Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII LUKAN MÖDHE | Luukkaan evankeliumi |
Chapter 5 | Luku 5 |
| 1Kerdan Iisus seižui Gennisaretjärven randal. Sur' rahvazkogo tungihe hänes ümbri, miše kulištada Jumalan sanad. | 1Kun kansa tunkeutui hänen ympärilleen kuulemaan Jumalan sanaa ja hän seisoi Gennesaretin järven rannalla, |
| 2Sid' hän nägišti randas kaks' veneht. Kalanikad oliba lähtnuded venehišpäi i huhtoiba verkoid. | 2niin hän näki järven rannassa kaksi venhettä; mutta kalastajat olivat niistä lähteneet ja huuhtoivat verkkojaan. |
| 3Iisus mäni ühthe veneheze, kudamb oli Simonan, i pakiči Simonad souta randaspäi vähän edemba. Sid' hän ištuihe i zavodi opeta rahvast venehespäi. | 3Ja hän astui toiseen niistä, joka oli Simonin, ja pyysi häntä viemään sen vähän matkaa maasta; ja hän istui ja opetti kansaa venheestä. |
| 4Konz hän lopi paginan, hän sanui Simonale: «Souda venehel süvembale, laskkat sinna verkod abajoho.» | 4Mutta puhumasta lakattuaan hän sanoi Simonille: "Vie venhe syvälle ja heittäkää verkkonne apajalle". |
| 5Neche Simon sanui: «Opendai, mö olem radnuded jo kaiken ön, no em sanugoi nimidä. No lasken völ kerdan verkod, ku sinä muga käsked.» | 5Niin Simon vastasi ja sanoi hänelle: "Mestari, koko yön me olemme tehneet työtä emmekä ole mitään saaneet; mutta sinun käskystäsi minä heitän verkot". |
| 6Muga hö tegiba-ki i saiba severdan äi kalad, miše heiden verkod-ki zavodiba rebita. | 6Ja sen tehtyään he saivat kierretyksi suuren joukon kaloja, ja heidän verkkonsa repeilivät. |
| 7Hö kucuiba abuhu sebranikoid, ked oliba toižes venehes. Hö tuliba i täutiba molembad venehed kalal muga, miše venehed uptaškanziba. | 7Niin he viittasivat toisessa venheessä oleville tovereilleen, että nämä tulisivat auttamaan heitä; ja he tulivat. Ja he täyttivät molemmat venheet, niin että ne olivat uppoamaisillaan. |
| 8Necen nägištades Simon Petr lanksi Iisusan jaugoihe i sanui: «Lähte täspäi, Ižand! Ved' minä olen grähkhine mez'.» | 8Kun Simon Pietari sen näki, lankesi hän Jeesuksen polvien eteen ja sanoi: "Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen". |
| 9Hän i kaik toižed, ked oliba hänen venehes, pöl'gästuiba necidä sur't kalansatust, | 9Sillä kalansaaliin tähden, jonka he olivat saaneet, oli hämmästys vallannut hänet ja kaikki ne, jotka olivat hänen kanssaan, |
| 10heiden keskes mugažo Jakov i Joan, Zevedejan poigad, kudambad oliba Simonan sebras kalatamas. No Iisus sanui Simonale: «Ala varaida. Neciš päiväspäi sinä linned mehiden püdajan.» | 10ja samoin myös Simonin kalastuskumppanit, Jaakobin ja Johanneksen, Sebedeuksen pojat. Mutta Jeesus sanoi Simonille: "Älä pelkää, tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä". |
| 11Hö vediba molembad venehed randale, jätiba kaiken i läksiba Iisusanke. | 11Ja he veivät venheet maihin, jättivät kaikki ja seurasivat häntä. |
| 12Ühtes lidnas Iisus vastsi mehen, kudambal kaik hibj oli prokazas. Nägištades Iisusan, mez' lanksi modol maha i pakiten pakičeškanzi: «Ižand! Ku sinä tahtoid, ka void puhtastada mindai.» | 12Ja kun hän oli eräässä kaupungissa, niin katso, siellä oli mies, yltänsä pitalissa. Ja nähdessään Jeesuksen hän lankesi kasvoilleen ja rukoili häntä sanoen: "Herra, jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa". |
