Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII MARKAN MÖDHE | Markuksen evankeliumi |
Chapter 6 | Luku 6 |
| 1Iisus läksi sigäpäi i tuli ičeze kodilidnaha, i openikad astuiba hänenke. | 1Ja hän lähti sieltä ja meni kotikaupunkiinsa, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. |
| 2Konz tuli sobat, hän opendaškanzi suimpertiš, i äjad, ked kundliba händast, čududelihe i küzeliba toine tošt: «Kuspäi hän om sanu kaiken necen? Mitte om nece mel', kudamb hänele om anttud? Miččed oma nene sured tegod, kudambad tegesoiš hänen käziden kal't? | 2Ja kun tuli sapatti, rupesi hän opettamaan synagoogassa; ja häntä kuullessaan monet hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä tällä on kaikki tämä, ja mikä on se viisaus, joka on hänelle annettu? Ja mitä senkaltaiset voimalliset teot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta? |
| 3Ei-ik hän ole se sauvoi, Marian poig, Jakovan, Josijan, Judan i Simonan vel'l'? Tägä hänen sizared-ki eläba, meiden keskes.» I hö hül'gäižiba händast. | 3Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" Ja he loukkaantuivat häneen. |
| 4Iisus sanui heile: «Nikus Jumalan sanankandajad muga ei alenzoitkoi, kut kodilidnas, ičhižiden keskes i ičeze kodiš.» | 4Niin Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kodissaan". |
| 5I hän ei voind tehta sigä nimittušt sur't tegod, vaiše tegi tervhikš kuverz'-se läžujad, kudambiden päle pani ičeze käded. | 5Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen. |
| 6Hän nägi, miše rahvaz ei usko hänehe, i nece čududeli händast. Hän käveli sid' külidme i openzi. | 6Ja hän ihmetteli heidän epäuskoansa. Ja hän vaelsi ympäristössä, kulkien kylästä kylään, ja opetti. |
| 7Iisus kucui kaks'toštkümne openikad ičezennoks i oigenzi heid matkha kaksin. Hän andoi heile valdan küksta mehišpäi paganoid hengid. | 7Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista ja alkoi lähettää heitä kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan. |
| 8Hän ei käskend nimidä otta kerdale, vaiše kalun: ei šaugud, ei leibäd, ei rahad vöhö. | 8Ja hän sääti heille, etteivät saaneet ottaa matkalle muuta kuin ainoastaan sauvan; ei leipää, ei laukkua, ei rahaa vyöhönsä. |
| 9Hö voiba panda jaugha sandalid, no ei sand panda päle kaht paidad. | 9He saivat kuitenkin sitoa paula-anturat jalkaansa; "mutta älkää pukeko kahta ihokasta yllenne". |
| 10I hän sanui heile: «Miččehe pert'he tulet, ka elägat sigä sihesai, kuni teile tarbiž lähtta sigäpäi. | 10Ja hän sanoi heille: "Missä tulette taloon, jääkää siihen, kunnes lähdette pois siltä paikkakunnalta. |
| 11I ku ken-se ei pästa teid vai ei kundleškande, ka lähtkat sigäpäi i pudištagat pölü jaugoišpäi todištuseks, miše hö oma värnikad Jumalan edes. Todeks sanun teile: Sodomale i Gomorrale linneb kebnemb sudanpäivän, mi necile lidnale.» | 11Ja missä paikassa teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuulla, sieltä menkää pois ja pudistakaa tomu jalkojenne alta, todistukseksi heille." |
| 12I openikad läksiba matkha i saneliba, miše kaikile tarbiž kärautas grähkišpäi. | 12Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus. |
| 13Hö küksiba äi pahoid hengid, voidliba pühävoil äjid läžujid i tehliba heid tervhikš. | 13Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat heidät. |
