Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII MARKAN MÖDHE | Markuksen evankeliumi |
Chapter 3 | Luku 3 |
| 1Iisus läksi möst suimpert'he. Sigä oli mez', kudamban käzi oli kuivehtunu. | 1Ja hän meni taas synagoogaan, ja siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut. |
| 2Farisejad kacuiba, tervehtoitab-ik Iisus necen mehen sobatan, miše voiži jäl'ges väritada händast. | 2Ja voidakseen nostaa syytteen häntä vastaan he pitivät häntä silmällä, parantaisiko hän miehen sapattina. |
| 3Iisus sanui mehele, kudamban käzi oli kuivehtunu: «Tule ezile.» | 3Niin hän sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut: "Nouse ja astu esille". |
| 4Hän küzui sid' farisejil: «Midä voib tehta sobatan: hüväd vai pahad, pästta surmaspäi vai surmitada?» Hö oliba vaikti. | 4Ja hän sanoi heille: "Kumpiko on luvallista sapattina: hyvääkö tehdä vai pahaa, pelastaako henki vai tappaa se?" Mutta he olivat vaiti. |
| 5Iisus käredas kacuhti heihe, hän tuli pahaze mel'he heiden koviden südäimiden tagut. Hän sanui mehele: «Oigenda käzi.» I hän oigenzi käden, i se tegihe tervheks, kut toine-ki käzi. | 5Silloin hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin, murheellisena heidän sydämensä paatumuksesta, ja sanoi sille miehelle: "Ojenna kätesi". Ja hän ojensi, ja hänen kätensä tuli jälleen terveeksi. |
| 6Farisejad mäniba irdale i sid'-žo ühtes irodalaižidenke meletaškanziba, kutak voiži surmita Iisusad. | 6Ja fariseukset lähtivät ulos ja pitivät kohta herodilaisten kanssa neuvoa häntä vastaan, surmataksensa hänet. |
| 7Iisus läksi ühtes openikoidenke järven randale, i hänenke astui sur' rahvazkogo Galilejan maspäi. Mugažo Judejan maspäi, | 7Mutta Jeesus vetäytyi opetuslapsineen järven rannalle, ja häntä seurasi suuri joukko kansaa Galileasta. Ja Juudeasta |
| 8Jerusalimaspäi, Idumejan maspäi, Jordanjogen tagapäi, i Tir- i Sidon-lidnoiden tahoišpäi tuli hänennoks äi rahvast, konz hö kulištiba, kut äjan hän voib tehta. | 8ja Jerusalemista ja Idumeasta ja Jordanin tuolta puolen ja Tyyron ja Siidonin ympäristöltä tuli paljon kansaa hänen tykönsä, kun he kuulivat, kuinka suuria tekoja hän teki. |
| 9Iisus käski openikoile vaumištada hänele veneh, miše nece rahvaz ei ahtištaiži händast. | 9Ja hän sanoi opetuslapsillensa, että hänelle oli pidettävä venhe varalla väentungoksen tähden, etteivät he ahdistaisi häntä; |
| 10Ved' hän oli tehnu tervhikš jo äjid, i kaik, kenel oliba kibud, tungihe hänennoks, miše kosketada händast. | 10sillä hän paransi monta, jonka tähden kaikki, joilla oli vaivoja, tunkeutuivat hänen päälleen koskettaaksensa häntä. |
| 11I ku paganad henged nägiba händast, hö lankteliba hänen edehe i kidastiba: «Sinä oled Jumalan Poig!» | 11Ja kun saastaiset henget näkivät hänet, lankesivat he maahan hänen eteensä ja huusivat sanoen: "Sinä olet Jumalan Poika". |
| 12No Iisus kovas käski heile, miše hö ei sanuiži, ken hän om. | 12Ja hän varoitti ankarasti heitä saattamasta häntä julki. |
| 13Sid' Iisus libui mägele. Hän kucui ičezennoks nenid, keda hän iče tahtoi, i hö tuliba hänennoks. | 13Ja hän nousi vuorelle ja kutsui tykönsä ne, jotka hän itse tahtoi, ja he menivät hänen tykönsä. |
| 14Iisus valiči heišpäi kaks'toštkümne mest, miše hö oližiba kaiken ühtes hänenke i miše hän jäl'ges oigendaiži heid vemha rahvahale Jumalan sanad, | 14Niin hän asetti kaksitoista olemaan kanssansa ja lähettääksensä heidät saarnaamaan, |
| 15i andaiži heile valdan tehta tervhikš läžujid i küksta pahoid hengid. | 15ja heillä oli oleva valta ajaa ulos riivaajia. |
| 16Hö oliba: Simon, kudamban hän nimiti Petraks, | 16Ja nämä kaksitoista hän asetti: Pietarin - tämän nimen hän antoi Simonille - |
| 17Jakov i hänen vel'l' Joan, Zevedejan poigad, kudambile hän andoi nimen Voanerges — se om: jumalanjurun poigad —, | 17ja Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, Jaakobin veljen, joille hän antoi nimen Boanerges, se on: ukkosenjylinän pojat, |
