Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII LUKAN MÖDHE | Luukkaan evankeliumi |
Chapter 7 | Luku 7 |
| 1Konz Iisus oli sanunu kaik nene sanad rahvahale, kudamb kundli händast, ka hän läksi Kapernaumha. | 1Kun hän oli kansan kuullen kaikki nämä puheensa puhunut, meni hän Kapernaumiin. |
| 2Erasen sadanpämehen käskabunik lujas läžui i oli surman kündusel. Nece pämez' lujas armasti ičeze abunikad. | 2Ja eräällä sadanpäämiehellä oli palvelija, joka sairasti ja oli kuolemaisillaan ja jota hän piti suuressa arvossa. |
| 3Konz pämez' kulišti Iisusan polhe, hän oigenzi evrejalaižiden vanhembid pakičemha, miše Iisus tuliži i tegiži läžujad tervheks. | 3Ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia hänen tykönsä ja pyysi, että hän tulisi parantamaan hänen palvelijansa. |
| 4Hö tuliba Iisusannoks i pakičeškanziba händast: «Nece mez' om arvokaz, hänele tarbiž abutada. | 4Kun nämä saapuivat Jeesuksen tykö, pyysivät he häntä hartaasti ja sanoivat: "Hän ansaitsee, että teet hänelle tämän; |
| 5Hän armastab meiden rahvast i om tehnu meile suimpertin-ki.» | 5sillä hän rakastaa meidän kansaamme, ja hän on rakentanut meille synagoogan". |
| 6Iisus läksi heidenke. No konz hän oli jo läheli pertid, ka nece sadanpämez' oigenzi ičeze sebranikoid sanumaha hänele: «Opendai, ala mokiče ičtaiž. Minä en ole severdan arvokaz, miše sinä tuližid minun katusen alle. | 6Niin Jeesus lähti heidän kanssansa. Mutta kun hän ei enää ollut kaukana talosta, lähetti sadanpäämies ystäviänsä sanomaan hänelle: "Herra, älä vaivaa itseäsi, sillä en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; |
| 7En lugend-ki ičtain mugoižeks arvokahaks, miše voinuižin tulda sinunnoks. Sanu vaiše sana, i minun abunik tegese tervheks. | 7sentähden en katsonutkaan itseäni arvolliseksi tulemaan sinun luoksesi; vaan sano sana, niin minun palvelijani paranee. |
| 8Minä iče-ki kundlen toižiden käsköid i käsken saldatoile. Konz sanun erasele: ‘Mäne’, ka hän mäneb, a toižele: ‘Tule’, ka hän tuleb, i käskabunikale: ‘Tege nece’, ka hän tegeb.» | 8Sillä minä itsekin olen toisen vallan alaiseksi asetettu, ja minulla on sotamiehiä käskettävinäni, ja minä sanon tälle: `Mene`, ja hän menee, ja toiselle: `Tule`, ja hän tulee, ja palvelijalleni: `Tee tämä`, ja hän tekee." |
| 9Konz Iisus kulišti necen, hän čududelihe. Hän kärauzihe rahvahaze, kudamb oli hänenke, i sanui: «Kulgat, midä sanun: mugošt uskondad en vasttand Izrail'as-ki.» | 9Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi ja sanoi kansalle, joka häntä seurasi: "Minä sanon teille: en ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa." |
| 10Konz Iisusale vastha oigetud mehed pördihe, ka löuziba käskabunikan tervhen. | 10Ja taloon palatessaan lähettiläät tapasivat palvelijan terveenä. |
| 11Pigai jäl'ghe necidä Iisus läksi Nainan lidnaha, i hänenke oliba äjad hänen openikoišpäi i sur' rahvazkogo. | 11Sen jälkeen hän vaelsi Nain nimiseen kaupunkiin, ja hänen kanssaan vaelsivat hänen opetuslapsensa ynnä suuri kansanjoukko. |
| 12Sen aigan, konz hän oli jo lidnan verajanno, sigäpäi kanttihe sabilahil kollii, maman üksjaine poig. Mam oli leskiak, i hänenke oli äi rahvast lidnaspäi. | 12Kun hän nyt lähestyi kaupungin porttia, katso, silloin kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainokaista poikaa. Ja äiti oli leski, ja hänen kanssaan kulki paljon kaupungin kansaa. |
| 13Konz Ižand nägišti leskiakan, hänele tegihe žal' händast, i hän sanui: «Ala voika.» | 13Ja hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: "Älä itke". |
| 14Hän mäni sabilahidennoks, kosketi niid, i kandajad seižutihe. Hän sanui: «Priha, minä sanun sinei, nouze!» | 14Ja hän meni ja kosketti paareja; niin kantajat seisahtuivat. Ja hän sanoi: "Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse." |
| 15Kollii nouzi, ištuihe i zavodi pagišta, i Iisus andoi prihan tagaze mamale. | 15Niin kuollut nousi istualleen ja rupesi puhumaan. Ja hän antoi hänet hänen äidillensä. |
