Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII MATVEJAN MÖDHE | Matteuksen evankeliumi |
Chapter 25 | Luku 25 |
| 1«Konz se päiv tuleb, taivhan valdkund linneb mugoine: Oli kümne neidišt, kudambad otiba lampad i läksiba ženihole vastha. | 1"Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan. |
| 2Viž heišpäi oli meletont i viž melekast. | 2Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. |
| 3Meletomad otiba ičeze lampad, no ei otnugoi kerdale puvoid. | 3Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. |
| 4A melekahad otiba i lampad i puvoid ičeze astijoihe. | 4Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa. |
| 5Ku ženih möhästui, heid zavodi tapta uni, i hö uinziba. | 5Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat. |
| 6No kesked öd kuluškanzihe kida: ‘Ženih tuleb! Tulgat hänele vastha!’ | 6Mutta yösydännä kuului huuto: `Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.` |
| 7Siloi kaik neiččed heraštuiba i zavodiba viritada lampad. | 7Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon. |
| 8Meletomad sanuiba melekahile: ‘Antkat meile vähäine puvoid, meiden lampad sambuba.’ | 8Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: `Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat`. |
| 9No melekahad sanuiba: ‘Ka ei, meile kaikile sidä ei täudu. Mängat paremba möjannoks i ostkat.’ | 9Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: `Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.` |
| 10No kuni hö oliba void ostmas, ženih tuli. Ned, kudambad oliba vaumhed, mäniba hänenke sajaha, i verai saubatihe. | 10Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin. |
| 11Sid' tuliba toižed-ki neiččed sinna i laskeškanziba kidoid: ‘Ižand, ižand, avaida meile!’ | 11Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: `Herra, Herra, avaa meille!` |
| 12No hän sanui: ‘Todeks sanun teile: minä en tunde teid.’ | 12Mutta hän vastasi ja sanoi: `Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä`. |
| 13Olgat herkhil, sikš ku tö et tekoi ni päiväd, ni časud, konz Mehen Poig tuleb.» | 13Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä. |
| 14«Siloi linneb muga: Mez' tahtoi ajada maspäi. Hän kucui ičeze käskabunikoid i andoi heiden käzihe kaiken ičeze kodielon. | 14Sillä tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa; |
| 15Ühtele abunikale hän andoi viž talant-rahad, toižele kaks' i koumandele — ühten, kaikuččele severdan, kuverdan hänel mahtoid oli. Sid'-žo hän ajoi maspäi. | 15yhdelle hän antoi viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti muille maille. |
| 16Se, kudamb oli sanu viž talantad, läksi, pani ned rahad töhö i sai völ viž talantad. | 16Se, joka oli saanut viisi leiviskää, meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää. |
| 17Mugažo se, kudamb oli sanu kaks' talantad, sai ližaks völ kaks'. | 17Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi. |
| 18No se, kudamb oli sanu vaiše ühten talantan, mäni i kaivoi maha kopan i pani sinna ičeze ižandan rahan. | 18Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan. |
| 19Pit'käs aigas päliči ižand pördihe i küzui käskabunikoil, midä hö tegiba hänen rahale. | 19Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa. |
| 20Se, kudamb oli sanu viž talantad, toi toižed viž ližaks i sanui: ‘Ižand, sinä andoid minei viž talantad. Kut näged, minä olen sanu necil rahal völ viž.’ | 20Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: `Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut`. |
| 21Ižand sanui hänele: ‘Hüvä! Oled hüvä i uskoline abunik. Ku sinei voi uskta mugoižes penes azjas, ka minä andan sinei surembid-ki azjoid kacmaha. Tule i ole praznikas ühtes minunke!’ | 21Hänen herransa sanoi hänelle: `Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.` |
| 22Mugažo se, kudamb oli sanu kaks' talantad, tuli i sanui: ‘Ižand, sinä andoid minei kaks' talantad. Kut näget, minä olen sanu necil rahal völ kaks'.’ | 22Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: `Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut`. |
| 23Ižand sanui hänele: ‘Hüvä! Oled hüvä i uskoline abunik. Ku sinei voi uskta penes azjas, ka minä andan sinei surembid-ki azjoid kacmaha. Tule i ole praznikas ühtes minunke!’ | 23Hänen herransa sanoi hänelle: `Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.` |
