Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII MARKAN MÖDHE | Markuksen evankeliumi |
Chapter 4 | Luku 4 |
| 1Kerdan Iisus möst openzi järven randal. Ümbri hänes kogozihe muga äi rahvast, miše hänele pidi mända veneheze. Hän ištui venehes järvel, i kaik rahvaz oli randal. | 1Ja hän rupesi taas opettamaan järven rannalla. Ja hänen luoksensa kokoontui hyvin paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istui siinä järvellä, ja kaikki kansa oli maalla järven rannalla. |
| 2Hän openzi heid ozoitezstarinoil äjihe azjoihe.Ninga hän heid openzi: | 2Ja hän opetti heitä paljon vertauksilla ja sanoi heille opettaessaan: |
| 3«Kulgat! Mez' läksi semendamha. | 3"Kuulkaa! Katso, kylväjä lähti kylvämään. |
| 4I konz hän semenzi, tegihe muga, miše erased semned lanksiba teverhe, i lindud tuliba i söiba jüväd. | 4Ja hänen kylväessään osa putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät sen. |
| 5Erased semned lanksiba kivimaha, kus semnile oli vähä mad. Nene semned teravas läksiba orahaižile, sikš ku ma ei olend süvä. | 5Ja osa putosi kallioperälle, jossa sillä ei ollut paljon maata, ja se nousi kohta oraalle, kun sillä ei ollut syvää maata. |
| 6No konz päiväine paštaškanzi, orahaižed vänttuiba, i ku niil ei olend jurid, ned kuivehtuiba. | 6Mutta auringon noustua se paahtui, ja kun sillä ei ollut juurta, niin se kuivettui. |
| 7Erased semned lanksiba ogahheiniden keskhe, ogahhein kazvoi i täpsi orahaižid, i villäd ei kazvand-ki. | 7Ja osa putosi orjantappuroihin; ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat sen, eikä se tehnyt hedelmää. |
| 8No erased semned lanksiba hüvähä maha. Ned läksiba orahaižile, kazvoiba i andoiba hüvän villän, eraz andoi koumekümne jüväd, eraz kuz'kümne, eraz sada jüväd. | 8Ja osa putosi hyvään maahan; ja se nousi oraalle, kasvoi ja antoi sadon ja kantoi kolmeenkymmeneen ja kuuteenkymmeneen ja sataan jyvään asti." |
| 9I hän sanui: «Kenel oma korvad kulda, ka se kulgaha!» | 9Ja hän sanoi: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon". |
| 10Konz Iisus jäi ičeze ümbriolijoidenke i kahtentoštkümnen openikanke, hö küzuiba händast necen ozoitezstarinan polhe. | 10Ja kun hän oli jäänyt yksin, niin ne, jotka olivat hänen ympärillään, ynnä ne kaksitoista kysyivät häneltä näitä vertauksia. |
| 11Hän sanui heile: «Teile om anttud teta Jumalan valdkundan peitazjad. No toižile, irdpoližile, kaik tuleb vaiše ozoitezstarinoiden kal't, | 11Niin hän sanoi heille: "Teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa, |
| 12 muga miše hö ičeze sil'mil kacuba i ei nähkoi, ičeze korvil kuleba i ei el'gekoi. A ku hö käraudaižihe Jumalaha, siloi hö päzuižiba grähkišpäi.» | 12että he näkemällä näkisivät, eivätkä huomaisi, ja kuulemalla kuulisivat, eivätkä ymmärtäisi, niin etteivät kääntyisi ja saisi anteeksi". |
| 13Sid' Iisus sanui: «Ku tö et voigoi el'geta necidä ozoitezstarinad, ka kut voit el'geta toižid ozoitezstarinoid? | 13Ja hän sanoi heille: "Ette käsitä tätä vertausta; kuinka sitten voitte ymmärtää kaikki muut vertaukset? |
| 14Semendai semendab sanan. | 14Kylväjä kylvää sanan. |
| 15Semen, kudamb oli semetud teverhe, om neniden mehiden polhe, kudambad kuleba sanan, no sid'-žo soton tuleb i tembaidab sen, mi oli semetud heiden südäimihe. | 15Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, joihin sana kylvetään, mutta kun he sen kuulevat, niin saatana heti tulee ja ottaa pois heihin kylvetyn sanan. |
| 16Mugažo semenduz kivimaha oma nene mehed, kudambad kuleba sanan i ihastusenke kerdalaz otaba sen, | 16Ja mitkä kallioperälle kylvettiin, ovat niinikään ne, jotka, kun kuulevat sanan, heti ottavat sen ilolla vastaan, |
| 17no heil ei ole jurid, hö uskoba vaiše lühüdan aigan. Konz tuleb ahtištuz vai küksend sanan tagut, ka hö sid'-žo hül'gäidaba necen sanan. | 17mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin he kohta lankeavat pois. |
| 18Semen, kudamb oli semetud ogahheiniden keskhe, znamoičeb nenid mehid, kudambad kuleba sanan, | 18Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt; nämä ovat ne, jotka kuulevat sanan, |
| 19no nece sana ei to villäd, sikš miše necen elon holed, himo olda elokahan i toižed himod mäneba heiden südäimihe i täptaba necen sanan. | 19mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahuttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi. |
| 20No semenduz hüvähä maha znamoičeb nenid mehid, kudambad kuleba sanan i otaba sen südäimihe. Hö toba satust, eraz koumhekümnehe, eraz kudhekümnehe, eraz sadaha kerdha enamba. | 20Ja mitkä hyvään maahan kylvettiin, ovat ne, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmän, mikä kolmikymmen-, mikä kuusikymmen-, mikä satakertaisen." |
