen bohatusespäi.» | 15Ja hän sanoi heille: "Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi". |
| 16I hän sanui heile ozoitezstarinan:«Oli elokaz mez', kudamban pöudol kazvoi äi hüväd villäd. | 16Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. |
| 17Hän meleti: ‘Midä tegižin? Kuna minä mülütaižin necen villän?’ | 17Niin hän mietti mielessään ja sanoi: `Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?` |
| 18Hän sanui: ‘Minä tegen muga: murendan aitad i tegen niiden sijale surembad. Sinna minä keradan kaiken villän i kaiken toižen-ki minun kodielon. | 18Ja hän sanoi: `Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; |
| 19Sid' sanun ičelein: Sinai om nügüd' kaiked! Kaiked hüväd om pandud varha äjikš vozikš. Lebaite nügüd', sö, jo i ihastu!’ | 19ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse`. |
| 20No Jumal sanui hänele: ‘Voi sinä, meletoi! Necil öl sinun heng ottas. I kenele jäb se, min oled pannu varha?’ | 20Mutta Jumala sanoi hänelle: `Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?` |
| 21Muga linneb kaikuččele, ken keradab bohatust ičeleze, no kenel ei ole bohatust Jumalanno.» | 21Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä." |
| 22Iisus sanui ičeze openikoile: «Sen täht minä sanun teile: algat holdugoi ičetoi henges, siš midä söižit, algat holdugoi ičetoi hibjas, midä panda päle. | 22Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. |
| 23Ved' heng om enamban mi söm' i hibj enamban mi sobad. | 23Sillä henki on enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän kuin vaatteet. |
| 24Kackat kroikoihe: ned ei semekoi i ei rahngoi, ei ole niil aitoid, a Jumal sötab niid. No tö olet arvokahambad mi lindud! | 24Katselkaa kaarneita: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole säilytyshuonetta eikä aittaa; ja Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut! |
| 25Ken teišpäi voib holil pidenzoitta ičeze elod vaiše ühteks käzivardeks? | 25Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? |
| 26I ku tö et voigoi tehta mugošt pen't azjad, ka midä völ holitat toižid? | 26Jos siis ette voi sitäkään, mikä vähintä on, mitä te murehditte muusta? |
| 27Kackat änikoihe, kut ned kazvaba maspäi: ned ei rakoi i ei kezerkoi. Minä sanun teile: Solomon-kunigaz-ki kaikes ičeze hoštoteses ei olend sädatadud muga, kut kaikutte niišpäi. | 27Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. |
| 28I ku Jumal ninga sobitab heinän, kudamb tämbei kazvab normel, a homen linneb tactud päčhe, ka sidä enamban hän sobitab teid, vähäuskojad! | 28Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, kuinka paljoa ennemmin teidät, te vähäuskoiset! |
| 29Algat eckoi, midä söižit i joižit. Algat olgoi holiš. | 29Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko. |
| 30Kaiken necen ecib-ki mirun rahvaz. Ved' teiden Tat tedab, miše sidä teile tarbiž. | 30Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan. |
| 31Eckat hänen valdkundad, siloi tö sat kaiken necen-ki. | 31Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa. |
| 32Algat varaikoi, hot' teid om vähä. Teiden Tat tahtoib antta teile valdkundan. | 32Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan. |
| 33Mögat, midä teil om, i antkat gollile. Sagat kukroižed, kudambad ei kulugoi, kerakat kal'hut taivhaze, sigä se ei vähene. Sinna vargaz ei tule i kojeg ei sö. | 33Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele. |
| 34Kus oma teiden kal'huded, sigä linneb teiden südäin-ki.» | 34Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne. |
| 35«Olgat kaiken vaumhed i palagaha teil lämoi lampoiš. | 35Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa; |
| 36Olgat mugoižed kut käskabunikad, kudambad varastaba ičeze ižandad sajaspäi: hö oma vaumhed sid'-žo avaidamha uksen, konz hän tuleb i kolkotab. | 36ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle. |
| 37Ozavad oma ned käskabunikad, kudambid ižand löudab herkhil, konz pördase! Todeks sanun teile: hän vöstase, kucub heid stolan taga i iče zavodib adivoičetada heid. | 37Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä. |
| 38I ku tuliži hän toižen vai koumanden övarjoičendaigan i löudaiži heid herkhil, ka ozavad oma ned käskabunikad! | 38Ja jos hän tulee toisella yövartiolla tai kolmannella ja havaitsee heidän näin tekevän, niin autuaat ovat ne palvelijat. |
