Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII MATVEJAN MÖDHE | Matteuksen evankeliumi |
Chapter 26 | Luku 26 |
| 1Konz Iisus lopi kaik nene paginad, hän sanui openikoile: | 1Ja kun Jeesus oli lopettanut kaikki nämä puheet, sanoi hän opetuslapsillensa: |
| 2«Tö tedat, miše kahtes päiväs päliči om Äipäiv. Siloi Mehen Poig anttas nagloita ristha.» | 2"Te tiedätte, että kahden päivän perästä on pääsiäinen; silloin Ihmisen Poika annetaan ristiinnaulittavaksi". |
| 3Necen aigan kogozihe ülembaižed papid, käskištonopendajad i rahvahan vanhembad ülembaižen papin Kajafan horomoihe. | 3Silloin ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat Kaifas nimisen ylimmäisen papin palatsiin |
| 4Hö ladiba manitusel tabata Iisusan i rikta. | 4ja neuvottelivat, kuinka ottaisivat Jeesuksen kiinni kavaluudella ja tappaisivat hänet. |
| 5«Vaiše ei oliži praznikan aigan» — hö sanuiba, — «miše ei oliži kidajokselust rahvahan keskes.» | 5Mutta he sanoivat: "Ei juhlan aikana, ettei syntyisi meteliä kansassa". |
| 6Konz Iisus oli Vifanias, prokazas läžunuden Simonan pertiš, | 6Kun Jeesus oli Betaniassa pitalisen Simonin asunnossa, |
| 7hänennoks tuli naine, kudambal oli alebastrahižes astijas lujas kallišt čomahajušt void. Iisusan longin aigan hän viškaiži necen voin hänen pähä. | 7tuli hänen luoksensa nainen, mukanaan alabasteripullo täynnä kallisarvoista voidetta, minkä hän vuodatti Jeesuksen päähän hänen ollessaan aterialla. |
| 8No konz hänen openikad nägištiba necen, hö kurktuiba i sanuiba käredas: «Mikš muga rajata void! | 8Mutta sen nähdessään hänen opetuslapsensa närkästyivät ja sanoivat: "Mitä varten tämä haaskaus? |
| 9Sen voinuiži möda kal'hes i antta rahan gollile.» | 9Olisihan sen voinut myydä kalliista hinnasta ja antaa rahat köyhille." |
| 10Iisus homaiči necen i sanui heile: «Mikš tö vet naižen pahaze mel'he? Hän tegi minei hüvän azjan. | 10Kun Jeesus sen huomasi, sanoi hän heille: "Miksi pahoitatte tämän naisen mieltä? Sillä hän teki hyvän työn minulle. |
| 11Gol'l'ad oma teidenke kaiken aigan, no mindai teidenke ei ole kaiken. | 11Köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina. |
| 12Ku hän viškaiži necen voin minun hibjale, hän tegi sen minun mahapanendan täht. | 12Sillä kun hän valoi tämän voiteen minun ruumiilleni, teki hän sen minun hautaamistani varten. |
| 13Todeks sanun teile: Kaikjal mirus, hot' vaiše kus saneleškatas hüvän vestin, johtutaškatas mugažo nece naine i pagižeškatas siš, midä hän tegi.» | 13Totisesti minä sanon teille: missä ikinä kaikessa maailmassa tätä evankeliumia saarnataan, siellä sekin, minkä hän teki, on mainittava hänen muistoksensa." |
| 14Siloi üks' kahtestoštkümnes openikaspäi, Juda Iskariot, mäni ülembaižiden papidennoks | 14Silloin meni yksi niistä kahdestatoista, nimeltä Juudas Iskariot, ylipappien luo |
| 15i sanui: «Kuvert maksat, ku andan händast teiden käzihe?» Hö paniba hänele koumekümne hobedrahad. | 15ja sanoi: "Mitä tahdotte antaa minulle, niin minä saatan hänet teidän käsiinne?" Ja he maksoivat hänelle kolmekymmentä hopearahaa. |
| 16Siš aigaspäi hän eciškanzi mugošt aigad, miše antta Iisus heiden käzihe. | 16Ja siitä hetkestä hän etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaaksensa hänet. |
| 17Reskan leibän praznikan ezmäižel päiväl openikad tuliba Iisusannoks i küzuiba: «Kuna tahtoižid, miše mö tegižim sinei äipäivsömižen?» | 17Mutta ensimmäisenä happamattoman leivän päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Mihin tahdot, että valmistamme pääsiäislampaan sinun syödäksesi?" |