| 21Iisus sanui: «Todas-ik lamp sen täht kodihe, miše panda se astijan alle vai magaduzsijan alle? Se pandas lampanpidimehe, miše näguiži! | 21Ja hän sanoi heille: "Eihän lamppua oteta esiin, pantavaksi vakan alle tai vuoteen alle? Eiköhän lampunjalkaan pantavaksi? |
| 22Ved' ei ole nimidä peitolišt, mi ei tuliži sil'mnägubale, ei voi nimidä peitta, miše sidä nikonz ei voiži nägištada. | 22Sillä ei mikään ole salattuna muuta varten, kuin että se tulisi ilmi, eikä kätkettynä muuta varten, kuin tullakseen julki. |
| 23Kenel oma korvad kulda, ka se kulgaha.» | 23Jos jollakin on korvat kuulla, hän kuulkoon." |
| 24I hän sanui heile: «Homaikat, midä kulet. Miččel märal tö märičet, sil teile-ki märitaškatas, da völ pälpäi-ki pandas teile, kundlijoile. | 24Ja hän sanoi heille: "Ottakaa vaari siitä, mitä kuulette; millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan, vieläpä teille lisätäänkin. |
| 25Kenel om, sille anttas, no kenel ei ole, sil ottas se-ki, midä hänel om.» | 25Sillä sille jolla on, sille annetaan; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on." |
| 26Iisus sanui: «Mugoine om Jumalan valdkund. Mez' semendab semnen maha. | 26Ja hän sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylvää siemenen maahan; |
| 27Hän magadab öl i heraštub kaiken toižel päiväl, a semen mäneb orahaižele i kazvab, hän ei teda kut. | 27ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen orastaa ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten. |
| 28Ma iče tob satust, ezmäks seikhen, sid' tähkan, sid' täuded jüväd tähkas. | 28Sillä itsestään maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään. |
| 29I pigai, konz vil'l' om küps, hän oigendab sirpin, sikš ku rahnmižen aig om tulnu.» | 29Mutta kun hedelmä on kypsynyt, lähettää hän kohta sinne sirpin, sillä elonaika on käsissä." |
| 30Völ Iisus sanui: «Min karččine Jumalan valdkund om? Miččel ozoitezstarinal voiži ozutada sidä? | 30Ja hän sanoi: "Mihin vertaamme Jumalan valtakunnan, eli mitä vertausta siitä käytämme? |
| 31Se om kuti gorčicansemen. Konz gorčicansemen semetas maha, se om henomb kaikid toižid semnid mirus, | 31Se on niinkuin sinapinsiemen, joka, kun se kylvetään maahan, on pienin kaikista siemenistä maan päällä; |
| 32no sen taimen libub maspäi i kazvab surembaks kaikid toižid, midä linmal kazvab. Sil oma mugoižed sured oksad, miše taivhan lindud voiba tehta ičeze pezad niiden oksiden kuvahaižihe.» | 32mutta kun se on kylvetty, niin se nousee ja tulee suurimmaksi kaikista vihanneskasveista ja tekee suuria oksia, niin että taivaan linnut voivat tehdä pesänsä sen varjoon." |
| 33I hän saneli rahvahale Jumalan sanad äjil mugoižil ozoitezstarinoil severdan, miverdan hö voiba kundelta. | 33Monilla tämänkaltaisilla vertauksilla hän puhui heille sanaa, sen mukaan kuin he kykenivät kuulemaan; |
| 34Ozoitezstarinoita hän ei pagižend heile, no ičeze openikoile hän nevoi kaiken kesknezoi. | 34ja ilman vertausta hän ei puhunut heille. Mutta opetuslapsillensa hän selitti kaikki, kun he olivat yksikseen. |
| 35Sen päivän ehtal Iisus sanui openikoile: «Nügüd' lähtkam toižele randale.» | 35Ja sinä päivänä hän illan tultua sanoi heille: "Lähtekäämme yli toiselle rannalle". |
| 36Openikad pästiba rahvahan i ištuihe veneheze, kus ištui jo Iisus. Toižid-ki venehid läksi hänenke. | 36Niin he laskivat kansan luotaan ja ottivat hänet mukaansa, niinkuin hän venheessä oli; ja muitakin venheitä oli hänen seurassaan. |
| 37Ühtnägoi libui sur' tullei, i lainhed löihe üliči venehen laidoiš, i veneh zavodi täuttas vedel. | 37Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät venheeseen, niin että venhe jo täyttyi. |
| 38No Iisus magazi venehen peras pöluz pän al. Openikad heraštoitiba händast i sanuiba: «Opendai, ed-ik holdu siš, miše mö uptam!» | 38Ja itse hän oli peräkeulassa ja nukkui nojaten päänaluseen. Ja he herättivät hänet ja sanoivat hänelle: "Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?" |
| 39Siloi hän libui, kel'di tulleid i käski järvele: «Tüništu, tule hilläks!» Tullei tüništui, tegihe lujas tün'. | 39Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: "Vaikene, ole hiljaa". Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. |
| 40Iisus sanui heile: «Mikš tö muga varaidat? Kut teil ei ole uskondad?» | 40Ja hän sanoi heille: "Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?" |
| 41Siloi hö pöl'gästuiba völ-ki enamban i küzeliba toine tošt: «Kenak nece mez' om? Tullei i lainhed-ki kundleba händast.» | 41Ja suuri pelko valtasi heidät, ja he sanoivat toisillensa: "Kuka onkaan tämä, kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?" |
Chapter 4
