Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII MARKAN MÖDHE | Markuksen evankeliumi |
Chapter 5 | Luku 5 |
| 1Hö tuliba toižele järvenrandale gadaralaižiden maha. | 1Ja he tulivat toiselle puolelle järveä gerasalaisten alueelle. |
| 2Konz Iisus läksi venehespäi, sid'-žo hänele vastha tuli kal'l'kaumoišpäi mez', kudambas oli pagan heng. | 2Ja kohta kun hän lähti venheestä, tuli häntä vastaan haudoista mies, joka oli saastaisen hengen vallassa. |
| 3Mez' eli neniš kaumoiš, i niken ei voind händast sidoda, eskai čapil-ki. | 3Hän asusti haudoissa, eikä kukaan enää voinut häntä kahleillakaan sitoa; |
| 4Äi kerdoid händast sidotihe jaugoiš i käziš, no hän rebiti čapid käzišpäi i murenzi raudad jaugoišpäi, i niken ei voind tüništoitta händast. | 4sillä hän oli monta kertaa ollut sidottuna jalkanuoriin ja kahleisiin, mutta oli särkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat, eikä kukaan kyennyt häntä hillitsemään. |
| 5Kaik päiväd i öd hän oli mägil i kaumoiš i kidasti i löi ičtaze kivil. | 5Ja hän oleskeli aina, yötä ja päivää, haudoissa ja vuorilla, huutaen ja runnellen itseään kivillä. |
| 6Konz hän nägišti edahanpäi Iisusan, hän joksi vastha, kumarzihe hänele | 6Kun hän kaukaa näki Jeesuksen, juoksi hän ja kumartui maahan hänen eteensä |
| 7i kidastaškanzi komedal änel: «Midä sinä tahtoid minuspäi, Iisus, Ülembaižen Jumalan Poig? Jumalan täht pakičen, ala mokiče mindai!» | 7ja huutaen suurella äänellä sanoi: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, älä vaivaa minua." |
| 8Ved' Iisus oli käsknu sille: «Lähte, pagan heng, neciš mehespäi!» | 8Sillä hän oli sanomaisillaan sille: "Lähde ulos miehestä, sinä saastainen henki". |
| 9«Kut sindai kuctas?» — Iisus küzui. Hän sanui: «Legion om minun nimi, sikš ku meid om äi.» | 9Ja Jeesus kysyi siltä: "Mikä on nimesi?" Niin se sanoi hänelle: "Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta". |
| 10Henged pakiten pakičiba, miše Iisus ei küksiži niid siš tahospäi. | 10Ja se pyysi pyytämällä häntä, ettei hän lähettäisi niitä pois siitä seudusta. |
| 11Mägenno paimenzihe äi sigoid. | 11Niin siellä oli lähellä vuorta suuri sikalauma laitumella. |
| 12Kaik paganad henged pakičeškanziba Iisusad: «Oigenda meid sigoihe, anda meile mända niihe.» | 12Ja ne pyysivät häntä sanoen: "Lähetä meidät sikoihin, että menisimme niihin". |
| 13Hän hökkähtui. Siloi paganad henged pageniba mehespäi i loihe sigoihe, i kaik sigoiden kogo tacihe mürkas randaspäi järvhe. Sigoid oli läz kahttuhad, i ned upsiba kaik. | 13Ja hän antoi niille luvan. Niin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma, noin kaksituhatta sikaa, syöksyi jyrkännettä alas järveen; ja ne hukkuivat järveen. |
| 14Sigoiden paimned pästiba pagod i starinoičiba necen polhe lidnas i küliš. Äi rahvast läksi kacmaha, midä oli tehnus. | 14Ja niiden paimentajat pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa. Ja kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut. |
| 15Hö tuliba Iisusannoks i nägištiba sen mehen, kudambas oli olnu legion pahoid hengid, i sädod oliba hänen päl, i hänen mel' oli terveh. Hö pöl'gästuiba. | 15Ja he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät riivatun, jossa legio oli ollut, istuvan puettuna ja täydessä ymmärryksessään; ja he peljästyivät. |