| 18Iisus sanui heile: «Mängat lidnaha.» Hän sanui, kenennoks heile sigä tarbiž mända, i käski sanuda: «Opendai sanui: Minun aig om läz. Sinunno minä sön äipäivsömižen minun openikoidenke.» | 18Niin hän sanoi: "Menkää kaupunkiin sen ja sen luo ja sanokaa hänelle: `Opettaja sanoo: Minun aikani on lähellä; sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa`." |
| 19Openikad tegiba, kut Iisus oli käsknu, i vaumištiba äipäivsömižen. | 19Ja opetuslapset tekivät, niinkuin Jeesus oli heitä käskenyt, ja valmistivat pääsiäislampaan. |
| 20Konz tuli eht, Iisus ištuihe longile kahtentoštkümnen openikanke. | 20Ja kun ehtoo tuli, asettui hän aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. |
| 21Sömän aigan hän sanui: «Todeks sanun teile: üks' teišpäi möb mindai.» | 21Ja heidän syödessään hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut". |
| 22Sures opalas hö küzeleškanziba toine toižen jäl'ghe: «Ižand, jose voižin olda minä?» | 22Silloin he tulivat kovin murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa perästä sanomaan hänelle: "Herra, en kai minä ole se?" |
| 23Iisus sanui heile: «Mindai möb mez', kudamb söb ühtes padaspäi minunke. | 23Hän vastasi ja sanoi: "Joka minun kanssani pisti kätensä vatiin, se kavaltaa minut. |
| 24Mehen Poig lähteb tägäpäi ani muga, kut oli sanutud hänen polhe Pühiš Kirjutusiš, no gor'a hänele, ken möb Mehen Poigan! Sille mehele oliži paremb, miše hän ei olnuiži sündnu-ki.» | 24Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, että hän ei olisi syntynyt." |
| 25Siloi Juda, hänen möi, küzui: «Ravvi, jose voižin olda minä?» «Sen iče sanuid,» — sanui Iisus. | 25Niin Juudas, joka hänet kavalsi, vastasi ja sanoi: "Rabbi, en kai minä ole se?" Hän sanoi hänelle: "Sinäpä sen sanoit". |
| 26Sömižen aigan Iisus oti leibän, kiti Jumalad, lohkaiži leibän i andoi sen openikoile i sanui: «Otkat, sögat, nece om minun hibj.» | 26Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini". |
| 27Sid' hän oti mal'l'an, kiti Jumalad, andoi heile i sanui: «Jogat täspäi tö kaik. | 27Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki; |
| 28Nece om minun veri, uden kožmusen veri, kudamb vodatadas äjiden mehiden täht, miše oliži pästtud heiden grähkäd. | 28sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. |
| 29I minä sanun teile: enambad en joškande necidä vinpuspäi sadud vinad sihe päivhäsai, konz jon ut vinad teidenke Tatain valdkundas.» | 29Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa." |
| 30Hö pajatiba kitändpajon i läksiba Voipunmägele. | 30Ja veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle. |
| 31Siloi Iisus sanui heile: «Necil öl tö kaik hül'gäidat mindai, sikš ku Pühiš Kirjutusiš om sanutud: ‘Jumal rikob paimnen, i lambhad jokseškandeba kaikihe polihe.’ | 31Silloin Jeesus sanoi heille: "Tänä yönä te kaikki loukkaannutte minuun; sillä kirjoitettu on: `Minä lyön paimenta, ja lauman lampaat hajotetaan`. |
| 32No konz eläbzun, minä lähten edel teid Galilejaha.» | 32Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan." |
| 33Petr keskusti paginad i sanui: «Hot' kaik toižed hül'gäidaižiba sindai, minä nikonz en hül'gäida.» | 33Niin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Vaikka kaikki loukkaantuisivat sinuun, niin minä en koskaan loukkaannu". |