| 39Ved' tö el'gendat, miše ku pertin ižand tedaiži, miččel ön aigal vargaz tuleb, ka hän oliži herkhil i ei andaiži varghale putta kodihe. | 39Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä hetkellä varas tulee, hän ei sallisi taloonsa murtauduttavan. |
| 40Olgat tö-ki vaumhed, sikš ku Mehen Poig tuleb ani sen aigan, konz tö et meletagoi-ki.» | 40Niin olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee." |
| 41Petr sanui: «Ižand, sanuid-ik sinä necen ozoitezstarinan vaiše meile, vai kaikile?» | 41Niin Pietari sanoi: "Herra, meistäkö sinä sanot tämän vertauksen vai myös kaikista muista?" |
| 42Ižand sanui vastha: «Ken om uskoline i melekaz pertinpidäi, kudambad ižand paneb holdumaha kaikiš käskabunikoiš i jagamaha heile leibäd märitud aigan? | 42Ja Herra sanoi: "Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen huoneenhaltija, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta hänen palvelusväestään, antamaan heille ajallaan heidän ruokaosansa? |
| 43Ozav om se pertinpidäi, kudamb tegeb muga, i hänen ižand pörttes nägištab sen! | 43Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän! |
| 44Todeks sanun teile: hän paneb händast kaiken ičeze kodielon kacujaks. | 44Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi. |
| 45No ku pertinpidäi meletab: ‘Ižandad ei linne völ pit'kha’ da zavodib löda käskabunikoid — mužikoid i akoid —, söda, joda i humaloita, | 45Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: `Herrani tulo viivästyy`, ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä, |
| 46ka sen päivän, kudambad nece pertinpidäi ei varasta, sen aigan, kudambad hän ei teda, tuleb ižand i löb händast surmhasai, i andab hänele mugoižen-žo sijan, kut uskmatomile-ki. | 46niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille. |
| 47Ku käskabunik tedab, midä hänen ižand tahtoib, no ei ole vaumiž i ei tege ižandan tahton mödhe, ka händast lujas löškatas. | 47Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä. |
| 48No ku käskabunik tedmata tegeb mugošt, min tagut lödas, ka händast löškatas vähemba. Kenele om äi anttud, silpäi äi küzutas-ki, i kenele om äi anttud ižandoitmaha, hänelpäi kovemba pakitas.» | 48Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään. |
| 49«Lämoid minä olen tulnu tomha man päle — i lujas tahtoižin, miše se jo oliži süttunu! | 49Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt! |
| 50No minei pidab völ valatadas valatusel — i kut äi minä tirpan ahtištust, kuni kaik se tegese! | 50Mutta minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty! |
| 51Meletat-ik, miše olen tulnu tomha male kožmust? En — sanun teile — vaiše ridad! | 51Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta. |
| 52Neciš aigaspäi vižmehine kanz jagase: koume mest — kaht vaste, a kaks' — koumed vaste. | 52Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan, |
| 53Tat linneb poigad vaste, poig — tatad, mam — tütärt i tütär — mamad, anop' — milläd i mil'l' anoped vaste.» | 53isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtänsä vastaan ja tytär äitiänsä vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiansa vastaan." |
| 54Iisus sanui rahvahale:«Konz tö nägištat pil'ven päivlaskmpolespäi, sid'-žo sanut: ‘Vihmuškandeb,’ i muga linneb-ki. | 54Ja hän sanoi myöskin kansalle: "Kun näette pilven nousevan lännestä, sanotte kohta: `Tulee sade`; ja niin tuleekin. |
| 55I konz puhub suvitullei, tö sanut: ‘Räkpäiv linneb’ i muga linneb-ki. | 55Ja kun näette etelätuulen puhaltavan, sanotte: `Tulee helle`; ja niin tuleekin. |
| 56Tö, koiverdelijad! Man i taivhan znamad tö mahtat lugeda, no kutak et mahtkoi tundištada necidä aigad? | 56Te ulkokullatut, maan ja taivaan muodon te osaatte arvioida; mutta kuinka ette arvioitse tätä aikaa? |
| 57Mikš tö et mahtkoi iče pätta, mi om oikti? | 57Miksi ette jo itsestänne päätä, mikä oikeata on? |
| 58Konz astud sudha sinun ridanikanke, tege matkas kaik, miše kožudas hänenke. Muite hän tob sindai sudjannoks, a sudj andab varjoičijale, kudamb tacib sindai türmha! | 58Kun kuljet riitapuolesi kanssa hallitusmiehen eteen, niin tee matkalla voitavasi päästäksesi hänestä sovussa eroon, ettei hän raastaisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei oikeudenpalvelija heittäisi sinua vankeuteen. |
| 59Usko minei: sigäpäi sinä ed lähte, edel ku ed maksa kaiken jäl'gmäižehe grošahasai.» | 59Minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon." |
Chapter 12