| 18Andrei, Filip, Varfolomei, Matvei, Foma, Alfejan poig Jakov, Faddei, Simon Kananit | 18ja Andreaan ja Filippuksen ja Bartolomeuksen ja Matteuksen ja Tuomaan ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Taddeuksen ja Simon Kananeuksen |
| 19i Juda Iskariot, kudamb möhemba möi händast. | 19ja Juudas Iskariotin, saman, joka hänet kavalsi. |
| 20Hö pördihe kodihe, i rahvast kogozihe möst muga äi, miše Iisus i hänen openikad ei voinugoi išttas sömha-ki. | 20Ja hän tuli kotiin. Ja taas kokoontui kansaa, niin etteivät he päässeet syömäänkään. |
| 21Konz Iisusan ičhižed kulištiba neciš, hö läksiba otmaha händast i sanuiba, miše hän om lähtnu melespäi. | 21Kun hänen omaisensa sen kuulivat, menivät he ottamaan häntä huostaansa; sillä he sanoivat: "Hän on poissa suunniltaan". |
| 22A käskištonopendajad, kudambad oliba tulnuded Jerusalimaspäi, sanuiba: «Hänes om Vel'zevul, i necen pahoiden hengiden pämehen vägel hän kükseb pahoid hengid.» | 22Ja kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, sanoivat: "Hänessä on Beelsebul", ja: "Riivaajien päämiehen voimalla hän ajaa ulos riivaajia". |
| 23Siloi Iisus kucui heid ičezennoks i pagiži heile ozoitezstarinoil: «Kut soton voib küksta sotonan? | 23Niin hän kutsui heidät luoksensa ja sanoi heille vertauksilla: "Kuinka saatana voi ajaa ulos saatanan? |
| 24Ku valdkund jagase i ridleb iče ičezenke, ka se valdkund ei voiškande enamba eläda, | 24Ja jos jokin valtakunta riitautuu itsensä kanssa, ei se valtakunta voi pysyä pystyssä. |
| 25i ku kanz jagase, ka se kanz ei voiškande enamba eläda. | 25Ja jos jokin talo riitautuu itsensä kanssa, ei se talo voi pysyä pystyssä. |
| 26I ku soton libub iče ičeze päle i ridleb ičezenke, ka hän ei püžuškande, i hänen lop om tulnu. | 26Ja jos saatana nousee itseänsä vastaan ja riitautuu itsensä kanssa, ei hän voi pysyä, vaan hänen loppunsa on tullut. |
| 27Niken ei voi putta vägekahan mehen pert'he i anastada hänen kodielod, ku ezmäi ei sido händast. Vaiše siloi hän voib anastada pertišpäi kaik sijad. | 27Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaraansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää; vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa. |
| 28Todeks sanun teile: mehile pästtas kaik grähkäd i kaik pahad sanad Jumalad vaste, hot' miččid hö oma sanunuded. | 28Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin; |
| 29No ken sanub pahad Pühän Hengen polhe, hänele igän ei linne prostindad. Hän om värnik i maksab igähišt sudad.» | 29mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin." |
| 30Muga sanui Iisus, sikš ku hö oliba sanunuded, miše hänes om pagan heng. | 30Sillä he sanoivat: "Hänessä on saastainen henki". |
| 31Iisusan mam i velled tuliba sihe tahoze, kus Iisus oli. Hö jäiba irdale i oigenziba kucmaha händast. | 31Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat, seisahtuivat ulkopuolelle ja lähettivät hänen luoksensa kutsumaan häntä. |
| 32Ümbri hänes ištui äi rahvast, i hänele sanutihe: «Sinun mamaiž i sinun velled i sizared oma irdal i kucuba sindai.» | 32Ja kansanjoukko istui hänen ympärillään, ja he sanoivat hänelle: "Katso, sinun äitisi ja veljesi tuolla ulkona kysyvät sinua". |
| 33No Iisus sanui heile: «Ken om minun mam? Ked oma minun velled?» | 33Hän vastasi heille ja sanoi: "Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?" |
| 34Hän kacuhti rahvahaze, kudamb ištui ümbri hänes, i sanui: «Naku oma minun mam i minun velled. | 34Ja katsellen ympärilleen niihin, jotka istuivat hänen ympärillään, hän sanoi: "Katso, minun äitini ja veljeni! |
| 35Ken tegeb Jumalan tahton mödhe, se om-ki minun vel'l', minun sizar i minun mam.» | 35Sillä joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni ja äitini." |
Chapter 3