| 34Iisus sanui: «Todeks sanun sinei: necil öl, edel sidä, konz kukoi launuškandeb, sinä koumašti sanud, miše ed tunde mindai.» | 34Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä yönä, ennenkuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät". |
| 35Petr sanui: «Hot' minei pidaiži kolda-ki sinunke, minä nikonz en sanu muga.» Mugažo sanuiba toižed-ki openikad. | 35Pietari sanoi hänelle: "Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä". Samoin sanoivat myös kaikki muut opetuslapset. |
| 36Sid' Iisus tuli openikoidenke tahoze, kudamban nimi oli Gefsimania, i sanui heile: «Ištkat tägä, kuni minä olen sigä loičmas.» | 36Sitten Jeesus tuli heidän kanssaan Getsemane nimiselle maatilalle; ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Istukaa tässä, sillä aikaa kuin minä menen ja rukoilen tuolla". |
| 37Hän oti ičezenke Petran i molembad Zevedejan poigad. Opal ahtištaškanzi händast, i hän putui tuskan valdha. | 37Ja hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa; ja hän alkoi murehtia ja tulla tuskaan. |
| 38Hän sanui heile: «Minun heng om sures tuskas, surmaližes tuskas. Ištkat tägä i olgat herkhil ühtes minunke.» | 38Silloin hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani". |
| 39Hän mäni vähäižen edemba, lanksi modol maha i loiči: «Tatam, ku voiži muga, ka mängaha nece mal'l' minus siriči. No olgha nece, ei kut minä tahtoin, a kut sinä.» | 39Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: "Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä". |
| 40Hän pördihe openikoidennoks i löuzi heid magadamas. Siloi hän sanui Petrale: «Et-ik tö voinugoi üht časud-ki olda herkhil ühtes minunke? | 40Ja hän tuli opetuslasten tykö ja tapasi heidät nukkumasta ja sanoi Pietarille: "Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani! |
| 41Olgat herkhil i loičkat, miše et putuiži manitushe. Heng mehel om vahv, no hibj om väl'l'.» | 41Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko." |
| 42Sid' hän tošti mäni edemba i loiči. «Tatam, ku nece mal'l' ei voi mända minus siriči i jäda jomata, ka olgha sinun tahton mödhe.» | 42Taas hän meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen: "Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi". |
| 43Pörttes hän möst löuzi openikoid magadamas, vahv uni umbišti heiden sil'mäd. | 43Ja tullessaan hän taas tapasi heidät nukkumasta, sillä heidän silmänsä olivat käyneet raukeiksi. |
| 44Hän jäti heid i möst mäni edemba i loiči koumanden kerdan mugomil-žo sanoil. | 44Ja hän jätti heidät, meni taas ja rukoili kolmannen kerran ja sanoi samat sanat uudestaan. |
| 45Sid' hän tuli openikoidennoks i sanui heile: «Kaiken-se tö magadat dai lebaidatoiš? Se aig om tulnu. Mehen Poig anttas grähkhižiden käzihe. | 45Sitten hän tuli opetuslasten tykö ja sanoi heille: "Te nukutte vielä ja lepäätte! Katso, hetki on lähellä, ja Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin. |
| 46Nouskat, lähtkam tägäpäi! Minun möi om jo läz.» | 46Nouskaa, lähtekäämme; katso, se on lähellä, joka minut kavaltaa." |
| 47Konz Iisus völ pagiži, sinna tuli Juda, üks' kahtestoštkümnes openikaspäi, i hänenke sur' rahvazkogo sured veičed i seibhad kädes. Sen oliba oigendanuded ülembaižed papid i rahvahan vanhembad. | 47Ja katso, hänen vielä puhuessaan tuli Juudas, yksi niistä kahdestatoista, ja hänen kanssaan lukuisa joukko ylipappien ja kansan vanhinten luota miekat ja seipäät käsissä. |
