Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII LUKAN MÖDHE | Luukkaan evankeliumi |
Chapter 8 | Luku 8 |
| 1Sen jäl'ghe Iisus käveli lidnaspäi lidnaha i küläspäi külähä i saneli hüväd vestid Jumalan valdkundan polhe. Hänenke oli kaks'toštkümne openikad | 1Ja sen jälkeen hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja saarnasi ja julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia; ja ne kaksitoista olivat hänen kanssansa, |
| 2i erased naižed, kudambid hän oli tehnu tervhikš i küksnu heišpäi pahoid hengid. Hö oliba: Magdalan Maria, kudambaspäi läksi seičeme pahad henged, | 2niin myös muutamia naisia, jotka olivat parannetut pahoista hengistä ja taudeista: Maria, Magdaleenaksi kutsuttu, josta seitsemän riivaajaa oli lähtenyt ulos, |
| 3Joanna, kudamban mužik Huza oli Irodan horomoiden pertinpidäi, Susanna i äi toižid-ki. Hö kaik pidiba hol't Iisusas i hänen openikoiš ičeze varaspäi. | 3ja Johanna, Herodeksen taloudenhoitajan Kuusaan vaimo, ja Susanna ja useita muita, jotka palvelivat heitä varoillansa. |
| 4Konz kogozihe äi rahvast, i kaikiš lidnoišpäi mehed tuliba Iisusannoks, hän sanui heile ozoitezstarinan: | 4Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen tykönsä, puhui hän vertauksella: |
| 5«Mez' läksi semendamha semnid. Konz hän semenzi, erased semned lanksiba teverhe. Sigä jüväd polgetadihe, i taivhan lindud söiba ned. | 5"Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen. |
| 6Erased lanksiba kivimaha i mäniba orahaižile, no orahaižed kuivehtuiba, sikš miše ei sanugoi maspäi vet. | 6Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta. |
| 7Erased lanksiba kesked ogahheinid, i konz orahaižed kazvoiba, ogahheinäd-ki kazvoiba i täpsiba orahaižid. | 7Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen. |
| 8No erased semned lanksiba hüvähä maha, kazvoiba i toiba villäd sada kerdha enamban, ku oli semetud.» Necen sanudes Iisus kirgui: «Kenel oma korvad kulda, ka se kulgaha!» | 8Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän." Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon". |
| 9Openikad küzuiba Iisusal, kut el'geta necidä ozoitezstarinad. | 9Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsi. |
| 10Hän sanui:«Teile om anttud teta Jumalan valdkundan peitazjad, no toižile kaik sanutas ozoitezstarinoil, muga miše hö kacuba i ei nähkoi, kuleba i ei el'gekoi. | 10Hän sanoi: "Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi. |
| 11Ozoitezstarin om se: Semen om Jumalan sana. | 11Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana. |
| 12Teverhe langenuded semned oma mehed, kudambad kuleba sanan, no lemboi tuleb i otab sanan heiden südäimespäi, miše hö ei uskoiži i ei päzuiži igähižehe eloho. | 12Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi. |
| 13Kivimaha langenuded semned oma ned, kudambad kuldes otaba sanan ihastusiš, no uskoba vaiše penen aigan. Heil ei ole jurid, i konz heid kodviškatas, hö käraudasoiš neciš sanaspäi. | 13Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat. |
| 14Ogahheiniden keskhe langenuded semned oma ned, kudambad kuleba sanan, no hö upehtuba elon holihe, bohatushe i ihastusiden navedindaha. Hö ei togoi hüväd villäd. | 14Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää. |
| 15No hüvähä maha langenuded semned oma ned, kudambad kuleba sanan i kaičeba sidä hüväs i puhthas südäimes, kaiken tirpaba i toba čomad satust.» Necen sanudes Iisus kirgui: «Kenel oma korvad kulda, ka se kulgaha!» | 15Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä. |