| 16Ked oliba nähnuded kaiken, starinoičiba toižile, midä oli tehnus pahoil hengil mokitud mehele da midä sigoile. | 16Näille kertoivat näkijät, mitä oli tapahtunut riivatulle ja kuinka sikojen oli käynyt. |
| 17Siloi kaik pakičeškanziba, miše Iisus läksiži heiden elotahospäi. | 17Ja he alkoivat pyytää häntä poistumaan heidän alueeltaan. |
| 18Konz Iisus mäni veneheze, nece mez', kudambaspäi läksiba pahad henged, pakiči, miše voiži olda hänenke. | 18Ja hänen astuessaan venheeseen se riivattuna ollut pyysi häneltä saada olla hänen kanssaan. |
| 19No Iisus kel'di händast i sanui hänele: «Mäne kodihe ičhižidennoks i sanu heile, midä Ižand tegi sinun täht, kuverdan armoid hän andoi sinei.» | 19Mutta hän ei sitä sallinut, vaan sanoi hänelle: "Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka suuria tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka hän on sinua armahtanut". |
| 20Mez' läksi sigäpäi i Kümnen lidnan tahol saneleškanzi, midä Iisus oli tehnu hänele. Kaik čududelihe. | 20Niin hän lähti ja rupesi Dekapolin alueella julistamaan, kuinka suuria tekoja Jeesus oli hänelle tehnyt; ja kaikki ihmettelivät. |
| 21Konz Iisus pördihe venehel järven toižele randale, hänennoks kerazihe äi rahvast. Konz hän oli völ järvenrandal, | 21Kun Jeesus oli venheellä kulkenut takaisin toiselle puolelle, kokoontui paljon kansaa hänen luoksensa, ja hän oli järven rannalla. |
| 22sinna tuli eraz suimpertin pämez', kudamban nimi oli Jair. Nägištades Iisusan, mez' lanksi hänen jaugoihe i | 22Niin tuli muuan synagoogan esimies, nimeltä Jairus, ja lankesi hänet nähdessään hänen jalkojensa juureen, |
| 23lujas pakičeškanzi: «Tule, minun tütär om jo surmankündusel. Pane käded hänen päle, ka hän tegese tervheks, ei kole.» | 23pyysi häntä hartaasti ja sanoi: "Pieni tyttäreni on kuolemaisillaan; tule ja pane kätesi hänen päällensä, että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon". |
| 24Iisus läksi mehenke, i heiden jäl'ghe astui äi rahvast, hö kaik tungihe hänennoks. | 24Niin hän lähti hänen kanssansa. Ja häntä seurasi suuri kansan paljous, ja he tunkeutuivat hänen ympärilleen. |
| 25Sigä oli völ naine; händast mokiči verenvodand jo kaks'toštkümne vot. | 25Ja siellä oli nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta |
| 26Hän äjan tirpoi äjiš lekarišpäi i pidi jo kaiken ičeze kodielon. No hänele ei tehnus paremba, vaiše hondomba. | 26ja paljon kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi. |
| 27Hän oli kulnu Iisusan polhe, i nügüd' hän tungihe neciš sures rahvazkogos Iisusan taga i kosketi hänen sobad. | 27Tämä oli kuullut Jeesuksesta ja tuli kansanjoukossa takaapäin ja koski hänen vaippaansa; |
| 28Naine meleti: «Ku voin kosketada vaiše hänen sobad, ka siloi minä tervehtun.» | 28sillä hän sanoi: "Kunhan vain saan koskettaa edes hänen vaatteitaan, niin tulen terveeksi". |
| 29I sid'-žo hänel veri azotihe, i hän riži hibjas, miše tegihe tervheks neciš kibuspäi. | 29Ja heti hänen verensä lähde kuivui, ja hän tunsi ruumiissansa, että oli parantunut vaivastaan. |
| 30Sen-žo aigan Iisus-ki riži ičesaze, miše hänespäi oli lähtnu väged. Hän kärauzihe neciš rahvazkogos i küzui: «Ken kosketi minun sobid?» | 30Ja heti kun Jeesus itsessään tunsi, että voimaa oli hänestä lähtenyt, kääntyi hän väkijoukossa ja sanoi: "Kuka koski minun vaatteisiini?" |
