Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII MATVEJAN MÖDHE | Matteuksen evankeliumi |
Chapter 27 | Luku 27 |
| 1Aigoiš homendesel kaik ülembaižed papid i rahvahan vanhembad kogozihe i pagižiba kesknezoi, kut Iisus voib surmita. | 1Mutta aamun koittaessa kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat pitivät neuvoa Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet; |
| 2Iisus sidotihe, vedihe sigäpäi i anttihe Ponti Pilatan, manižandan käzihe. | 2ja he sitoivat hänet ja veivät pois ja antoivat hänet maaherran, Pilatuksen, käsiin. |
| 3Konz Juda, Iisusan möi, nägišti, miše Iisus oli suditud surmale, hän el'genzi, miše om tehnu pahan azjan. Hän vei tagaze ülembaižile papile i vanhembile nene koumekümne hobedad rahad, kudambad oli heišpäi sanu, | 3Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille |
| 4i sanui: «Tegin grähkän, ku möin vigatoman veren.» No hö sanuiba: «A mitte tö meile om? Nece om sinun azj.» | 4ja sanoi: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren". Mutta he sanoivat: "Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi." |
| 5Siloi Juda taci rahad pühäkodihe, mäni sigäpäi i riputihe. | 5Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi. |
| 6Ülembaižed papid otiba rahad i sanuiba: «Nece om veren maks. Nenid rahoid ei sa panda ühthe pühäkodin rahoidenke.» | 6Niin ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: "Ei ole luvallista panna näitä temppelirahastoon, koska ne ovat veren hinta". |
| 7Hö pagižehtiba kesknezoi i ostiba nenile rahoile muga sanutud «Padanikan pöudon» kaumžomaks verhile mehile. | 7Ja neuvoteltuaan he ostivat niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautausmaaksi. |
| 8Sikš völ tämbei-ki sen pöudon kuctas Veripöudoks. | 8Sentähden sitä peltoa vielä tänäkin päivänä kutsutaan Veripelloksi. |
| 9Muga tegihe todeks nene Jumalan sanankandajan Jeremian sanad: — Hö otiba ned koumekümne hobedad rahad, arvon, mitte oli pandud hänele Izrail'an rahvahal, | 9Silloin kävi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta, joka sanoo: "Ja he ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan siitä arvioidusta miehestä, jonka he olivat israelilaisten puolesta arvioineet, |
| 10i ostiba nenile rahoile padanikan pöudon, muga kut Ižand oli sanunu minei. | 10ja antoivat ne savenvalajan pellosta, niinkuin Herra oli minun kauttani käskenyt". |
| 11Iisus seižui nügüd' manižandan Pilatan edes. Manižand sanui: «Oled-ik sinä evrejalaižiden kunigaz?» «Sinä sen sanuid», — Iisus sanui. | 11Mutta Jeesus seisoi maaherran edessä. Ja maaherra kysyi häneltä sanoen: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" Niin Jeesus sanoi: "Sinäpä sen sanot". |
| 12I konz ülembaižed papid i vanhembad väritiba händast, hän ei sanund nimidä. | 12Ja kun ylipapit ja vanhimmat häntä syyttivät, ei hän mitään vastannut. |
| 13Siloi Pilat sanui hänele: «Ed-ik kule, kut äjan hö väritaba sindai?» | 13Silloin Pilatus sanoi hänelle: "Etkö kuule, kuinka paljon he todistavat sinua vastaan?" |
| 14No Iisus ei sanund ni üht sanad hänen küzundoile. Nece lujas čududeli manižandad. | 14Mutta hän ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä, niin että maaherra suuresti ihmetteli. |
| 15Oleskeli muga, miše manižand praznikan aigan kaiken pästli valdale türmaspäi ühten mehen, kudamban tahtoi rahvaz. | 15Oli tapana, että maaherra juhlan aikana päästi kansalle yhden vangin irti, kenenkä he tahtoivat. |
| 16Türmas oli üks' tetab pahantegii, kudamban nimi oli Varavva. | 16Ja heillä oli silloin kuuluisa vanki, jota sanottiin Barabbaaksi. |