| 16«Niken ei virita lampad, miše peitta se astijan alle vai panda magaduzsijan alle. Se pandas lampanpidimehe, miše ned, ked tuleba pert'he, nägižiba lämoin. | 16Ei kukaan joka sytyttää lampun, peitä sitä astialla tai pane vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon. |
| 17Ei ole nimidä peitolišt, mi ei tuliži sil'mnägubale, ei ole nimidä süväs peittud, mi ei pal'l'astuiži i tuliži kaikile tetabaks. | 17Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivän valoon. |
| 18Sid' kackat, kut tö kulet. Kenel om, sille anttas, no kenel ei ole, sil ottas se-ki, midä, kut hän meletab, hänel om.» | 18Katsokaa siis, miten kuulette; sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan." |
| 19Iisusan mam i velled tuliba, miše nägištada händast, no mugoižes rahvazkogos ei voinugoi putta hänennoks. | 19Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat häntä tapaamaan, mutta eivät väentungokselta päässeet hänen tykönsä. |
| 20Iisusale sanutihe: «Sinun mamaiž i velled seižuba irdal i tahtoiba nägištada sindai.» | 20Niin hänelle ilmoitettiin: "Sinun äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat nähdä sinua". |
| 21No hän sanui: «Minun mam i minun velled oma nene, kudambad kuleba Jumalan sanan i tegeba sen mödhe.» | 21Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Minun äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sen mukaan tekevät". |
| 22Erasen päivän Iisus ištuihe openikoidenke veneheze i sanui heile: «Nügüd' mängam järven toižele randale.» Hö läksiba ehtatamhas. | 22Niin tapahtui eräänä päivänä, että hän astui opetuslapsinensa venheeseen ja sanoi heille: "Menkäämme järven tuolle puolen". Ja he lähtivät vesille. |
| 23Matkas Iisus uinzi. A järvel libui toroktullei, veneh zavodi täuttas vedel, i hö oliba jo surman kündusel. | 23Ja heidän purjehtiessaan hän nukkui. Mutta alas järvelle syöksyi myrskytuuli, ja venhe tuli vettä täyteen, ja he olivat vaarassa. |
| 24Siloi openikad heraštoitiba Iisusan i sanuiba: «Opendai, opendai, mö uptam!» Iisus nouzi, kel'di tulleid i lainhid. Ned hilleniba, i tegihe tün'. | 24Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Mestari, mestari, me hukumme!" Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja veden aallokkoa; ja ne asettuivat, ja tuli tyven. |
| 25«Kus teiden uskond om?» küzui Iisus. Openikad pöl'gästuiba, čududelihe i sanuiba kesknezoi: «Kenak nece mez' om? Hän käskeb tulleile i vedele, i ned kundleba händast.» | 25Ja hän sanoi heille: "Missä on teidän uskonne?" Mutta pelko oli vallannut heidät, ja he ihmettelivät, sanoen toisilleen: "Kuka onkaan tämä, kun hän käskee sekä tuulia että vettä, ja ne tottelevat häntä?" |
| 26Hö tuliba Gadaran maha, kudamb om Galilejan mad vastaiti. | 26Ja he purjehtivat gerasalaisten alueelle, joka on vastapäätä Galileaa. |
| 27Konz Iisus läksi venehespäi randha, hänele vastha tuli mez' lidnaspäi, kudambad amu jo oma mokičenuded pahad henged. Mez' oli sobita i ei eländ pertiš, a vaiše kal'l'kaumoiš. | 27Ja kun hän oli noussut maihin, tuli häntä vastaan kaupungista mies, jossa oli riivaajia; ja hän ei ollut pitkään aikaan pukenut vaatteita ylleen eikä asunut huoneessa, vaan haudoissa. |
| 28Nägištades Iisusan hän kirgouzi, tacihe hänen jaugoihe i kidastaškanzi komedal änel: «Midä sinä minuspäi tahtoid, Iisus, Ülembaižen Jumalan Poig? Minä pakičen: ala mokiče mindai!» | 28Kun hän näki Jeesuksen, parkaisi hän ja lankesi maahan hänen eteensä ja huusi suurella äänellä: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä rukoilen sinua: älä minua vaivaa." |