| 16Kaik lujas pöl'gästuiba i ülenzoitaškanziba Jumalad sanuden: «Meiden keskes om nügüd' sur' Jumalan sanankandai. Jumal om tulnu ičeze rahvahale abuhu.» | 16Ja heidät kaikki valtasi pelko, ja he ylistivät Jumalaa sanoen: "Suuri profeetta on noussut meidän keskellemme", ja: "Jumala on katsonut kansansa puoleen". |
| 17Nece vest' Iisusan polhe leveni kaikjale Judejaha i sen ümbrištoho. | 17Ja tämä puhe hänestä levisi koko Juudeaan ja kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin. |
| 18Joannan openikad sanuiba kaiken necen polhe ičeze opendajale. Siloi hän kucui kaht heišpäi | 18Ja Johannekselle kertoivat hänen opetuslapsensa tästä kaikesta. |
| 19i oigenzi heid küzumaha Iisusal: «Oled-ik sinä se, kudambale pidab tulda, vai tarbiž-ik meile keda-ni tošt varastada?» | 19Niin Johannes kutsui luoksensa opetuslapsistaan kaksi ja lähetti heidät Herran tykö kysymään: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?" |
| 20Mehed tuliba Iisusannoks i sanuiba: «Joan Valatai oigenzi meid küzumaha sinai: Oled-ik sinä se, kudambale pidab tulda, vai tarbiž-ik meile keda-ni tošt varastada?» | 20Miehet saapuivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Johannes Kastaja on lähettänyt meidät sinun tykösi ja kysyy: `Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?`" |
| 21Iisus oli sen aigan tehnu tervhikš äi läžujid, küksnu mehišpäi pahoid hengid i andnu äjile sogedoile nägun. | 21Sillä hetkellä hän juuri paransi useita taudeista ja vitsauksista ja pahoista hengistä, ja monelle sokealle hän antoi näön. |
| 22I hän sanui: «Mängat i sanugat Joannale, midä olet nähnuded i kulnuded: Sogedad saba nägun i rambičijad käveleba, prokazas läžujad puhtastasoiš i kurdhod kuleba, kollijad eläbzuba i gol'l'ad kulištaba hüvän vestin. | 22Niin hän vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille julistetaan evankeliumia. |
| 23Ozakaz om se, ken ei hül'gäida uskondad minuhu.» | 23Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun." |
| 24Konz Joannan oigetud mehed oliba lähtnuded sigäpäi, Iisus zavodi pagišta rahvahale Joannan polhe:«Midä tö mänit kacmaha rahvahatomha maha? Rogod-ik, kudambad tullei likutab? | 24Kun Johanneksen lähettiläät olivat menneet, rupesi hän puhumaan kansalle Johanneksesta: "Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? |
| 25Vai midä mänit kacmaha? Čomin sädatadud mest-ik? Kunigahiden horomoiš tö löudat nenid, kudambad oma sädoiš čomitesidenke i eläba elokahas! | 25Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, ne jotka koreissa vaatteissa käyvät ja herkullisesti elävät, ne ovat kuningasten linnoissa. |
| 26Vai midä mänit kacmaha? Et-ik Jumalan sanankandajad? Ka, minä sanun teile, miše hän om enamb, mi Jumalan sanankandai. | 26Vai mitä lähditte katsomaan? Profeettaako? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta. |
| 27Hän om se, kenen polhe om sanutud Pühiš Kirjutusiš: — Minä oigendan vestinkandajan edel sindai, hän vaumištab ten sinun edes. | 27Tämä on se, josta on kirjoitettu: `Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi`. |
| 28Minä sanun teile: kaikes rahvahan rodus ei ole ni üht Jumalan sanankandajad, kudamb om suremb Joan Valatajad, no Jumalan valdkundas kaikid penemb-ki om suremb händast.» | 28Minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukossa yhtäkään suurempaa kuin Johannes; mutta vähäisin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin hän. |
| 29Kaik rahvaz, maksunkeradajad-ki, konz kulištiba Joannan sanad, valatadihe Joannan valatusel i sil ozutiba, miše Jumal om oiged. | 29Ja kaikki kansa, joka häntä kuuli, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella. |
| 30No farisejad i käskištonopendajad oliba Jumalan tahtod vastha i ei valatanus Joannal. | 30Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta. |
| 31Siloi Ižand sanui: «Kenehe voižin rindatada necen sugupol'ven rahvast? Kenen vuiččed hö oma? | 31Mihin minä siis vertaan tämän sukupolven ihmiset, ja kenen kaltaisia he ovat? |
