Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII MARKAN MÖDHE | Markuksen evankeliumi |
Chapter 8 | Luku 8 |
| 1Nenil päivil kerazihe ani äi rahvast, i heil ei olend nimidä söda. Iisus kucui openikoid ičezennoks i sanui: | 1Niinä päivinä, kun paljon kansaa taas oli koolla eikä heillä ollut mitään syötävää, kutsui hän opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: |
| 2«Minei om žal' necidä rahvast. Hö oma minunke jo koume päiväd, a heil ei ole nimidä söda. | 2"Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet minun tykönäni, eikä heillä ole mitään syötävää. |
| 3Ku oigendan heid kodihe näl'gäl, ka hö väzuba tel. Erased heišpäi oma tulnuded edahanpäi-ki.» | 3Ja jos minä lasken heidät menemään syömättä kotiinsa, niin he nääntyvät matkalla; sillä muutamat heistä ovat tulleet kaukaa." |
| 4Openikad sanuiba hänele: «Kuspäi tägä rahvahatomas mas ken-ni voiži sada leibäd, miše heid kaikid sötta?» | 4Niin hänen opetuslapsensa vastasivat hänelle: "Mistä täällä erämaassa kukaan voi saada leipää näiden ravitsemiseksi?" |
| 5«Kuverz' teil om leibäd?» — Iisus küzui. Hö sanuiba: «Seičeme.» | 5Hän kysyi heiltä: "Montako leipää teillä on?" He sanoivat: "Seitsemän". |
| 6Iisus käski rahvahale išttas maha. Sid' hän oti nene seičeme leibäd, kiti Jumalad, lohkaiži leibäd i andoi palad openikoile, miše hö jagaižiba. Openikad jagoiba leibäd rahvahan keskes. | 6Silloin hän käski kansan asettua maahan. Ja hän otti ne seitsemän leipää, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, että he panisivat ne kansan eteen. Ja he panivat. |
| 7Heil oli mugažo kuvert-se kalašt. Iisus kiti Jumalad kalas i käski jagada ned-ki. | 7Heillä oli myös joitakuita kalasia; ja siunattuaan ne hän käski panna nekin kansan eteen. |
| 8Rahvaz söi külläks, i jänuzid supaloid keratihe seičeme puzud. | 8Niin he söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, seitsemän vasullista. |
| 9Söjid oli läz nellädtuhad. Iisus pästi heid | 9Ja heitä oli noin neljätuhatta. Ja hän laski heidät luotansa. |
| 10i kerdalaz ištuihe openikoidenke veneheze i läksi Dalmanufan tahoze. | 10Ja kohta hän astui opetuslapsineen venheeseen ja meni Dalmanutan seuduille. |
| 11Erased farisejad tuliba i zavodiba ridelta Iisusanke. Hö tahtoiba kodvda händast i pakičiba hänel tundmuztegod, kudamb tuliži taivhaspäi. | 11Ja fariseukset lähtivät sinne ja rupesivat väittelemään hänen kanssaan ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta, kiusaten häntä. |
| 12Iisus hengahti süväs i sanui: «Mikš nece rahvaz pakičeb tundmuztegod? Todeks sanun teile: necile rahvahale ei antkoi mugošt tundmuztegod.» | 12Niin hän huokasi hengessään ja sanoi: "Miksi tämä sukupolvi vaatii merkkiä? Totisesti minä sanon teille: tälle sukupolvelle ei anneta merkkiä." |
| 13I hän jäti heid, ištuihe möst veneheze i läksi toižele randale. | 13Ja hän jätti heidät ja astui taas venheeseen ja lähti pois toiselle rannalle. |
| 14Openikad oliba unohtanuded otta leibäd kerdale. Heil oli venehes vaiše üks' leibpärp. | 14Ja he olivat unhottaneet ottaa mukaansa leipää, eikä heillä ollut muassaan venheessä enempää kuin yksi leipä. |
| 15Iisus käski heile: «Olgat herkhil! Varaikat farisejiden muigotest i Irodan muigotest.» | 15Ja hän käski heitä sanoen: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta". |
| 16No hö pagižiba kesknezoi: «Meil ei ole leibäd.» | 16Niin he puhuivat keskenään siitä, ettei heillä ollut leipää. |
| 17Iisus homaiči necen i sanui: «Mikš tö pagižet siš, miše teil ei ole leibäd? Et-ik tö völ-ki el'gekoi, et tärtkoi? Oma-k teiden südäimed völ-ki kovidunuded? | 17Kun Jeesus huomasi sen, sanoi hän heille: "Mitä puhutte siitä, ettei teillä ole leipää? Ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä? Onko teidän sydämenne paatunut? |
| 18Oma ved' teil sil'mäd, et-ik tö nähkoi? Oma ved' teil korvad, et-ik tö kulgoi? I et-ik tö muštkoi: | 18Silmät teillä on, ettekö näe? Ja korvat teillä on, ettekö kuule? Ja ettekö muista: |
| 19konz jagoin ned viž leibäd videletuhale mehele, äjak täut puzud supaloid tö kerazit?» «Kaks'toštkümne», hö sanuiba. | 19kun minä mursin ne viisi leipää viidelletuhannelle, kuinka monta vakan täyttä palasia te keräsitte?" He sanoivat hänelle: "Kaksitoista". |