| 14Irod-kunigaz-ki kulišti Iisusan polhe, kudamban nimi oli jo tetab kaikjal. Hän sanui: «Nece mez' om-ki Joan Valatai, kudamb eläbzui kollijoišpäi, sen tagut hän tegeb-ki nene sured tegod.» | 14Ja kuningas Herodes sai kuulla hänestä, sillä hänen nimensä oli tullut tunnetuksi, ja ihmiset sanoivat: "Johannes Kastaja on noussut kuolleista, ja sentähden nämä voimat hänessä vaikuttavat". |
| 15Toižed sanuiba, miše nece om Ilja, toižed, miše Jumalan sanankandai, mugoine kut toižed-ki Jumalan sanankandajad. | 15Mutta toiset sanoivat: "Se on Elias"; toiset taas sanoivat: "Se on profeetta, niinkuin joku muukin profeetoista". |
| 16Konz Irod kulišti sen, hän sanui: «Nece om Joan, kudambal minä käskin čapta pän, hän om eläbzunu.» | 16Mutta kun Herodes sen kuuli, sanoi hän: "Johannes, jonka minä mestautin, on noussut kuolleista". |
| 17Nece Irod oli käsknu tabata Joannan, panda händast čapihe i tacta türmha. Necen hän oli tehnu ičeze vellen Filippan akan Irodiadan tagut. Irod oli nainu Irodiadal, | 17Sillä hän, Herodes, oli lähettänyt ottamaan kiinni Johanneksen, sitonut ja pannut hänet vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon, Herodiaan, tähden. Sillä Herodes oli nainut hänet, |
| 18no Joan oli sanunu hänele: «Sinei ei sa eläda ičeiž vellen akanke.» | 18ja Johannes oli sanonut Herodekselle: "Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa". |
| 19Irodiada ei navedind Joannad i tahtoi rikta händast, no ei voind. | 19Ja Herodias piti vihaa häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet, mutta ei voinut. |
| 20Ved' Irod varaiži Joannad i tezi, miše Joan om oiged i pühä mez', i sikš kaiči händast. Hän äjan tegi kundeltes Joannad i navedi kundelta händast. | 20Sillä Herodes pelkäsi Johannesta, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi, ja suojeli häntä. Ja kun hän kuunteli häntä, tuli hän epäröivälle mielelle monesta asiasta; ja hän kuunteli häntä mielellään. |
| 21I tuli mugoine aig, konz Irodiada voi tehta, midä tahtoi. Ičeze sündundpäivän Irod tegi praznikan ičeze ülembaižile mehile, saldatoiden pämehile i Galilejan elokahile mehile. | 21Niin tuli sopiva päivä, kun Herodes syntymäpäivänään piti pitoja ylimyksilleen ja sotapäälliköille ja Galilean ensimmäisille miehille. |
| 22Irodiadan tütär tuli siloi sinna i tancui, mi oli mel'he Irodale i hänen adivoile. Kunigaz sanui neiččele: «Pakiče minai, midä tahtoid, sen minä sinei andan.» | 22Ja Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi, ja se miellytti Herodesta ja hänen pöytävieraitaan. Niin kuningas sanoi tytölle: "Ano minulta, mitä ikinä tahdot, niin minä annan sinulle". |
| 23I hän andoi vahvan sanan: «Hot' midä minai pakiče, sen minä sinei andan, hot' pol' mad-ki.» | 23Ja hän vannoi tytölle: "Mitä ikinä minulta anot, sen minä annan sinulle, vaikka puolet valtakuntaani". |
| 24Neižne mäni irdale i küzui mamalaz: «Midä minei pakita?» Mamaze sanui: «Pakiče Joan Valatajan pä.» | 24Niin hän meni ulos ja sanoi äidilleen: "Mitä minä anon?" Tämä sanoi: "Johannes Kastajan päätä". |
| 25Neižne rigehti tagaze kunigahannoks i sanui: «Tahtoin, miše sinä andaižid minei sid'-žo astijal Joan Valatajan pän.» | 25Ja hän meni kohta kiiruusti sisälle kuninkaan luo, pyysi ja sanoi: "Minä tahdon, että nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan pään". |
| 26Kunigaz tuli pahaze mel'he, no ku hän adivoiden aigan oli toivotanu sen vahvas, ka ei voind otta ičeze sanoid tagaze. | 26Silloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävierasten tähden hän ei tahtonut hyljätä hänen pyyntöään. |
