Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII MARKAN MÖDHE | Markuksen evankeliumi |
Chapter 7 | Luku 7 |
| 1Erased käskištonopendajad tuliba Jerusalimaspäi, i ühtes farisejidenke kogozihe Iisusannoks. | 1Ja fariseukset ja muutamat kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, kokoontuivat hänen luoksensa. |
| 2Konz hö homaičiba, miše erased hänen openikad söškanziba paganoil, pezmatomil käzil, ka hö lajiškanziba heid. | 2Ja he näkivät, että muutamat hänen opetuslapsistaan söivät leipää epäpuhtailla, se on pesemättömillä, käsillä. |
| 3Ved' farisejad, kut i kaik evrejalaižed, eläba tatoiden käsköiden mödhe: hö ei sögoi nikonz pezmata käzid heiden uskondan käsköiden mödhe. | 3Sillä eivät fariseukset eivätkä ketkään juutalaiset syö, ennenkuin ovat tarkoin pesseet kätensä, noudattaen vanhinten perinnäissääntöä, |
| 4I konz hö tuleba bazaralpäi, ka hö ei sögoi čorskmata vet päle. Heil om äi toižid-ki käsköid, kudambiš hö pidäsoiš: jondastijoiden, savipadoiden, katliden i laučoiden pezemine heiden veron mödhe. | 4ja torilta tultuaan he eivät syö, ennenkuin ovat itseään vedellä vihmoneet; ja paljon muuta on, mitä he ovat ottaneet noudattaakseen, niinkuin maljain ja kiviastiain ja vaskiastiain pesemisiä. |
| 5Sid' farisejad i käskištonopendajad küzuiba Iisusal: «Mikš sinun openikad ei elägoi tatoiden käsköiden mödhe, i söba pezmatomil käzil?» | 5Niin fariseukset ja kirjanoppineet kysyivät häneltä: "Miksi sinun opetuslapsesi eivät vaella vanhinten perinnäissäännön mukaan, vaan syövät leipää epäpuhtailla käsillä?" |
| 6Hän sanui heile: «Tö, koiverdelijad! Oikti endusti teiden polhe Isaija. Ved' Jumal om sanunu Pühiš Kirjutusiš: — Nece rahvaz pidäb mindai korktas arvos vaiše hulil, no heiden südäin om edahan minuspäi. | 6Mutta hän sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: `Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; |
| 7Tühjan hö kumardasoiš minei, ku opendaba ičeze opendushe, rahvahal tehtud käsköihe. | 7mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä`. |
| 8Tö kärauzitoiš Jumalan käsköspäi i elät rahvahal tehtud käsköiden mödhe: tö pezet savipadad i jomastijad, i teget äi tošt-ki mugošt.» | 8Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä." |
| 9I hän völ sanui: «Mahtat tö tehta tühjaks Jumalan käskön, miše voižit eläda ičetoi käsköiden mödhe! | 9Ja hän sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne. |
| 10Moisei om sanunu: ‘Ole hüvä ičeiž tatale i mamale’ i ‘Ken sanub pahad tatale i mamale, ka todeks händast tarbiž surmita’. | 10Sillä Mooses on sanonut: `Kunnioita isääsi ja äitiäsi`, ja: `Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman`. |
| 11No tö sanut: Ken sanub ičeze tatale vai mamale: ‘Midä tö tahtoit minuspäi sada, ka se om «korvan», sen olen toivotanu Jumalale lahjaks’, | 11Mutta te sanotte, että jos ihminen sanoo isälleen tai äidilleen: `Se, minkä sinä olisit saava minulta hyväksesi, on korban` - se on uhrilahja -- |
| 12i tö et antkoi enamba hänele abutada ičeze tatale i mamale. | 12ja niin te ette enää salli hänen antaa mitään avustusta isälleen tai äidilleen. |
| 13Muga tö eläden i opeten ezitatoiden käsköiden mödhe teget tühjaks Jumalan sanan. I äi tošt-ki tö teget, mugošt-žo.» | 13Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette." |
| 14Iisus kucui kaiken rahvahan ičezennoks i sanui: «Kulgat kaik mindai i el'gekat. | 14Ja hän kutsui taas kansan tykönsä ja sanoi heille: "Kuulkaa minua kaikki ja ymmärtäkää: |
| 15Se, mi tuleb meheze irdalpäi, ei voi tehta händast paganaks, a se tegeb mehen paganaks, mi tuleb hänen südäimespäi irdale. | 15ei mikään, mikä ihmisen ulkopuolelta menee hänen sisäänsä, voi häntä saastuttaa, vaan mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. |
| 16Kenel oma korvad kulda, ka se kulgaha!» | 16Jos jollakin on korvat kuulla, hän kuulkoon." |
| 17Konz Iisus läksi rahvahan keskespäi i tuli kodihe, openikad pakičiba händast sel'genzoitta nene ozoitezsanad. | 17Ja kun hän kansasta erottuaan oli mennyt erääseen taloon, kysyivät hänen opetuslapsensa häneltä sitä vertausta. |