| 24Sid' tuli se-ki abunik, kudamb oli sanu ühten talantan, i sanui: ‘Ižand, minä tezin, miše sinä oled kova mez'. Sinä rahnod sigä, kus ed semendand, i keradad sigä, kuna ed tacind sement. | 24Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän, tuli ja sanoi: `Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut. |
| 25Minä varaižin i kaivoin sinun talantan maha. Naku om sinun raha.’ | 25Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.` |
| 26Ižand sanui hänele: ‘Sinä, paha i lašk abunik! Aha, sinä tezid, miše minä rahnon sigä, kus en semendand, i keradan sigäpäi, kuna en tacind sement. | 26Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: `Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. |
| 27Ved' sinei pidanuiži panda dengad bankha, miše minä tuldes sanuižin minun rahan ližanke. | 27Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen. |
| 28Otkat hänel nece talant i antkat se sille, kudambal om kümne talantad. | 28Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää. |
| 29Kaikuččele, kenel om, anttas, i hän sab äjan da völ sen ližaks, no kenel ei ole, sil ottas se-ki, midä hänel om. | 29Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on. |
| 30Tackat nece kožutoi abunik piikoipimedaha. Sigä voiktas i kirskutadas hambhil.’» Konz Iisus oli sanunu necen, hän kirgouzi: «Kenel om korvad kulda, ka se kulgaha!» | 30Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.` |
| 31«Konz Mehen Poig tuleb kunigahan i kaik pühäd angelad hänenke, hän ištuse ičeze korktale valdištmele. | 31Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. |
| 32Kaik rahvahad keratas hänen edehe, i hän erigoitab toižid mehid toižišpäi, muga kut paimen erigoitab lambhid kozišpäi. | 32Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. |
| 33Lambhad hän ajab oiktale i kozad hurale. | 33Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. |
| 34Sid' kunigaz sanub nenile, kudambad oma oiktal kädel hänespäi: ‘Tulgat tänna, Tatain blahoslovidud, sagat jäl'gestuseks valdkund! Se om vaumištadud teiden täht mirun tegemižen aigaspäi. | 34Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: `Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. |
| 35Minai oli näl'g, i tö andoit minei söda. Minai oli vezinäl'g, i tö andoit minei joda. Minä olin veraz, i tö otit mindai ičetoinoks. | 35Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; |
| 36Minä olin alasti, i tö andoit minei sobad. Minä olin läžujan, tö pidit minus hol't. Minä olin türmas, tö tulit minunnoks.’ | 36minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.` |
| 37Siloi tozioiktad sanuba hänele: ‘Ižand! Konz mö nägim sindai näl'gäs i andoim sinei sömäd, i vezinäl'gäs i andoim sinei jomad? | 37Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: `Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? |
| 38Konz mö nägim sindai verhan i otim sindai meidennoks, vai alasti i sobitim sindai? | 38Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? |
| 39Konz mö nägim sindai läžujan i türmas i kävelim sinunnoks?’ | 39Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?` |
| 40Kunigaz sanub heile: ‘Todeks sanun teile: kaiken, midä tö tegit ühtele-ki neniš minun peniš vellišpäi, tö tegit minei.’ | 40Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: `Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle`. |
| 41Sid' hän sanub nenile, kudambad oma hural kädel: ‘Mängat minunnopäi, tö vihan sajad, igähižehe lämoihe, kudamb om vaumištadud lemboile i hänen angeloile. | 41Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: `Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. |
| 42Minai oli näl'g, no tö et andnugoi minei sömäd. Minai oli vezinäl'g, no tö et andnugoi minei jomad. | 42Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; |
| 43Minä olin veraz, no tö et otnugoi mindai ičetoinoks. Minä olin alasti, no tö et andnugoi minei sobid. Minä olin läžujan i türmas, no tö et kävunugoi mindai kacmas.’ | 43minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.` |
| 44Siloi nene-ki küzuba: ‘Ižand, konz mö nägim sindai näl'gäs vai vezinäl'gäs, verhan vai alasti, läžujan vai türmas i em abutanugoi sinei?’ | 44Silloin hekin vastaavat sanoen: `Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?` |
| 45Siloi hän sanub heile: ‘Todeks sanun teile: kaiken, midä tö jätit tehmata ühtele-ki neniš penišpäi, sen tö jätit tehmata minei.’ | 45Silloin hän vastaa heille ja sanoo: `Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle`. |
| 46I nene mäneba igähižihe mokihe, a tozioiktad igähižehe eloho.» | 46Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään." |
Chapter 25