| 17I konz rahvaz kogozihe, Pilat küzui: «Keda tö tahtoit? Pästan-ik valdale Varavvan vai Iisusan, kudamb kuctas Messiaks?» | 17Kun he nyt olivat koolla, sanoi Pilatus heille: "Kummanko tahdotte, että minä teille päästän, Barabbaanko vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?" |
| 18Hän-se tezi, miše Iisus kadehen tagut oli anttud hänen käzihe. | 18Sillä hän tiesi, että he kateudesta olivat antaneet hänet hänen käsiinsä. |
| 19Konz Pilat ištui sudjan ištmel, hänen ak oigenzi hänele sanan: «Ala tege nimidä sille tozioiktale mehele. Minä tämbei nägin händast pahas unes i lujas mokičimoi.» | 19Mutta kun hän istui tuomarinistuimella, lähetti hänen vaimonsa hänelle sanan: "Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä". |
| 20No ülembaižed papid i vanhembad hus'utiba rahvast pakičemha pästta Varavvan, a Iisusan surmita. | 20Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta, mutta surmauttamaan Jeesuksen. |
| 21Manižand küzui heil: «Kudamban neniš mehišpäi tahtoit? Kudamban pästan valdale?» Rahvaz sanui: «Varavvan.» | 21Ja maaherra puhui heille ja sanoi: "Kummanko näistä kahdesta tahdotte, että minä teille päästän?" Niin he sanoivat: "Barabbaan". |
| 22Pilat küzui: «No midäk tegen Iisusale, kudamb kuctas Messiaks?» Kaik kidastiba: «Nagloita ristha!» | 22Pilatus sanoi heille: "Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?" He sanoivat kaikki: "Ristiinnaulittakoon!" |
| 23«Midä pahad hän om tehnu?» — küzui Pilat. No hö vaiše kidastiba völ lujemba: «Nagloita ristha!» | 23Niin maaherra sanoi: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?" Mutta he huusivat vielä kovemmin sanoen: "Ristiinnaulittakoon!" |
| 24Konz Pilat nägišti, miše nimi ei abuta, a zavodiše tora, hän oti vet, pezi ičeze käded rahvahan sil'miš i sanui: «Minä en ole vär necen oiktan mehen veres. Nene oma teiden azjad.» | 24Ja kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: "Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne." |
| 25Kaik kidastiba ühthe änhe: «Hänen veri meiden päl i meiden lapsiden päl!» | 25Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle". |
| 26Siloi Pilat pästi valdale Varavvan, a Iisusan hän käski löda kunutoil i nagloita ristha. | 26Silloin hän päästi heille Barabbaan, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi. |
| 27Manižandan saldatad veiba Iisusan horomoihe i keraziba kaikid ičeze sebran saldatoid ümbri hänes. | 27Silloin maaherran sotamiehet veivät Jeesuksen mukanaan palatsiin ja keräsivät hänen ympärilleen koko sotilasjoukon. |
| 28Hö rušiba Iisusan sobad i sädatiba händast rusktaha sädoho, | 28Ja he riisuivat hänet ja panivat hänen päällensä tulipunaisen vaipan |
| 29tegiba ternan barboišpäi vencan i paniba sen hänen pähä, a oiktaha kädehe andoiba kalun i zavodiba nagrda händast. Hö kombištuiba hänen edehe i sanuiba hänele nagrdes: «Tervhen eläd, evrejalaižiden kunigaz!» | 29ja väänsivät orjantappuroista kruunun, panivat sen hänen päähänsä ja ruovon hänen oikeaan käteensä, polvistuivat hänen eteensä ja pilkkasivat häntä ja sanoivat: "Terve, juutalaisten kuningas!" |
| 30Hö sül'giba hänen päle, otiba hänel kalun i löiba sil händast pähä. | 30Ja he sylkivät häntä, ottivat ruovon ja löivät häntä päähän. |
| 31Konz hö lopiba nagrandan, hö heitiba hänespäi rusktan sädon, paniba päle Iisusan vanhan soban i veiba händast nagloičemha ristha. | 31Ja kun he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä vaipan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät hänet pois ristiinnaulittavaksi. |
| 32Konz hö astuiba, heile vastha putui kirinejalaine mez', kudamban nimi oli Simon, i händast hö paniba kandmaha Iisusan ristad. | 32Ja matkalla he tapasivat kyreneläisen miehen, jonka nimi oli Simon. Hänet he pakottivat kantamaan hänen ristiänsä. |