| 29Mez' sanui muga, sikš miše Iisus oli käsknu paganale hengele lähtta hänespäi. Nece heng jo hätken mokiči mužikad muga, miše händast sidotihe čapihe, pandihe raudha, miše hän ei voinuiži pageta nikuna, no hän kaiken-se rebiti sidoged, i paha heng küksi händast rahvahatomha tahoze. | 29Sillä hän oli käskemäisillään saastaista henkeä menemään ulos siitä miehestä. Sillä pitkät ajat se oli temponut häntä mukaansa; hänet oli sidottu kahleisiin ja jalkanuoriin, ja häntä oli vartioitu, mutta hän oli katkaissut siteet ja kulkeutunut riivaajan ajamana erämaihin. |
| 30«Kut sindai kuctas?» küzui Iisus. Mužik sanui: «Legion», sikš ku hänehe oli männu äi pahoid hengid. | 30Niin Jeesus kysyi siltä sanoen: "Mikä on nimesi?" Hän vastasi: "Legio"; sillä monta riivaajaa oli mennyt häneen. |
| 31Ned henged pakičiba, miše Iisus ei küksiži niid pohjatomha haudha. | 31Ja ne pyysivät häntä, ettei hän käskisi heidän mennä syvyyteen. |
| 32Täs, mägel, oli äi sigoid sömäs. Pahad henged pakičeškanziba Iisusad, miše hän andaiži heile mända sigoihe. Hän hökkähtui. | 32Niin siellä oli vuorella suuri sikalauma laitumella; ja ne pyysivät häntä, että hän antaisi heille luvan mennä sikoihin. Ja hän antoi niille luvan. |
| 33Siloi pahad henged läksiba mužikaspäi i loihe sigoihe, i kaik sigoiden kogo tacihe mürkas kräžaspäi järvhe i upsi. | 33Niin riivaajat lähtivät ulos miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui. |
| 34Konz sigoiden paimned nägištiba necen, hö pästiba pagod i starinoičiba kaikes lidnas i küliš. | 34Mutta nähtyään, mitä oli tapahtunut, paimentajat pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa. |
| 35Äi rahvast läksi kacmaha, midä oli tehnus. Hö tuliba Iisusannoks i nägištiba mužikan, kudambaspäi pahad henged oliba lähtnuded. Mužik ištui Iisusan jaugoidenno sobad päl, i hänen mel' oli terveh. Nece pöl'gästoiti heid. | 35Niin kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut, ja he tulivat Jeesuksen luo ja tapasivat miehen, josta riivaajat olivat lähteneet, istumassa Jeesuksen jalkojen juuressa puettuna ja täydessä ymmärryksessä; ja he peljästyivät. |
| 36Ked oliba kaiken nähnuded, sanuiba toižile, kut nece mez' päzui pahoiš hengišpäi. | 36Mutta silminnäkijät kertoivat heille, kuinka riivattu oli tullut terveeksi. |
| 37Siloi kaik Gadaran ümbrišton eläjad pakičeškanziba Iisusad lähtta sigäpäi, sikš ku hö oliba lujas pöl'gästunuded. Iisus ištuihe veneheze i läksi tagaze. | 37Ja koko gerasalaisten seutukunnan kansa pyysi häntä poistumaan heidän luotansa, sillä suuri pelko oli vallannut heidät; niin hän astui venheeseen ja palasi takaisin. |
| 38Mez', kudambaspäi pahad henged oliba lähtnuded, pakiči, miše voiži olda hänenke, no Iisus käski hänele lähtta i sanui: | 38Ja mies, josta riivaajat olivat lähteneet, pyysi häneltä saada olla hänen kanssaan. Mutta Jeesus lähetti hänet luotansa sanoen: |
| 39«Pörte kodihe i sanu, midä Jumal om sinei tehnu.» Mez' läksi, käveli kaiktäna lidnas i saneli, midä Iisus oli hänele tehnu. | 39"Palaja kotiisi ja kerro, kuinka suuria töitä Jumala on sinulle tehnyt". Ja hän meni ja julisti kaikkialla kaupungissa, kuinka suuria töitä Jeesus oli hänelle tehnyt. |
| 40Konz Iisus pördihe, hänele vastha tuli äi rahvast, sikš ku kaik varastiba händast. | 40Kun Jeesus palasi, oli kansa häntä vastassa; sillä kaikki odottivat häntä. |
| 41Siloi Iisusannoks tuli mez', kudamb kuctihe Jairaks. Hän oli suimpertin pämez'. Jair tacihe Iisusan jaugoihe i pakiči händast tulda hänen kodihe. | 41Ja katso, silloin tuli mies, nimeltä Jairus, joka oli synagoogan esimies. Ja hän lankesi Jeesuksen jalkojen juureen ja pyysi häntä tulemaan kotiinsa, |
