Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII MATVEJAN MÖDHE | Matteuksen evankeliumi |
Chapter 24 | Luku 24 |
| 1Konz Iisus läksi pühäkodišpäi irdale i tahtoi jo mända, hänennoks tuliba openikad, miše ozutada pühäkodin pertid. | 1Ja Jeesus lähti ulos pyhäköstä ja meni pois; ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä näyttämään hänelle pyhäkön rakennuksia. |
| 2No Iisus sanui heile: «Näget-ik kaiken necen? Todeks sanun teile: tänna ei jä kived kiven päle, kaik linneb pandud mantazale.» | 2Niin hän vastasi ja sanoi heille: "Ettekö näe näitä kaikkia? Totisesti minä sanon teille: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta." |
| 3Konz Iisus ištui Voipunmägel üksnäze, openikad tuliba hänennoks i küzuiba: «Sanu meile: konz kaik nece linneb? Mitte znam ozutab sinun tulendad i necen mirun lopud?» | 3Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: "Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?" |
| 4Iisus sanui: «Olgat herkhil, miše niken ei veiži teid vigaha. | 4Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. |
| 5Äjad tuleba minun nimes i sanuba, miše hö oma minä. Hö sanuba: ‘Minä olen Messia’ i veba äi rahvast vigaha. | 5Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: `Minä olen Kristus`, ja he eksyttävät monta. |
| 6Tö kulištat toran änid i vestid voinan polhe, no algat pöl'gästugoi. Necile kaikele tarbiž olda, no nece völ ei linne lop. | 6Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu. |
| 7Rahvaz libuškandeb tošt rahvast vaste, i ma mad vaste, i äjiš sijoiš linneb näl'gäd, lendajid kibuid i manrehkaidusid. | 7Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin. |
| 8No nece kaik om vaiše kuti sündutandan kibuiden zavodind. | 8Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua. |
| 9Siloi teid anttas mokita, teid rikoškatas, i kaik rahvahad kandaškandeba vihan teiden päle minun nimen tagut. | 9Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden. |
| 10Siloi äjad hül'gäidaba uskondan, hö möškandeba toine tošt i kandaškandeba vihan toine toižen päle. | 10Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. |
| 11Siloi tuleb äi tühjid sanankandajid, i hö veba äi rahvast vigaha. | 11Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta. |
| 12I ku paha sureneb, äjiden armastuz vilugandeb. | 12Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. |
| 13No ken püžub vahvas lophusai, se päzub igähižehe eloho. | 13Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. |
| 14Nece hüvä vest' valdkundan polhe sanuškatas kaikjal mirus, todištuseks kaikile rahvahile, i vaiše siloi tuleb lop.» | 14Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu. |
| 15«A konz nägištat pühäs sijas paganan opakon azjan, kudamban polhe oli sanunu Jumalan sanankandai Daniil» — el'gekaha lugii necen! — | 15Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa - joka tämän lukee, se tarkatkoon - |
| 16«siloi kaikile, ked eläba Judejas, tarbiž pageta mägile. | 16silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; |
| 17Ken om katusel, ka algha mängoi otmaha tavaroid pertišpäi, | 17joka on katolla, älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on, |
| 18i ken om pöudos, ka algha pörtkoiš otmaha sobad kerdale. | 18ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa. |
| 19Voi nenid, kudambad nenil päivil oma kohtukahad vai imetaba lapsid! | 19Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! |
| 20Loičkat, miše teiden pago ei oliži tal'vel vai sobatan. | 20Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina. |
| 21Ahtištuz linneb mugoine sur', ningošt ei ole olnu mirun tegemižespäi neche aighasai i ei linne-ki nikonz. | 21Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. |
| 22I ku Jumal ei lühendaiži necidä aigad, ka ni üks' mez' ei voiži kaitas. No valitud mehiden täht se aig linneb lühetud. | 22Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään. |
| 23I ku ken-ni siloi sanub teile: ‘Tägä om Messia,’ vai: ‘Hän om sigä,’ algat uskkoi. | 23Jos silloin joku sanoo teille: `Katso, täällä on Kristus`, tahi: `Tuolla`, niin älkää uskoko. |
| 24Ved' tuleb tühjid messioid i tühjid sanankandajid, i hö tegeškandeba surid tundmuztegoid i čudoid, miše veda, ku voiži, valitud-ki vigaha. | 24Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. |
| 25Kackat, minä olen sanunu teile kaiken edelpäi.» | 25Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut. |
