Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII LUKAN MÖDHE | Luukkaan evankeliumi |
Chapter 6 | Luku 6 |
| 1Äipäivän praznikan jäl'gmäižen sobatan Iisus astui vil'l'pöudon kal't, i hänen openikad katkoiba tähkid, herotiba käziš i söiba. | 1Niin tapahtui eräänä sapattina, että hän kulki viljavainioiden halki, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsissään ja söivät. |
| 2Erased farisejad sanuiba: «Mikš tö teget sidä, midä sobatan ei voi tehta?» | 2Silloin muutamat fariseuksista sanoivat: "Miksi teette, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?" |
| 3Iisus sanui: «Ka et-ik tö olgoi lugenuded, midä David tegi, konz hänele i hänen mehile tegihe näl'g? | 3Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä, |
| 4Hän mäni Jumalan pühäkodihe i oti leibäd, kudambad oli pandud altarile, söi i andoi ičeze mehile, hot' nenid leibid voi söda vaiše papile. | 4kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti näkyleivät ja söi ja antoi seuralaisilleenkin, vaikkei niitä ollut lupa syödä muiden kuin ainoastaan pappien?" |
| 5I Iisus sanui völ: »Mehen Poig om sobatan-ki ižand.» | 5Ja hän sanoi heille: "Ihmisen Poika on sapatin herra". |
| 6Erasen toižen-ki sobatan Iisus mäni suimpert'he i openzi. Sigä oli mužik, kudambal oiged käzi oli kuivehtunu. | 6Ja toisena sapattina hän meni synagoogaan ja opetti; ja siellä oli mies, jonka oikea käsi oli kuivettunut. |
| 7Käskištonopendajad i farisejad kacuiba, tegeškandeb-ik tervheks Iisus sobatan, sikš ku hö eciba, miš voiži väritada Iisusad. | 7Ja keksiäkseen jotakin, mistä häntä syyttäisivät, kirjanoppineet ja fariseukset pitivät häntä silmällä, parantaisiko hän sapattina. |
| 8No Iisus tezi, midä heil om meles. Hän sanui mužikale, kudambal käzi oli kuivehtunu: «Libu i tule tänna, edehe.» Mužik libui sijalpäi i tuli ezile. | 8Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut: "Nouse ja astu esille". Ja hän nousi ja astui esille. |
| 9Iisus sanui: «Minä küzun teil: midä voib sobatan tehta — hüväd vai pahad? Pästta surmaspäi vai surmitada?» Hö oliba vaikti. | 9Niin Jeesus sanoi heille: "Minä kysyn teiltä: kumpi on luvallista sapattina: hyvääkö tehdä, vai tehdä pahaa, pelastaako henki, vai hukuttaa?" |
| 10Hän kacuhti heihe kaikihe i sanui mužikale: «Oigenda käzi.» Mužik tegi muga, i hänen käzi tegihe tervheks, kut toine käzi. | 10Ja hän katsoi ympärilleen heihin kaikkiin ja sanoi miehelle: "Ojenna kätesi". Mies teki niin, ja hänen kätensä tuli jälleen terveeksi. |
| 11Käskištonopendajad i farisejad lujas käreganziba, i zavodiba meletada, midä voiži tehta Iisusale. | 11Mutta he vimmastuivat kovin ja puhelivat keskenään, mitä heidän olisi tehtävä Jeesukselle. |
| 12Necen aigan Iisus mäni mägele loičmaha i oli sigä kaiken ön. Hän loiči Jumalale. | 12Niin tapahtui niinä päivinä, että hän lähti vuorelle rukoilemaan; ja hän oli siellä kaiken yötä rukoillen Jumalaa. |
| 13Päivän tuldes hän kucui ičezennoks openikoid i valiči heišpäi kaks'toštkümne, kudambid hän kucuškanzi apostoloikš. | 13Ja päivän tultua hän kutsui tykönsä opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän myös antoi apostolin nimen: |
| 14Hö oliba Simon, kudambale hän andoi mugažo nimen Petr, hänen vel'l' Andrei, Jakov, Joan, Filip, Varfolomei, | 14Simonin, jolle hän myös antoi nimen Pietari, ja Andreaan, hänen veljensä, ja Jaakobin ja Johanneksen, ja Filippuksen ja Bartolomeuksen, |
| 15Matvei, Foma i Alfejan poig Jakov, Simon, kudambad kuctihe Zilotaks, | 15ja Matteuksen ja Tuomaan, ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Simonin, jota kutsuttiin Kiivailijaksi, |
| 16Jakovan poig Juda, i Juda Iskariot, kudamb möhemba tegihe Iisusan möjaks. | 16ja Juudaan, Jaakobin pojan, sekä Juudas Iskariotin, josta tuli kavaltaja. |