| 27Hän sid'-žo oigenzi saldatan i käski toda Joannan pän. | 27Ja kohta kuningas lähetti henkivartijan ja käski tuoda Johanneksen pään. |
| 28Saldat mäni türmha i čapoi Joannal pän. Sid' hän toi pän astijal i andoi neiččele, a neižne andoi pän mamaleze. | 28Niin vartija meni ja löi häneltä pään poikki vankilassa ja toi hänen päänsä lautasella ja antoi sen tytölle, ja tyttö antoi sen äidillensä. |
| 29Konz Joannan openikad kulištiba necen, hö tuliba otmaha hänen hibjan i paniba maha. | 29Kun hänen opetuslapsensa sen kuulivat, tulivat he ja ottivat hänen ruumiinsa ja panivat sen hautaan. |
| 30Apostolad kogozihe Iisusannoks i sanuiba hänele kaiken, midä hö oliba tehnuded i kut opendanuded. | 30Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen tykö ja kertoivat hänelle kaikki, mitä olivat tehneet ja mitä olivat opettaneet. |
| 31Hän sanui heile: «Astkat minunke rahvahatomha tahoze, i lebaikatoiš.» Äi rahvast tuleskeli kaiken aigan, i openikoil eskai ei olend aigad söda-ki. | 31Niin hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän". Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään. |
| 32Muga hö läksiba venehel rahvahatomha tahoze, miše olda üksnäze. | 32Ja he lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen. |
| 33No rahvaz homaiči, kut hö läksiba matkaha. Äjad tundištiba heid, joksiba kaikiš lidnoišpäi sinna, ehtiba tulda aigemba heid-ki i kogozihe hänennoks. | 33Ja he näkivät heidän lähtevän, ja monet saivat siitä tiedon ja riensivät sinne jalkaisin kaikista kaupungeista ja saapuivat ennen heitä. |
| 34Konz Iisus läksi venehespäi i nägišti kaiken necen rahvahan, hänele tegihe žal' heid, sikš ku hö oliba kuti lambhad paimneta. Hän zavodi opeta heid äjihe azjoihe. | 34Ja astuessaan maihin hän näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja hän rupesi opettamaan heille moninaisia. |
| 35Konz zavodi ehttuda, openikad tuliba hänennoks i sanuiba: «Nece om rahvahatoi taho, a om jo möhä. | 35Ja kun päivä jo oli pitkälle kulunut, menivät hänen opetuslapsensa hänen tykönsä ja sanoivat: "Tämä paikka on autio, ja aika on jo myöhäinen; |
| 36Pästa heid, miše hö läksižiba lähembaižihe pertihe i külihe ostmaha ičeleze leibäd, ved' heil ei ole nimidä sömäd.» | 36laske heidät luotasi, että he menisivät ympäristöllä oleviin maataloihin ja kyliin ostamaan itsellensä syötävää". |
| 37«Antkat tö heile söda», — virki Iisus. Hö sanuiba hänele: «Pidab-ik meile mända ostmaha kahtelsadal dinarijal leibäd i antta heile söda?» | 37Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Antakaa te heille syödä". Niin he sanoivat hänelle: "Lähdemmekö ostamaan leipää kahdellasadalla denarilla antaaksemme heille syödä?" |
| 38Iisus küzui: «Äjak leibäd teil om? Mängat kacmaha.» Hö tedištiba i sanuiba: «Viž leibäd i kaks' kalad.» | 38Mutta hän sanoi heille: "Montako leipää teillä on? Menkää katsomaan." Otettuaan siitä selvän he sanoivat: "Viisi, ja kaksi kalaa". |
| 39Iisus käski ištutada rahvast kogoihe vihandale normele. | 39Niin hän määräsi heille, että kaikkien oli asetuttava ruokakunnittain vihantaan ruohikkoon. |
| 40Rahvaz ištuihe kogoihe, sada i vižkümne mest kogos. | 40Ja he laskeutuivat ryhmä ryhmän viereen, toisiin sata, toisiin viisikymmentä. |