| 32Hö oma kuti lapsed, kudambad ištuba irdal i kidastaba toine toižele: ‘Mö vändim teile fleital, no tö et kargaidanugoi, mö laskim teile voikuid, no tö et voiknugoi!’ | 32He ovat lasten kaltaisia, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen ja sanovat: `Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette itkeneet`. |
| 33Joan Valatai tuli, hän ei sö leibäd i ei jo vinad, i tö sanut: ‘Hänes om paha heng.’ | 33Sillä Johannes Kastaja on tullut, ei syö leipää eikä juo viiniä, ja te sanotte: `Hänessä on riivaaja`. |
| 34Mehen Poig tuli, hän söb i job, i tö sanut: ‘Mitte hän sömar' i jomar' om, maksunkeradajiden i grähkhižiden sebranik!’ | 34Ihmisen Poika on tullut, syö ja juo, ja te sanotte: `Katso syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!` |
| 35No melevuz' nägub todeks melevuden tegoišpäi!» | 35Ja viisaus on kaikkien lastensa puolelta oikeaksi näytetty." |
| 36Üks' farisei kucui Iisusan adivoihe. Iisus tuli hänennoks, i hö zavodiba söda. | 36Niin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle. |
| 37Lidnas oli naine, kudamb eli grähkäs. Konz hän tedišti, miše Iisus om longil farisejanno, hän toi sinna alebastrahižen astijan čomahajušt void. | 37Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta |
| 38Hän seižutihe Iisusan taga*a, hänen jaugoidenno i voikaškanzi. Konz Iisusan jaugad kastuiba hänen kündlišpäi, hän kuivazi jaugad ičeze hibusil, tervehteli heid i voidli necil voil. | 38ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella. |
| 39Farisei, kudamb oli kucnu Iisusan, nägišti necen i meleti: «Ku nece mez' oliži Jumalan sanankandai, ka hän tedaiži, ken i mitte nece naine om, kudamb koskeb händast. Ved' naine om grähkhine.» | 39Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: "Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen." |
| 40Siloi Iisus sanui hänele: «Simon, minä tahtoižin sanuda sinei ühten azjan.» «Ka sanu, opendai», farisei sanui. | 40Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle". Hän virkkoi: "Opettaja, sano". - |
| 41«Oli kaks' mest», sanui Iisus. «Hö oliba velgas erasele rahanandajale, toine vižsadad, toine vižkümne dinarijad. | 41"Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä. |
| 42Ku heil ei olend, mil maksta, ka rahanandai prosti heile molembile velgan. Sanu, kudamb armastab händast enamba?» | 42Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?" |
| 43Simon sanui: «Tedan, se, kudambale hän prosti enamban.» «Ka, oikti», sanui Iisus. | 43Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi". Hän sanoi hänelle: "Oikein sinä ratkaisit". |
| 44Hän kärauzihe naižehepäi i sanui Simonale: «Kacu neche naižehe. Konz tulin sinun kodihe, sinä ed andand vet jaugoid pestes, no hän kastoi minun jaugad kündlil i kuivazi ičeze hibusil. | 44Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. |
| 45Sinä ed tervehtand mindai, konz minä tulin, no hän tervehteli minun jaugad siš aigaspäi, kut minä tänna tulin. | 45Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään. |
| 46Sinä ed voidand minun päd pühävoil, a hän voidi minun jaugad čomahajuižel voil. | 46Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani. |
| 47Sikš sanun-ki sinei: hänele äjad grähkäd om pästtud, ved' hän armasti äjan. A kenele vähän pästtas grähkid, se armastab-ki vähän.» | 47Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän." |
| 48I hän sanui naižele: «Sinun grähkäd om pästtud.» | 48Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut". |
| 49Kaik, ked oliba sömäs, pagižeškanziba kesknezoi: «Ken nece mez' om? Ved' hän grähkid-ki pästab.» | 49Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: "Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?" |
| 50No Iisus sanui naižele: «Sinun uskond tegi sindai tervheks. Mäne tünäs.» | 50Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan". |
*a 7:38 Longin söiba venudes.
Chapter 7