| 20«A konz jagoin ned seičeme leibäd nelläletuhale? Äjak täut puzud supaloid tö siloi kerazit?» Hö sanuiba: «Seičeme.» | 20"Ja kun minä mursin ne seitsemän leipää neljälletuhannelle, kuinka monta vasun täyttä palasia te keräsitte?" He sanoivat: "Seitsemän". |
| 21Iisus sanui heile: «Kutak tö et el'gekoi?» | 21Niin hän sanoi heille: "Ettekö vieläkään ymmärrä?" |
| 22Hö tuliba Vifsaidaha. Sigä Iisusannoks todihe soged mez' i pakitihe kosketada händast. | 22Ja he tulivat Beetsaidaan. Ja hänen tykönsä tuotiin sokea, ja he pyysivät, että hän koskisi häneen. |
| 23Iisus oti sogedan kädes i vei händast külän taga. Sid' hän sül'gi mehen sil'mihe, pani käded hänen päle i küzui: «Näged-ik midä?» | 23Niin hän tarttui sokean käteen, talutti hänet kylän ulkopuolelle, sylki hänen silmiinsä ja pani kätensä hänen päälleen ja kysyi häneltä: "Näetkö mitään?" |
| 24Mez' kacui i sanui: «Minä nägen mehid — hö oma kuti pud, vaiše käveleba.» | 24Tämä katsahti ylös ja sanoi: "Näen ihmiset, sillä minä erotan käveleviä, ne ovat puiden näköisiä". |
| 25Iisus pani udes käded mehen sil'mile, i käski hänele kacta. Hän tegihe ani tervheks i nägi kaiken hüvin. | 25Sitten hän taas pani kätensä hänen silmilleen; ja nyt mies näki tarkkaan ja oli parantunut ja näki kaikki aivan selvästi. |
| 26Iisus oigenzi händast kodihe i sanui: «Ala mäne neche külähä, ala sanu nikenele küläs.» | 26Ja hän lähetti hänet hänen kotiinsa sanoen: "Älä edes poikkea kylään". |
| 27Iisus i hänen openikad läksiba külihe, kudambad oliba Filippan Kesarian ümbrištos. Matkas hän küzui openikoil: «Ken minä olen mehiden sil'miš?» | 27Ja Jeesus lähti opetuslapsinensa Filippuksen Kesarean kyliin. Ja tiellä hän kysyi opetuslapsiltaan ja sanoi heille: "Kenen ihmiset sanovat minun olevan?" |
| 28Hö sanuiba: «Ühted sanuba, miše sinä oled Joan Valatai, toižed — Ilja, koumanded sanuba, miše mitte-se Jumalan sanankandai.» | 28He vastasivat hänelle sanoen: "Johannes Kastajan, ja toiset Eliaan, toiset taas jonkun profeetoista". |
| 29«Nu a kut tö?» — küzui Iisus. «Ken minä olen teiden sil'miš?» Petr sanui hänele: «Sinä oled Messia.» | 29Niin hän kysyi heiltä: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Kristus". |
| 30Iisus käski heile, miše hö ei sanuiži hänen polhe nikenele. | 30Ja hän varoitti vakavasti heitä puhumasta kenellekään hänestä. |
| 31Sid' Iisus zavodi starinoita openikoile, miše Mehen Poigale tarbiž äi mokitas. Rahvahan vanhembad, ülembaižed papid, käskištonopendajad käraudasoiš hänehe sel'gin, i händast surmitas, no koumandel päiväl hän eläbzub. | 31Ja hän alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan piti kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi, ja kolmen päivän perästä nouseman ylös. |
| 32Hän pagiži necen polhe ani peitmata. Siloi Petr vei händast eriži i zavodi laida händast. | 32Ja tämän hän puhui peittelemättä. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi häntä nuhtelemaan. |
| 33No Iisus kärauzihe, kacuhti openikoihe i sanui kovas Petrale: «Mäne sen tehe, soton! Sinä ed meleta kut Jumal, a meletad kut mez'!» | 33Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria sanoen: "Mene pois minun edestäni, saatana, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten". |
| 34Iisus kucui rahvast i ičeze openikoid i sanui heile: «Ku ken-ni tahtoib eläda minun mödhe, ka unohtagha ičtaze, otkaha ičeze rist i astkaha minunke. | 34Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. |
| 35Ved' ken tahtoib kaita ičeze henged, ka kadotab sen, no ken kadotab ičeze hengen minun tagut i hüvän vestin tagut, ka kaičeb sidä. | 35Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. |
| 36No midä ližad om mehele, ku hän sab ičeleze kaiken mirun, no kadotab ičeze hengen? | 36Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? |
| 37Miččel maksul mez' voib ostta ičeze hengen tagaze? | 37Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? |
| 38Ken huiktelese mindai i minun sanoid necen jumalatoman i grähkhižen sugupol'ven keskes, sidä Mehen Poig-ki huikteleškandese, konz hän tuleb Tataze hoštoteses pühiden angeloidenke.» | 38Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa." |
Chapter 8