| 41Sid' hän oti ned viž leibäd i kaks' kalad, kacuhti ülähäks taivhaze i kiti Jumalad. Hän lohkaiži leibäd i andoi supalad ičeze openikoile, i hö jagoiba rahvahale. Mugažo hän jagoi kaikile nene kaks' kalad. | 41Ja hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ja mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi; myöskin ne kaksi kalaa hän jakoi kaikille. |
| 42Kaik söiba külläks. | 42Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. |
| 43I keratihe leibpaloid da kalan jändusid kaks'toštkümne täut puzud. | 43Sitten he keräsivät palaset, kaksitoista täyttä vakallista, ja tähteet kaloista. |
| 44Sömäs oli olnu läz vittuhad mužikad. | 44Ja niitä, jotka olivat syöneet näitä leipiä, oli viisituhatta miestä. |
| 45Teravas sen jäl'ghe Iisus käski openikoile išttas veneheze i mända toižele randale, Vifsaidahapäi, kuni hän pästab rahvahan. | 45Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle, Beetsaidaan, sillä aikaa kuin hän laski kansan luotansa. |
| 46Hän sanui heile kaiked hüväd i läksi mägele loičmaha. | 46Ja sanottuaan heille jäähyväiset hän meni pois vuorelle rukoilemaan. |
| 47Konz tuli eht, veneh oli jo kesk järved, a Iisus oli üksnäze mägel. | 47Ja kun ilta tuli, oli venhe keskellä järveä, ja hän oli yksinään maalla. |
| 48Hän nägi, miše openikoile oli jüged souta vasttulleihe. Ön nelländen varjoičendaigan hän tuli vetme heidennoks i tahtoi mända siriči heid. | 48Ja kun hän näki heidän soutaessaan olevan hädässä, sillä tuuli oli heille vastainen, tuli hän neljännen yövartion vaiheilla heidän luoksensa kävellen järven päällä ja aikoi kulkea heidän ohitsensa. |
| 49Konz hö nägištiba, miše hän astub vetme, hö meletaškanziba, miše heile se ozutihe, i kidastaškanziba. | 49Mutta nähdessään hänen kävelevän järven päällä he luulivat häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan; |
| 50Hö kaik nägiba händast i pöl'gästuiba. No sid'-žo Iisus zavodi pagišta heidenke: «Olgat tünäd, nece minä olen. Algat varaikoi.» | 50sillä kaikki näkivät hänet ja peljästyivät. Mutta heti hän puhutteli heitä ja sanoi heille: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö". |
| 51Hän ištuihe heidennoks veneheze, i tullei tüništui. Openikad jalos čududelihe i kacuiba hänehe avoin suin. | 51Ja hän astui venheeseen heidän tykönsä, ja tuuli asettui. Niin he hämmästyivät ylen suuresti sydämessään. |
| 52Hö ei el'gendanugoi, midä oli tehnus leibile, sikš ku heiden südäimed oliba völ mugoižed kovad. | 52Sillä he eivät olleet noista leivistäkään päässeet ymmärrykseen, vaan heidän sydämensä oli paatunut. |
| 53Hö ehtatihe päliči järves, tuliba Gennisaretan maha i läksiba randha. | 53Ja kuljettuaan yli toiselle rannalle he tulivat Gennesaretiin ja laskivat maihin. |
| 54Konz hö läksiba venehespäi, rahvaz sid'-žo nägišti, ken tuli, | 54Ja heidän noustessaan venheestä kansa heti tunsi hänet; |
| 55i joksten veiba necen vestin kaikjale. Sinna toskeltihe magaduzsijoil läžujid, konz kulištadihe, kus Iisus om. | 55ja he riensivät kiertämään koko sitä paikkakuntaa ja rupesivat vuoteilla kantamaan sairaita sinne, missä kuulivat hänen olevan. |
| 56I hot' kuna hän oliži männu, lidnaha, surhe vai penhe külähä, rahvaz toskeli läžujid irdale i pakiči hot' kosketada hänen sädon röunad. I kaik, ked kosketiba händast, tegihe tervhikš. | 56Ja missä vain hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin häneltä, että he saisivat koskea edes hänen vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi. |
Chapter 6