| 13Iisus oigenzi käden, kosketi mest i sanui: «Minä tahtoin, tehte puhthaks.» Prokaza sid'-žo läksi mehespäi. | 13Niin hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: "Minä tahdon; puhdistu". Ja kohta pitali lähti hänestä. |
| 14Iisus käski, miše hän ei sanuiži necen polhe nikenele, i virki: «Mäne, ozutade papile i anda Jumalale žertv, kudamban oli käsknu Moisei antta puhtastandas, todištuseks heile.» | 14Ja hän kielsi häntä siitä kenellekään puhumasta ja sanoi: "Mene, näytä itsesi papille, ja uhraa puhdistumisestasi, niinkuin Mooses on säätänyt, todistukseksi heille". |
| 15Iisusan polhe pagištihe jo kaikjal, i sured kogod rahvast kerazihe kundelmaha händast i tehmahas tervhikš kibuišpäi. | 15Mutta sanoma hänestä levisi vielä enemmän; ja paljon kansaa kokoontui kuulemaan häntä ja parantuakseen vaivoistansa. |
| 16No hän lähtli rahvahatomihe sijoihe i loiči sigä. | 16Mutta hän vetäytyi pois ja oleskeli erämaassa ja rukoili. |
| 17Erasen päivän, konz Iisus möst openzi, sigä ištuiba farisejad i käskištonopendajad. Heid oli tulnu kaikiš Galilejan i Judejan külišpäi i Jerusalimaspäi. Ižandan vägi Iisusas oli mugoine, miše hän tegi tervhikš läžujid. | 17Ja eräänä päivänä, kun hän opetti, istui siinä fariseuksia ja lainopettajia, joita oli tullut kaikista Galilean ja Juudean kylistä ja Jerusalemista; ja Herran voima vaikutti, niin että hän paransi sairaat. |
| 18Sinna tuliba mehed, kudambad kandoiba magaduzsijal ičeze kibus läžujad. Hö ladiba toda händast pertin südäimehe, miše panda Iisusan edehe. | 18Ja katso, muutamat miehet kantoivat vuoteella miestä, joka oli halvattu; ja he koettivat viedä hänet sisään ja asettaa Jeesuksen eteen. |
| 19No ku mugomas rahvazkogos hö ei voinugoi toda händast südäimehe, ka libuiba katusele, tegiba katusehe reigun i lasketiba sijan läžujanke keskele, Iisusan edehe. | 19Ja kun he väentungokselta eivät saaneet viedyksi häntä sisään muuta tietä, nousivat he katolle ja laskivat hänet vuoteineen tiilikaton läpi heidän keskellensä Jeesuksen eteen. |
| 20Konz Iisus nägišti, kut vahvas hö uskoba hänehe, hän sanui mehele: «Sinun grähkäd om pästtud.» | 20Ja nähdessään heidän uskonsa hän sanoi: "Ihminen, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut". |
| 21Käskištonopendajad i farisejad meletaškanziba: «Mitte mez' nece om? Hän alenzoitab Jumalad, ku pagižeb muga. Ken toine ku ei Jumal voib pästta grähkid?» | 21Niin kirjanoppineet ja fariseukset rupesivat ajattelemaan ja sanomaan: "Kuka tämä on, joka puhuu Jumalan pilkkaa? Kuka voi antaa syntejä anteeksi, paitsi Jumala yksin?" |
| 22No Iisus tezi, min polhe hö meletaba, i hän sanui heile: «Miš tö meletat ičetoi südäimiš? | 22Mutta kun Jeesus tiesi heidän ajatuksensa, vastasi hän ja sanoi heille: "Mitä te ajattelette sydämessänne? |
| 23Mi om kebnemb sanuda: ‘Sinun grähkäd om pästtud’ vai: ‘Libu i kävele’? | 23Kumpi on helpompaa, sanoako: `Sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut`, vai sanoa: `Nouse ja käy`? |
| 24No miše tö tedaižit: Mehen Poigal om vald man päl pästta grähkid» — hän sanui nügüd' ičeze kibus läžujale — «minä sanun sinei: Libu, ota ičeiž magaduzsija i mäne kodihe.» | 24Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi," - hän sanoi halvatulle - "minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." |