| 17Iisus laskihe mägelpäi ühtes heidenke i seižutihe tazangištole. Sigä oli äi hänen openikoid i sur' rahvazkogo kaikjalpäi Judejaspäi, Jerusalimaspäi i merenrandalpäi Tir- i Sidon-lidnoišpäi. | 17Ja hän astui alas heidän kanssaan ja seisahtui lakealle paikalle; ja siellä oli suuri joukko hänen opetuslapsiaan ja paljon kansaa kaikesta Juudeasta ja Jerusalemista ja Tyyron ja Siidonin rantamaasta. Nämä olivat saapuneet kuulemaan häntä ja parantuakseen taudeistansa. |
| 18Hö kaik oliba tulnuded kundelmaha Iisusad i tehmahas tervhikš kibuišpäi. Oli mugoižid-ki, keda mokičiba paganad henged. I hö tegihe tervhikš. | 18Ja myös ne, jotka olivat saastaisten henkien vaivaamia, tulivat terveiksi. |
| 19Kaik rahvaz tahtoi kosketada Iisusad, sikš ku hänespäi lähtli vägi, kudamb tegi tervhikš kaikid. | 19Ja kaikki kansa tahtoi päästä koskettamaan häntä, koska hänestä lähti voima, joka paransi kaikki. |
| 20Iisus kacuhti ičeze openikoihe i sanui: «Ozavad olet tö, gol'l'ad hengel, sikš ku Jumalan valdkund om teiden. | 20Ja hän nosti silmänsä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Autuaita olette te, köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta. |
| 21Ozavad olet tö, kudambad nügüd' olet näl'ghižed: teid sötaškatas külläks. Ozavad olet tö, kudambad nügüd' voikat: tö nagraškandet. | 21Autuaita te, jotka nyt isoatte, sillä teidät ravitaan! Autuaita te, jotka nyt itkette, sillä te saatte nauraa! |
| 22Ozavad olet tö, ku teiden päle Mehen Poigan tagut kanttas vihad, teid kükstas, nagrdas, huigenzoittas teiden nimi-ki kuti mitte-se paha. | 22Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikäänkuin jonkin pahan - Ihmisen Pojan tähden. |
| 23Ihastugat sil päiväl, kargaikat ihastusiš, sikš ku pauk, kudamban tö sat taivhas, om sur'. Ved' mugažo tegiba teiden vihanikoiden tatad Jumalan sanankandajile. | 23Iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa; sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa; sillä näin tekivät heidän isänsä profeetoille. |
| 24 No tö, elokahad — voi teid! Tö sait jo ičetoi ozan. | 24Mutta voi teitä, te rikkaat, sillä te olette jo saaneet lohdutuksenne! |
| 25Voi teid, kudambad nügüd' olet külläižed! Tö nägištat näl'gäd. Voi teid, kudambad nügüd' nagrat! Tö lankteškandet opalaha i voikaškandet. | 25Voi teitä, jotka nyt olette kylläiset, sillä teidän on oleva nälkä! Voi teitä, jotka nyt nauratte, sillä te saatte murehtia ja itkeä! |
| 26Voi teid, kudambiden polhe kaik mehed pagižeba hüväd! Ved' mugažo tehliba heiden tatad tühjile sanankandajile.» | 26Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille. |
| 27«No teile, kudambad mindai kundlet, minä sanun: Armastagat ičetoi vihanikoid, tehkat hüväd heile, kudambad kandaba teiden päle vihad. | 27Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, |
| 28Blahoslovigat nenid, ked oigendaba vihad teiden päle, loičkat heiden polhe, ked abidoičeba teid. | 28siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat. |
| 29Ku ken-se löb sindai modpoliškoho, kärauda toine-ki modpolišk. Ku ken-se otab sinai pälembaižen soban, anda hänele otta sinun paid-ki. | 29Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa hänelle toinenkin, ja jos joku ottaa sinulta vaipan, älä häneltä kiellä ihokastasikaan. |
| 30Anda kaikuččele, ken sinai pakičeb, ala pakiče tagaze sidä, min sinai ken-ni oti. | 30Anna jokaiselle, joka sinulta anoo, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinun omaasi ottaa. |
| 31Kut tö tahtoit, miše mehed tegižiba teile, muga tehkat tö-ki heile. | 31Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille. |
| 32Ku tö armastat heid, ked armastaba teid, miš sid' teid kitta? Grähkhižed-ki armastaba nenid, kudambad armastaba heid. | 32Ja jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä kiitosta teille siitä tulee? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat. |
| 33Ku tö teget hüväd nenile, kudambad tegeba teile hüväd, miš sid' teid kitta? Grähkhižed-ki tegeba muga. | 33Ja jos teette hyvää niille, jotka teille hyvää tekevät, mitä kiitosta teille siitä tulee? Niinhän syntisetkin tekevät. |