| 18Hän sanui heile: «Olet-ik tö-ki mugoižed el'getomad? Et-ik voigoi el'geta, miše se, mi tuleb meheze irdalpäi, ei voi tehta händast paganaks? | 18Ja hän sanoi heille: "Niinkö ymmärtämättömiä tekin olette? Ettekö käsitä, ettei mikään, mikä ulkoapäin menee ihmiseen, voi häntä saastuttaa? |
| 19Se ei mäne hänen südäimehe — se mäneb vacha, i sigäpäi irdale i sil kaik söm' puhtastase.» | 19Sillä se ei mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja ulostuu." Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi. |
| 20I hän sanui völ: «Mi tuleb mehen südäimespäi irdale, se tegeb händast paganaks. | 20Ja hän sanoi: "Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. |
| 21Ani mehen südäimespäi lähteba pahad meletused, verhan akanke magadamine, vedeluzelo, rikond, | 21Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, |
| 22vargastuz, ažlakuz', pahuz', manitelend, kebn elo, kadehsil'm, pahad sanad Jumalad vaste, ülendeluz, meletomuz'. | 22aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. |
| 23Kaik nece paha lähteb mehen südäimespäi i tegeb händast paganaks.» | 23Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen." |
| 24Iisus läksi sigäpäi Tiran i Sidonan tahoze. Hän mäni ühthe pert'he i tahtoi olda tundmatoman, no ei voind jäda. | 24Ja hän nousi ja lähti sieltä Tyyron ja Siidonin alueelle. Ja hän meni erääseen taloon eikä tahtonut, että kukaan saisi sitä tietää; mutta hän ei saanut olla salassa, |
| 25Hänen polhe kulišti üks' naine, kudamban tütres eli pagan heng, i naine tuli hänennoks i lanksi hänen jaugoihe. | 25vaan heti kun eräs vaimo, jonka pienessä tyttäressä oli saastainen henki, kuuli hänestä, tuli hän ja lankesi hänen jalkojensa juureen. |
| 26Hän ei olend evrejalaine, a oli Sirian finikialaine. Hän pakičeškanzi Iisusad küksta pahan hengen hänen tütrespäi, | 26Ja se vaimo oli kreikatar, syntyään syyrofoinikialainen; ja hän pyysi häntä ajamaan ulos riivaajan hänen tyttärestään. |
| 27no Iisus sanui: «Anda ezmäi lapsile söda külläks. Ei ole hüvä otta lapsil leibäd i antta sidä koiraižile.» | 27Niin Jeesus sanoi hänelle: "Anna ensin lasten tulla ravituiksi; sillä ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille". |
| 28Naine sanui: «Hüvä opendai, ved' koirad-ki voiba stolan al söda leibmuruid, kudambad lankteba lapsilpäi.» | 28Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin pöydän alla lasten muruja". |
| 29Siloi Iisus sanui hänele: «Ku ninga sanuid, mäne. Paha heng om lähtnu sinun tütrespäi.» | 29Ja hän sanoi vaimolle: "Tämän sanan tähden, mene; riivaaja on lähtenyt sinun tyttärestäsi". |
| 30Naine tuli kodihe i nägišti, miše paha heng oli lähtnu lapsespäi. Hän venui sijal. | 30Ja vaimo meni kotiinsa ja havaitsi lapsen makaavan vuoteella ja riivaajan lähteneen hänestä. |
| 31Iisus läksi möst Tiran i Sidonan tahospäi i tuli Kümnen lidnan tahon kal't Galilejajärvele. | 31Ja hän lähti jälleen Tyyron alueelta ja kulkien Siidonin kautta tuli Galilean järven ääreen Dekapolin alueen keskitse. |
| 32Sigä hänennoks todihe kurdiž mez', kudamb ei voind hüvin pagišta, i pakitihe, miše Iisus paniži käden mehen päle. | 32Ja hänen tykönsä tuotiin kuuro, joka oli melkein mykkä, ja he pyysivät häntä panemaan kätensä hänen päälleen. |
| 33Iisus oti händast eriži rahvahaspäi, pani sormed hänen korvihe, sül'gi i kosketi hänen kel't. | 33Niin hän otti hänet erilleen kansasta, pisti sormensa hänen korviinsa, sylki ja koski hänen kieleensä |
| 34Sid' hän kacuhti taivhaze, hengahti i sanui kurdhole: «Effafa», mi om «avaite». | 34ja katsahti ylös taivaaseen, huokasi ja sanoi hänelle: "Effata", se on: aukene. |
| 35Siloi mehen korvad avaižihe, i hänen kel' välleni, i hän pagižeškanzi hüvin. | 35Niin hänen korvansa aukenivat, ja hänen kielensä side irtautui, ja hän puhui selkeästi. |
| 36Iisus ei käskend mehile sanuda neciš nikenele, no midä enamba hän ei käskend, sidä enamba hö saneliba vestid neciš kaikjal. | 36Ja Jeesus kielsi heitä sitä kenellekään sanomasta; mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he julistivat. |
| 37Kaik lujas čududelihe i saneliba: «Hüvin hän om kaiken tehnu. Kurdhoid hän tegeb kulijoikš, lamanoid — pagižijoikš.» | 37Ja ihmiset hämmästyivät ylenmäärin ja sanoivat: "Hyvin hän on kaikki tehnyt: kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan". |
Chapter 7