| 33Konz hö tuliba tahoze, kudamb kuctas Golgofaks, Pämal'l'ansijaks, | 33Ja tultuaan paikalle, jota sanotaan Golgataksi - se on: pääkallon paikaksi - |
| 34hö taričiba Iisusale joda vinad, kudambaha oli valatud sapid. Hän mujahti sidä, no ei tahtoind joda. | 34he tarjosivat hänelle juotavaksi katkeralla nesteellä sekoitettua viiniä; mutta maistettuaan hän ei tahtonut sitä juoda. |
| 35Konz hö nagloičiba Iisusan, hö jagoiba kesknezoi hänen sobad tacmal arbad. | 35Ja kun he olivat hänet ristiinnaulinneet, jakoivat he keskenään hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa. |
| 36Sid' hö ištuihe sigä i varjoičiba händast. | 36Sitten he istuutuivat ja vartioivat häntä siellä. |
| 37Ristha, ülemba, hö paniba kirjutusen, kudamb ozuti, min tagut hän oli suditud: «Nece om Iisus, evrejalaižiden kunigaz.» | 37Ja he olivat panneet hänen päänsä yläpuolelle hänen syynsä julki, näin kirjoitettuna: "Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas". |
| 38Ühtes Iisusanke nagloitihe ristha kaks' razbainikad, toižen hänen oiktale, toižen hurale kädele. | 38Silloin ristiinnaulittiin hänen kanssansa kaksi ryöväriä, toinen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle. |
| 39Siričimänijad nagroiba händast. Likutaden päl | 39Ja ne, jotka kulkivat ohitse, herjasivat häntä, nyökyttivät päätänsä |
| 40hö saneliba: «No, sinä pühäkodin murendai i koumes päiväs sauvoi, päzuta nügüd' ičtaiž! Ku oled Jumalan Poig, ka tule alahaks ristaspäi.» | 40ja sanoivat: "Sinä, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakennat, auta itseäsi, jos olet Jumalan Poika, ja astu alas ristiltä". |
| 41Ülembaižed papid zavodiba mugažo nagrda ühtes käskištonopendajidenke, vanhembidenke i farisejidenke. Hö sanuiba: | 41Samoin ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat pilkkasivat häntä ja sanoivat: |
| 42«Toižid hän päzuti, no ičtaze ei voi päzutada. Ved' hän om Izrail'an kunigaz, tulgha nügüd' ristaspäi alahaks. Siloi mö uskoškandem hänehe. | 42"Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Onhan hän Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen. |
| 43Hän uskoi Jumalaha — abutagha nügüd' Jumal hänele, ku hän om hänele mel'he! Ved' hän sanui: ‘Minä olen Jumalan Poig’.» | 43Hän on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mielistynyt; sillä hän on sanonut: `Minä olen Jumalan Poika`." |
| 44Händast lajiba eskai ned razbainikad-ki, kudambad nagloitihe ühtes hänenke. | 44Ja samalla tavalla herjasivat häntä ryöväritkin, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssansa. |
| 45No keskpäivän, kudendel časul, tegihe pimed kaiken man päl, i muga oli ühesandehe čashusai. | 45Mutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. |
| 46Ümbri ühesandes časus Iisus kirgouzi komedal änel: »Ili, Ili, lama savahfani?» Mi om: «Minun Jumal, minun Jumal, mikš jätid mindai?» | 46Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? |
| 47Necen kulištades erased sigä seižujad sanuiba: «Hän kucub Iljad.» | 47Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat: "Hän huutaa Eliasta". |
| 48Sid'-žo üks' heišpäi rigehti otmaha gupkan, kastoi sen muiktaha vinha, pani kalun pähä i tariči hänele joda. | 48Ja kohta muuan heistä juoksi ja otti sienen, täytti sen hapanviinillä, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda. |
| 49Toižed sanuiba: «Anda-ške, kacum, tuleb-ik Ilja abuhu.» | 49Mutta muut sanoivat: "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias häntä pelastamaan". |
| 50No Iisus möst kirgouzi komedal änel i pästi hengen. | 50Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. |