| 26I ku teile sanutas: ‘Hän om rahvahatomas mas,’ algat mängoi sinna, i ku sanutas: ‘Hän peitäse pertiš,’ algat uskkoi. | 26Sentähden, jos teille sanotaan: `Katso, hän on erämaassa`, niin älkää menkö sinne, tahi: `Katso, hän on kammiossa`, niin älkää uskoko. |
| 27Kut samalduz samaldab päivnouzmpoles i tegeb vauktaks taivhan päivlaskmpolhesai, mugoine linneb i Mehen Poigan tulend. | 27Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus. |
| 28«Kuna om živat kolnu, sinna lendaba sured habukad-ki.» | 28Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat. |
| 29«I teravas neniden päividen ahtištusen jäl'ghe päiväine pimidub, i kudmaine ei anda ičeze vauktad. Tähthad lankteba taivhaspäi i taivhan väged säregandeba. | 29Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. |
| 30Siloi taivhas ozutase Mehen Poigan znam. Kaik man rodud laskeškandeba voikuid, konz nägištaba Mehen Poigan, kudamb tuleb pil'viden päl sures väges i hoštoteses. | 30Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. |
| 31Torven lujan änen aigan hän oigendab ičeze angeloid i keradab valitud mehid nelläs man polespäi, man agjaspäi taivhan agjahasai. | 31Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin. |
| 32Opekatoiš sišpäi, midä smokvanpule tegese: konz sen oksad heraštuba i kazvaškandeba lehtesed, ka tö tedat, miše keza om läz. | 32Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. |
| 33Mugažo konz nägištat kaik nene azjad, ka tekat, miše se aig om läz, ani verajanno. | 33Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä. |
| 34Todeks sanun teile: nügüdläine rahvaz ei kado sihesai, konz kaik nece tegese. | 34Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat. |
| 35Taivaz i ma kadoba, no minun sanad ei kadogoi. | 35Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa. |
| 36No sidä päiväd i časud ei teda niken, ei taivhan angelad-ki, sen tedab vaiše minun Tat. | 36Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin. |
| 37Muga kut oli Nojan päivil, muga linneb siloi-ki, konz Mehen Poig tuleb. | 37Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. |
| 38Suren upotandan edel mehed söiba i joiba, naiba i andliba mehele ičeze tütrid sihe päivhäsai, kudambal Noi mäni surhe veneheze. | 38Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, |
| 39Hö ei tednugoi nimidä, kuni sur' upotand ei tulend i ei upotand heid kaikid. Mugažo linneb, konz Mehen Poig tuleb. | 39eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. |
| 40Siloi kaks' mest linneba pöudol: toine ottas, toine jättas. | 40Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. |
| 41Kaks' našt jauhoškandeba kivel: toine ottas, toine jättas. | 41Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. |
| 42Olgat herkhil, sikš ku tö et tekoi, miččel časul teiden Ižand tuleb. | 42Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. |
| 43Ved' tö el'gendat, ku pertin ižand tedaiži, miččel ön aigal vargaz tuleb, ka hän oliži herkhil i ei andaiži sadas pert'he. | 43Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan. |
| 44Sikš olgat tö-ki vaumhed: Mehen Poig tuleb ani sen aigan, konz tö et meletagoi-ki.» | 44Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee. |
| 45«Olgat kuti se todesine i melekaz käskabunik, keda hänen ižand om pannu abunikoiden kacujaks, miše hän andaiži toižile abunikoile sömäd ičeze aigan. | 45Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa? |
| 46Ozakaz om se käskabunik, kudamb tegeb muga, i hänen ižand pörttes nägištab sen! | 46Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän! |
| 47Todeks sanun teile: hän paneb händast kaiken ičeze kodielon kacujaks. | 47Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi. |
| 48No ku käskabunik om paha, hän sanuškandeb ičeksaze: ‘Minun ižand völ hätken ei tule,’ | 48Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: `Minun herrani viipyy`, |
| 49i hän löškandeb toižid abunikoid i söškandeb i joškandeb humalikahidenke. | 49ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa, |
| 50Hänen ižand tuleb sen päivän, kudambad hän ei varasta, i časun, kudambad hän ei teda, | 50niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, |
| 51löb händast surmhasai i andab hänele sen-žo ozan, mitte koiverdelijoil om. Sigä voiktas i kirskutadas hambhil.» | 50niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, |
Chapter 24