| 48Iisusan möi oli jo sanunu heile, kut hän ozutab, ken Iisus om: «Se om se mez', kudamban minä tervehtan. Tabakat händast.» | 48Ja se, joka hänet kavalsi, oli antanut heille merkin sanoen: "Se, jolle minä suuta annan, hän se on; ottakaa hänet kiinni". |
| 49Hän mäni kohtha Iisusannoks i sanui: «Tervhen eläd, ravvi!» i tervehti händast. | 49Ja kohta hän meni Jeesuksen luo ja sanoi: "Terve, rabbi!" ja antoi hänelle suuta. |
| 50Iisus sanui hänele: «Vellüdem, mikš tulid tänna?» Siloi mehed tuliba lähemba i tabaziba Iisusan. | 50Niin Jeesus sanoi hänelle: "Ystäväni, mitä varten sinä tänne tulit?" Silloin he tulivat Jeesuksen luo, kävivät häneen käsiksi ja ottivat hänet kiinni. |
| 51Üks' neniš, ked oliba Iisusanke, tembaiži suren veičen hodraspäi, iški ülembaižen papin käskabunikad i čapoi hänel korvan. | 51Ja katso, eräs niistä, jotka olivat Jeesuksen kanssa, ojensi kätensä, veti miekkansa ja iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois korvan. |
| 52Siloi Iisus sanui hänele: «Pane veič hodrha. Ken veičhe tartub, se veičespäi koleb-ki. | 52Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat. |
| 53Vai luged, miše en voiži nügüd' pakita abud Tatal, i hän ei oigendaiži tänna kaks'toštkümne legionad angeloid, a voib olda enamban-ki. | 53Vai luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä? |
| 54No kutak siloi voiba tulda todeks Pühäd Kirjutused, kudambiden mödhe ninga tarbiž tehtas?» | 54Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, jotka sanovat, että näin pitää tapahtuman?" |
| 55Iisus sanui sid' rahvazkogole: «Olen-ik minä razbainik, ku tö tulet tabadamha mindai sured veičed i seibhad kädes? Kaikuččen päivän minä olen ištnu teidenke i opendanu pühäkodiš, i tö et tabadanugoi mindai. | 55Sillä hetkellä Jeesus sanoi joukolle: "Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet minua miekoilla ja seipäillä vangitsemaan. Joka päivä minä olen istunut pyhäkössä opettamassa, ettekä ole ottaneet minua kiinni. |
| 56No kaik nece om muga, miše Jumalan sanankandajiden kirjutused tegižihe todeks.»Siloi kaik openikad jätiba händast i pästiba pagod. | 56Mutta tämä kaikki on tapahtunut, että profeettain kirjoitukset kävisivät toteen." Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat. |
| 57Tabadajad veiba Iisusan ülembaižen papin Kajafannoks, kuna käskištonopendajad i rahvahan vanhembad oliba kogonus. | 57Mutta Jeesuksen kiinniottajat veivät hänet ylimmäisen papin, Kaifaan, eteen, jonne kirjanoppineet ja vanhimmat olivat kokoontuneet. |
| 58Petr astui edahali hänen jäl'ghe ülembaižen papin ezitanhazesai. Hän mäni verajaspäi südäimehe i ištuihe radnikoiden keskhe, miše nägištada, kut kaik lopiše. | 58Ja Pietari seurasi häntä taampana ylimmäisen papin esipihaan asti; ja hän meni sinne ja istui palvelijain joukkoon nähdäksensä, kuinka lopulta kävisi. |
| 59Ülembaižed papid, rahvahan vanhembad i kaik Nevondkund eciba kelast väritust Iisusad vaste, miše händast surmita. | 59Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsivät väärää todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet, |
| 60No nimidä mugošt hö ei löudnugoi, hot' tuli äi kelhid todištajid, no nimidä ei löudnus. Lopuks tuli kaks' kelast todištajad, | 60mutta eivät löytäneet, vaikka monta väärää todistajaa oli tullut esille. Mutta vihdoin tuli kaksi, |
| 61kudambad sanuiba Iisusan polhe: «Nece mez' om sanunu: ‘Minä voin mureta pühäkodin i sauda sidä udes koumes päiväs.’» | 61ja he sanoivat: "Tämä on sanonut: `Minä voin hajottaa maahan Jumalan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakentaa`." |