| 34I ku tö andat velgha nenile, ked, tö nadeitoiš, maksaba teile tagaze, miš sid' teid kitta? Grähkhižed-ki andaba velgha toižile, ku tedaba, miše heile makstas severdan tagaze. | 34Ja jos te lainaatte niille, joilta toivotte saavanne takaisin, mitä kiitosta teille siitä tulee? Syntisetkin lainaavat syntisille saadakseen saman verran takaisin. |
| 35Algat tehkoi muga! Armastagat ičetoi vihanikoid, tehkat hüväd i antkat velgha, algat varastagoi, miše sat velgan tagaze. Siloi teiden pauk linneb sur', i tö linnet Ülembaižen lapsed, sikš ku hän om hüvä nenile-ki, kudambad oma pahad i ei muštkoi hüväd. | 35Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille. |
| 36Armahtagat, kut teiden Tat-ki armahtab.» | 36Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen. |
| 37«Algat sudigoi, siloi teid-ki ei sudiškakoi. Algat väritagoi, siloi teid-ki ei väritaškakoi. Prostigat, i teid-ki prostiškatas. | 37Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. |
| 38Antkat, siloi teile-ki andaškatas. Täudel märal, kudamb om ličtud, pudištadud i čuhunke pandud, andaškatas teile. Miččel märal tö märičet, sil teile-ki märitaškatas.» | 38Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin." |
| 39Hän sanui heile völ ozoitezstarinan: «Jose soged voib talutada sogedad? Molembad siloi lankteba haudha. | 39Hän sanoi heille myös vertauksen: "Eihän sokea voi sokeaa taluttaa? Eivätkö molemmat lankea kuoppaan? |
| 40Openik ei voi olda arvol korktemba opendajad, no ku om openus lophusai, ka linneb kut hänen opendai. | 40Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi; täysin oppineena jokainen on oleva niinkuin hänen opettajansa. |
| 41Kut sinä näged murdoižen vellen sil'mäs, no ed homaiče part ičeiž sil'mäs? | 41Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? |
| 42Kut void sanuda vellele: ‘Anda-ške, vel'l', minä heitän murdoižen sinun sil'mäspäi’, ku ed näge part ičeiž sil'mäs. Sinä, koiverdelii! Heitä ezmäi parz' ičeiž sil'mäspäi, vaiše siloi nägištad, kut heitta murdoine vellen sil'mäspäi.» | 42Kuinka saatat sanoa veljellesi: `Veljeni, annas, minä otan pois rikan, joka on silmässäsi`, sinä, joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä. |
| 43«Ei ole hüväd pud, kudamb toiži pahad satust, i ei ole pahad pud, kudamb toiži hüväd satust. | 43Sillä ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä taas huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän; |
| 44Kaikutte pu tundištadas sen satusišpäi. Ved' ei sagoi ogahpenzhaspäi smokvid, a kukoinkarangospäi — vinmarjoid. | 44sillä jokainen puu tunnetaan hedelmästään. Eihän viikunoita koota orjantappuroista, eikä viinirypäleitä korjata orjanruusupensaasta. |
| 45Hüvä mez' tob ičeze südäimen aitaspäi hüvüt, paha mez' pahut. Mil südäin om täuttud, sidä su-ki pagižeb.» | 45Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. |
| 46«Mikš tö sanut minei: ‘Ižand, Ižand,’ no et tehkoi muga, kut minä sanun? | 46Miksi te huudatte minulle: `Herra, Herra!` ettekä tee, mitä minä sanon? |
| 47Minä sanun teile, mitte om se, ken tuleb minunnoks, kundleb minun sanad i tegeb necen sanan mödhe. | 47Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan - minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on. |
| 48Hän om kuti mez', kudamb saudes pertin kaivoi lujas süvän haudan i pani alandusen kivile. Konz vezi libui i löi pertin seinihe, ka se ei voind likahtoitta pertid, sikš ku pertin alandusen oli kivi. | 48Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle; kun sitten tulva tuli, syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvästi rakennettu. |
| 49A se, kudamb kundleb, no ei tege, om kuti mez', kudamb sauvoi pertin male, alanduseta. Konz ližavezi löi seinihe, ka se sid'-žo murenzi pertin i pani sen mantazale. I nece murenduz oli lujas sur'.» | 49Mutta joka kuulee eikä tee, se on miehen kaltainen, joka perustusta panematta rakensi huoneensa maan pinnalle; ja virta syöksähti sitä vastaan, ja heti se sortui, ja sen huoneen kukistuminen oli suuri." |
Chapter 6