| 51Sen aigan pühäkodin keskuudin rebini kaks'haz, ülähänpäi alahakssai. Ma säreganzi, kal'l'od haugeniba, | 51Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat, |
| 52kaumad avaižihe, i erased kolnuded jumalanuskojad eläbzuiba. | 52ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. |
| 53Hö läksiba kaumoišpäi i Iisusan eläbzumižen jäl'ghe tuliba pühäze lidnaha i ozutihe sigä äjile. | 53Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle. |
| 54Konz sadanpämez' i mehed, kudambad hänenke varjoičiba Iisusad, nägištiba, kut ma säreganzi i midä tegihe, ka pöl'gästuiba lujas i sanuiba: «Nece tozi-ki oli Jumalan Poig!» | 54Mutta kun sadanpäämies ja ne, jotka hänen kanssaan vartioitsivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: "Totisesti tämä oli Jumalan Poika". |
| 55Sigä oli mugažo äi naižid, kudambad edahanpäi kacuiba neche. Hö oliba tulnuded Galilejaspäi Iisusanke i kodinikoičenuded händast. | 55Ja siellä oli monta naista, jotka olivat Galileasta seuranneet Jeesusta ja palvelleet häntä; he seisoivat taampana katselemassa. |
| 56Heiden keskes oliba Magdalan Maria, Jakovan i Josijan mam Maria i Zevedejan poigiden mam. | 56Heidän joukossaan oli Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti, ja Sebedeuksen poikain äiti. |
| 57Ehtal tuli Josif, elokaz mez' Arimafejaspäi, kudamb mugažo oli Iisusan openik. | 57Mutta illan tultua saapui rikas mies, Arimatiasta kotoisin, nimeltä Joosef, joka hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi. |
| 58Hän mäni Pilatannoks i pakiči Iisusan hibjan. Pilat käski antta se hänele. | 58Hän meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Silloin Pilatus käski antaa sen hänelle. |
| 59Josif oti hibjan, käri sen puhthaze pölvazkanghaze | 59Ja Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen liinavaatteeseen |
| 60i pani surhe reighu, kudamban hän ei amu oli tehnu ičeze täht kal'l'oho. Hän vereti kal'l'kaumale suren kiven i läksi sigäpäi. | 60ja pani sen uuteen hautakammioonsa, jonka oli hakkauttanut kallioon. Ja hän vieritti suuren kiven hautakammion ovelle ja lähti pois. |
| 61Magdalan Maria i se toine Maria oliba mugažo sigä, hö ištuiba kaumad vasthapäi. | 61Ja siellä olivat Maria Magdaleena ja toinen Maria, jotka istuivat vastapäätä hautaa. |
| 62Toižel päiväl, sobatan vaumištandpäivän jäl'ghe, ülembaižed papid i farisejad kogozihe Pilatannoks. | 62Seuraavana päivänä, joka oli valmistuspäivän jälkeinen, ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo |
| 63Hö sanuiba: «Hüvä manižand, mö johtutim, midä nece kelastai, konz völ oli hengiš, sanui: ‘Koumes päiväs päliči minä eläbzun.’ | 63ja sanoivat: "Herra, me muistamme sen villitsijän vielä eläessään sanoneen: `Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös`. |
| 64Käske varjoita tarkas necidä kaumad koumandehe päivhäsai, miše hänen openikad ei voiži mända öl vargastamha händast i sanumaha rahvahale: ‘Hän om eläbzunu kollijoišpäi.’ Nece jäl'gmäine kelastuz linneb pahemb ezmäšt.» | 64Käske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi häntä ja sanoisi kansalle: `Hän nousi kuolleista`, ja niin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen." |
| 65Pilat sanui heile: «Naku oma varjoičijad. Mängat i varjoikat, kut mahtat.» | 65Niin Pilatus sanoi heille: "Tuossa on vartijaväkeä, menkää, vartioikaa niin hyvin kuin taidatte". |
| 66Hö läksiba kaumale, paniba kivele pečatin, i rindale paniba varjoičijoid, miše niken ei päzuiži kauman südäimehe. | 66Niin he menivät ja turvasivat haudan lukitsemalla kiven sinetillä ja asettamalla vartijat. |
Chapter 27