| 31Openikad sanuiba hänele: «Sinä näged, miččes rahvazkogos oled, i küzud: ken kosketi mindai?» | 31Niin hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: "Sinä näet kansanjoukon tungeskelevan ympärilläsi ja sanot: `Kuka minuun koski?`" |
| 32No Iisus kacui ümbriže, miše nägištada sen, ken necen oli tehnu. | 32Mutta hän katseli ympärilleen nähdäksensä, kuka sen oli tehnyt. |
| 33Naine säreganzi pöl'gästusiš, hän tezi, midä om hänele tehnus. Hän tuli Iisusannoks, lanksi hänen edehe i sanui kaiken toden. | 33Niin nainen pelkäsi ja vapisi, koska hän tiesi, mitä hänelle oli tapahtunut, ja tuli ja lankesi maahan hänen eteensä ja sanoi hänelle koko totuuden. |
| 34Iisus sanui hänele: «Tütrudem, sinun uskond tegi sindai tervheks. Mäne tünäs, sinä linned terveh sinun kibuspäi.» | 34Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Tyttäreni, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi." |
| 35Konz Iisus völ pagiži, todihe suimpertin pämehele kodišpäi vest': «Sinun tütär koli. Mikš völ mokičed opendajad?» | 35Hänen vielä puhuessaan tultiin synagoogan esimiehen kotoa sanomaan: "Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat?" |
| 36Necen kulištades Iisus sid'-žo sanui pämehele: «Ala varaida, vaiše usko.» | 36Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi synagoogan esimiehelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan". |
| 37Hän ei käskend nikenele toižile mända hänenke, vaiše Petrale, Jakovale i Joannale, Jakovan vellele. | 37Ja hän ei sallinut kenenkään muun seurata mukanansa kuin Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen, Jaakobin veljen. |
| 38Hö tuliba suimpertin pämehen kodinnoks. Iisus nägišti äi kidastajad rahvast i kulišti itkun da suren voikun. | 38Ja he tulivat synagoogan esimiehen taloon; ja hän näki hälisevän joukon ja ääneensä itkeviä ja vaikeroivia. |
| 39Hän mäni kodihe i sanui: «Mikš tö muga lujas kidastat i voikat? Laps' ei ole kolnu, hän magadab.» | 39Ja käydessään sisään hän sanoi heille: "Mitä te hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu." |
| 40Erased nagraškanziba Iisusad. No hän küksi kaikid irdale, oti ičezenke lapsen tatan i maman i hänenke tulnuzid i mäni honusehe, kus laps' venui. | 40Niin he nauroivat häntä. Mutta hän ajoi kaikki ulos ja otti mukaansa lapsen isän ja äidin sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja meni sisälle sinne, missä lapsi makasi. |
| 41Hän oti last kädes i sanui hänele: «Talifa kumi!», mi znamoičeb «Neičukaine, sanun sinei: libu!» | 41Ja hän tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: "Talita kuum!" Se on käännettynä: Tyttö, minä sanon sinulle, nouse. |
| 42Kerdalaz neičukaine libui i käveleškanzi; hän oli kaks'toštkümnevozne. Kaik, ked nägiba necen, lujas čududelihe. | 42Ja heti tyttö nousi ja käveli. Sillä hän oli kaksitoistavuotias. Ja he joutuivat suuren hämmästyksen valtaan. |
| 43Iisus käski kaikile, miše niken toine ei saiži tedoid necen polhe. Neičukaižele hän käski antta söda. | 43Ja hän kielsi ankarasti heitä antamasta kenellekään tietoa tästä ja käski antaa tytölle syötävää. |
Chapter 5