| 25Sid'-žo, kaikiden aigan, mez' libui jaugoile, oti magaduzsijan, kudambal venui, i ülenzoitten Jumalad läksi kodihe. | 25Ja kohta hän nousi heidän nähtensä, otti vuoteen, jolla oli maannut, ja lähti kotiinsa ylistäen Jumalaa. |
| 26Kaik lujas čududelihe i ülenzoitiba Jumalad. Pöl'gästusiš hö saneliba: «Mö nägim tämbei mugoman čudon, mihe ei voiži uskta-ki.» | 26Ja heidät kaikki valtasi hämmästys, ja he ylistivät Jumalaa; ja pelkoa täynnä he sanoivat: "Me olemme tänään nähneet ihmeellisiä". |
| 27Necen jäl'ghe Iisus läksi sigäpäi i nägišti maksunkeradajan, kudamban nimi oli Levi. Hän ištui sijal, kus keratihe rahvahaspäi maröunan maksuid. Iisus sanui hänele: «Astu minunke.» | 27Ja sen jälkeen hän lähti sieltä ja näki tulliasemalla istumassa publikaanin, jonka nimi oli Leevi, ja sanoi hänelle: "Seuraa minua". |
| 28I Levi libui, jäti kaiken i läksi Iisusanke. | 28Niin tämä jätti kaikki, nousi ja seurasi häntä. |
| 29Levi tegi ičeze kodiš Iisusale suren praznikan. Heidenke oli sömäs äi maksunkeradajid i toižid adivoid. | 29Ja Leevi valmisti hänelle suuret pidot kodissaan; ja siellä oli suuri joukko publikaaneja ja muita aterioimassa heidän kanssaan. |
| 30Käskištonopendajad i farisejad buraižiba i sanuiba Iisusan openikoile: «Mikš tö söt i jot ühtes maksunkeradajidenke i toižiden grähkhižidenke?» | 30Niin fariseukset ja heidän kirjanoppineensa napisivat hänen opetuslapsiansa vastaan ja sanoivat: "Miksi te syötte ja juotte publikaanien ja syntisten kanssa?" |
| 31Iisus sanui heile: «Tervhile ei tarbiž lekarid, vaiše läžujile. | 31Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. |
| 32Minä en tulend kucmaha tozioiktoid, a tulin kucmaha grähkhižid käraudamhas Jumalaha.» | 32En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen." |
| 33Iisusale sanutihe: «Mikš Joannan openikad pühütaba paksus i loičeba, farisejiden openikad mugažo, no sinun openikad vaiše söba i joba?» | 33Niin he sanoivat hänelle: "Johanneksen opetuslapset paastoavat usein ja pitävät rukouksia, samoin fariseustenkin, mutta sinun opetuslapsesi syövät ja juovat". |
| 34Hän sanui: «Ved' tö et voigoi käskta adivoile pühütada sajan aigan, konz ženih völ om heidenke. | 34Jeesus sanoi heille: "Ettehän voi vaatia häävieraita paastoamaan silloin, kun ylkä on heidän kanssaan? |
| 35Tuleb se-ki aig, konz ženih ottas heilpäi. Siloi, nenil päivil hö pühütaškandeba.» | 35Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin, niinä päivinä, he paastoavat." |
| 36Iisus sanui heile völ ozoitezstarinan: «Niken ei omble hudraha sobaha udes sobaspäi ottud paikad. Muite uz' soba rebineb, a hudraha udes sobaspäi ottud paik ei sättu. | 36Ja hän sanoi heille myös vertauksen: "Ei kukaan leikkaa uudesta vaipasta paikkaa ja pane vanhaan vaippaan; muutoin hän rikkoo uuden vaipan, eikä uudesta vaipasta otettu paikka vanhaan sovi. |
| 37Niken ei vala ut vinad vanhoihe nahkastijoihe, ika uz' vin rebitab nahkastijad, vin valase maha, a nahkastijad travišoiš. | 37Eikä kukaan laske nuorta viiniä vanhoihin nahkaleileihin; muutoin nuori viini pakahuttaa leilit, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat. |
| 38Ei, uz' vin tarbiž valada uzihe nahkastijoihe. Siloi molembad kaičesoiš. | 38Vaan nuori viini on laskettava uusiin leileihin. |
| 39Niken, kudamb om jonu vanhad vinad, ei tahtoškande sid'-žo ut. Hän sanub: ‘Vanh om paremb’.» | 39Eikä kukaan, joka juo vanhaa viiniä, halua nuorta, sillä hän sanoo: `Vanha on hyvää`." |
Chapter 5