| 62Siloi ülembaine pap libui jaugoile i küzui Iisusal: «Mikš sinä ed sanu nimidä heile vastha? Mikš hö sindai väritaba?» | 62Silloin ylimmäinen pappi nousi ja sanoi hänelle: "Etkö vastaa mitään siihen, mitä nämä todistavat sinua vastaan?" |
| 63No Iisus oli vaikti. Siloi ülembaine pap sanui hänele: «Minä käsken sindai eläban Jumalan nimes: sanu meile, sinä-k oled Messia, Jumalan Poig.» | 63Mutta Jeesus oli vaiti. Niin ylimmäinen pappi sanoi hänelle: "Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika". |
| 64«Sen iče sanuid,» — sanui Iisus. «A minä sanun teile: Neciš aigaspäi tö nägištat Mehen Poigan, hän ištub Vägevan Jumalan oiktal kädel i tuleb taivhan pil'viden päl.» | 64Jeesus sanoi hänelle: "Sinäpä sen sanoit. Mutta minä sanon teille: tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä." |
| 65Siloi ülembaine pap rebiti ičeze soban i sanui: «Hän nagrab Jumalad. Miččid todištajid meile völ tarbiž? Nügüd' tö kulištit hänen pahad sanad. | 65Silloin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Hän on pilkannut Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Katso, nyt kuulitte hänen pilkkaamisensa. |
| 66Ka mittušt mel't olet?» Hö sanuiba: «Hän om vär, hänele tarbiž kolda.» | 66Miten teistä on?" He vastasivat sanoen: "Hän on vikapää kuolemaan". |
| 67Sid' hö sül'giba Iisusan sil'mihe i löiba händast. Erased löiba händast modpoliškoho | 67Silloin he sylkivät häntä silmille ja löivät häntä nyrkillä kasvoihin; ja toiset sivalsivat häntä poskelle |
| 68i küzeliba: «Ka sanu-ške, Messia, ken sindai löi!» | 68ja sanoivat: "Profetoi meille, Kristus, kuka se on, joka sinua löi". |
| 69Petr ištui irdal ezitanhas. Hänennoks tuli abunik-neižne i sanui: «Sinä-ki olid sen galilejalaižen Iisusanke.» | 69Mutta Pietari istui ulkopuolella esipihassa. Ja hänen luoksensa tuli muuan palvelijatar ja sanoi: "Sinäkin olit Jeesuksen, galilealaisen, seurassa". |
| 70No hän sanui kaikiden edes, miše ei olend, i ližazi: «En el'genda, miš sinä pagižed-ki.» | 70Mutta hän kielsi kaikkien kuullen ja sanoi: "En ymmärrä, mitä sanot". |
| 71Hän sirdihe sigäpäi verajannoks, no eraz toine neižne nägišti händast i sanui sigä olijoile: «Nece-ki mez' oli Iisusan, sen nazaretalaižen sebras.» | 71Ja kun hän oli mennyt ulos portille, näki hänet toinen nainen ja sanoi sielläoleville: "Tämäkin oli Jeesuksen, Nasaretilaisen, seurassa". |
| 72Möst hän sanui vahval sanal, miše ei olend i ei tunde händast. | 72Ja taas hän kielsi valalla vannoen: "En tunne sitä miestä". |
| 73No penes aigas päliči hänennoks tuliba toižed, kudambad sigä seižuiba, i sanuiba: «Sinä-ki, nacein, oled siš sebraspäi, sihe ozutab sinun pagin-ki.» | 73Vähän sen jälkeen tulivat ne, jotka siinä seisoivat, ja sanoivat Pietarille: "Totisesti, sinä myös olet yksi heistä, sillä kielimurteesikin ilmaisee sinut". |
| 74Siloi Petr zavodi sanelda: «Surmičegha Jumal mindai, ku minä kelastan! Minä en tunde necidä mest.» Sid'-žo launuškanzi kukoi. | 74Silloin hän rupesi sadattelemaan ja vannomaan: "En tunne sitä miestä". Ja samassa lauloi kukko. |
| 75Petr johtuti Iisusan sanad: «Edel ku kukoi launub, sinä koumašti sanud, miše ed tunde mindai.» Hän läksi sigäpäi i lujas voikaškanzi. | 75Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat, jotka hän oli sanonut: "Ennenkuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät". Ja hän meni ulos ja itki katkerasti. |
Chapter 26