| 42Hänen üksjaine laps', tütär, kudambale oli läz kahttoštkümned vot, oli surman kündusel.Matkan aigan ümbri Iisusas tungihe sur' rahvazkogo. | 42sillä hänellä oli tytär, ainoa lapsi, noin kaksitoistavuotias, ja se oli kuolemaisillaan. Mutta hänen sinne mennessään väentungos ahdisti häntä. |
| 43Sigä oli mugažo naine, kudambad jo kaks'toštkümne vot mokiči verenvodand. Hän oli pidänu kaik ičeze dengad lekarihe, no niken ei voind händast tehta tervheks. | 43Ja siellä oli nainen, joka kaksitoista vuotta oli sairastanut verenjuoksua ja lääkäreille kuluttanut kaiken omaisuutensa, eikä kukaan ollut voinut häntä parantaa. |
| 44Hän tuli tagapäi Iisusannoks i kosketi hänen sobanagjan, i hänen verenvodand sid'-žo seižutihe. | 44Tämä lähestyi takaapäin ja kosketti hänen vaippansa tupsua, ja heti hänen verenjuoksunsa asettui. |
| 45Iisus küzui: «Ken kosketi mindai?» Kaik sanuiba, miše ei olgoi hö. A Petr i toižed hänenke olijad sanuiba: «Opendai, kaikiš polišpäi tungese rahvast, hö ličesoiš sinunnoks, a sinä küzud: ‘Ken kosketi mindai?’» | 45Ja Jeesus sanoi: "Kuka minuun koski?" Mutta kun kaikki kielsivät, sanoi Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssaan: "Mestari, väentungos ahdistaa ja pusertaa sinua". |
| 46No Iisus sanui: «Ken-se kosketi mindai. Minä rižin, miše minuspäi läksi vägi.» | 46Mutta Jeesus sanoi: "Joku minuun koski; sillä minä tunsin, että voimaa lähti minusta". |
| 47Konz naine homaiči, miše ei voi olda peitos, hän tuli säreganden edehe i tacihe Iisusan jaugoihe. Hän sanui rahvahan aigan, mikš oli kosketanu Iisusad i kut sid'-žo oli tehnus tervheks. | 47Kun nainen näki, ettei hän pysynyt salassa, tuli hän vavisten, lankesi hänen eteensä ja ilmoitti kaiken kansan kuullen, mistä syystä hän oli koskenut häneen ja kuinka hän oli kohta tullut terveeksi. |
| 48Iisus sanui hänele: «Ala varaida, tütrudem, sinun uskond tegi sindai tervheks. Mäne tünäs.» | 48Niin hän sanoi hänelle: "Tyttäreni, uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan". |
| 49Konz Iisus völ pagiži, todihe suimpertin pämehele vest' kodišpäi: «Sinun tütär om kolnu. Ala mokiče opendajad.» | 49Hänen vielä puhuessaan tuli joku synagoogan esimiehen kotoa ja sanoi: "Tyttäresi on kuollut; älä enää opettajaa vaivaa". |
| 50No konz Iisus kulišti necen, hän sanui pämehele: «Ala varaida. Vaiše usko, ka hän eläbzub.» | 50Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi hänelle: "Älä pelkää; usko ainoastaan, niin hän paranee". |
| 51Hän tuli pämehen kodinnoks i ei käskend nikenele tulda hänenke kodihe, vaiše Petrale, Joannale i Jakovale i neičukaižen tatale i mamale. | 51Ja kun hän tuli taloon, ei hän sallinut kenenkään muun käydä sisälle kanssaan kuin Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin sekä lapsen isän ja äidin. |
| 52Kaik itkiba i voikiba neičukaižen surman tagut, no Iisus sanui: «Algat voikkoi! Hän ei ole kolnu, hän magadab.» | 52Ja kaikki itkivät ja vaikeroivat tyttöä. Mutta Jeesus sanoi: "Älkää itkekö, sillä hän ei ole kuollut, vaan nukkuu". |
| 53Hö nagroiba händast, sikš ku teziba, miše neičukaine oli kolnu. | 53Niin he nauroivat häntä, tietäen tytön kuolleeksi. |
| 54No hän küksi kaikid irdale, oti neičukaižen kädes i sanui lujal änel: «Neičukaine, libu!» | 54Mutta hän tarttui hänen käteensä ja huusi sanoen: "Lapsi, nouse!" |
| 55Siloi heng pördihe neičukaižhe. Hän sid'-žo libui, i Iisus käski antta hänele söda. | 55Niin hänen henkensä palasi, ja hän nousi heti ylös; ja Jeesus käski antaa hänelle syötävää. |
| 56Neičukaižen kazvatajad čududelihe. Iisus käski heile, miše hö ei sanuiži nikenele, midä oli tehnus. | 56Ja hänen vanhempansa hämmästyivät; mutta Jeesus kielsi heitä kenellekään sanomasta, mitä oli tapahtunut. |
Chapter 8
