Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII MATVEJAN MÖDHE | Matteuksen evankeliumi |
Chapter 23 | Luku 23 |
| 1Sid' Iisus pagiži rahvahale i ičeze openikoile: | 1Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen |
| 2«Moisejan ištim om nügüd' käskištonopendajiden i farisejiden valdas. | 2sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. |
| 3Ka kut hö käskeba teile eläda, muga elägat i tehkat. Vaiše algat tehkoi heiden tegoiden mödhe, sikš ku hö pagižeba üht, a tegeba tošt. | 3Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee. |
| 4Hö tungeba rahvahale lujas jügedoid kormid, kudambid löumain kantta, no iče hö ei tahtoigoi sormel-ki likahtoitta. | 4He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa. |
| 5Kaiken, min hö tegeba, hö tegeba vaiše sikš, miše rahvaz sidä nägiži. Miččed levedad sidoged sanoidenke Pühiš Kirjutusišpäi oma heiden ocas da käziš i miččed pit'käd ribud lepkiš! | 5Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi |
| 6Hö navediba ištta praznikan aigan parahimil sijoil i suimpertiš ezmäižil ištmil, | 6ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa, |
| 7i oma hüviš meliš, konz mehed irdoil sanuba heile tervhensanoid i kucuba heid ‘ravvi’ — opendai. | 7ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä `rabbi`. |
| 8Algat tö antkoi kucta ičtatoi ravvikš, sikš ku teil om vaiše üks' opendai, Hristos, i tö kaik olet velled. | 8Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. |
| 9Algat kuckoi tataks nikeda, ken om man päl, sikš ku vaiše üks' om teil Tat, hän, kudamb om taivhas. | 9Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa. |
| 10Algat antkoi kucta ičtatoi vedäjikš, sikš ku teil om vaiše üks' vedäi, Messia. | 10Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus. |
| 11Ken teišpäi om vanhemb, se olgha toižiden abunik. | 11Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne. |
| 12Ken ičtaze korgenzoitab, se linneb alenzoittud, a ken ičtaze alenzoitab, se linneb korgenzoittud.» | 12Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään. |
| 13«Voi teid, käskištonopendajad i farisejad! Tö, koiverdelijad! Tö sauptat taivhan valdkundan rahvahaspäi. Tö iče et mängoi sinna i et pästkoi nenid, ked mänižiba. | 13Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä. |
| 14Voi teid, käskištonopendajad i farisejad! Tö, koiverdelijad! Tö anastat leskiakoil pertid i pit'kha loičet vaiše rahvahan sil'miš. Sidä pahemb tuleb teile sud. | 14[] |
| 15Voi teid, käskištonopendajad i farisejad! Tö, koiverdelijad! Tö mänet mas läbi i meriden taga, miše tehta hot' üks' mez' teiden openikaks, no konz muga tuleb, teget hänespäi adhu mänijan, kahtišti hondomban, mi iče tö olet! | 15Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette! |
| 16Voi teid, tö sogedad vedätajad! Tö sanut: ‘Ku ken-se vahvištoitab ičeze sanad pühäkodin kal't, hänen sana ei maksa nimidä, no ku vahvištoitab ičeze sanad pühäkodin kuldan kal't, siloi tarbiž püžuda ičeze sanas.’ | 16Voi teitä, te sokeat taluttajat, jotka sanotte: `Jos joku vannoo temppelin kautta, niin se ei ole mitään; mutta jos joku vannoo temppelin kullan kautta, niin hän on valaansa sidottu`! |
| 17Tö uradad i sogedad! Mi om suremb, kuld vai pühäkodi, kudamb sen kuldan tegeb pühäks? | 17Te tyhmät ja sokeat! Kumpi on suurempi, kultako vai temppeli, joka kullan pyhittää? |
| 18Tö sanut mugažo: ‘Ku ken-se vahvištoitab ičeze sanad altarin kal't, neciš ei ole nimidä, no ku vahvištoitab ičeze sanad lahjan kal't, kudamb om pandud altarile, siloi hänele tarbiž püžuda ičeze sanas.’ | 18Ja: `Jos joku vannoo alttarin kautta, niin se ei ole mitään; mutta jos joku vannoo sen päällä olevan uhrilahjan kautta, niin hän on valaansa sidottu`. |
| 19Tö, uradad i sogedad! Mi om suremb, lahj vai altar', kudamb lahjan tegeb pühäks? | 19Te sokeat! Kumpi on suurempi, uhrilahjako vai alttari, joka uhrilahjan pyhittää? |
| 20Sen täht, ken vahvištoitab ičeze sanad altarin kal't, hän vahvištoitab sanad i altarin kal't i kaiken kal't, midä om pandud altarile, | 20Sentähden, joka vannoo alttarin kautta, vannoo sen kautta ja kaiken kautta, mitä sen päällä on. |
| 21i ken vahvištoitab ičeze sanad pühäkodin kal't, ka vahvištoitab ned sen kal't i mugažo hänen kal't, ken sigä eläb. | 21Ja joka vannoo temppelin kautta, vannoo sen kautta ja hänen kauttansa, joka siinä asuu. |
| 22I ken vahvištoitab sanad taivhan kal't, ka vahvištoitab sanad Jumalan valdištmen kal't i hänen kal't, ken sigä ištub. | 22Ja joka vannoo taivaan kautta, vannoo Jumalan valtaistuimen kautta ja hänen kauttansa, joka sillä istuu. |
| 23Voi teid, käskištonopendajad i farisejad! Tö, koiverdelijad! Tö maksat kümnendesen m'atas, ukropas i tminas, no unohtat siš, mi käskištos om päazj: oiktuz', armahtuz i uskond. Niiden mödhe teile tarbiž eläda, no ei unohtada toižid-ki. | 23Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää. |
| 24Tö, sogedad vedätajad! Tö segloičet säsken, a laindat verbl'udan! | 24Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin! |
| 25Voi teid, käskištonopendajad i farisejad! Tö, koiverdelijad! Puhtastat mal'l'ad i padad irdpolespäi, a südäimes ned oma täuded anastust i värhut. | 25Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä! |
| 26Sinä, soged farisei, puhtasta mal'l'ad i padad ezmäi südäimespäi, siloi ned linneba puhthad irdpolespäi-ki! | 26Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi! |
| 27Voi teid, käskištonopendajad i farisejad! Olet tö koiverdelijad! Tö olet kuti čomitadud kaumad. Irdpolespäi ned oma čomad, no südäimespäi oma täuded kollijoiden luid i kaikuttušt paganad. | 27Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa! |
| 28Mugažo tö-ki olet tozioiktad irdpolespäi, mehiden sil'miš, no südäimes tö olet koiverdelijad i pahantegijad. | 28Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta. |
| 29Voi teid, käskištonopendajad i farisejad! Tö, koiverdelijad! Tö teget Jumalan sanankandajile surid kivikaumoid, tö čomitat tozioiktoiden kaumad | 29Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te rakennatte profeettain hautoja ja kaunistatte vanhurskasten hautakammioita, |
| 30i sanut: ‘Ku mö elänuižim meiden ezitatoiden aigan, mö em olnuiži värnikad ühtes heidenke Jumalan sanankandajiden veres.’ | 30ja sanotte: `Jos me olisimme eläneet isäimme päivinä, emme olisi olleet osallisia heidän kanssaan profeettain vereen`! |
| 31Teiden sanad todištaba teid vasthapäi: tö olet neniden ezitatoiden lapsed, ked rikliba Jumalan sanankandajid. | 31Niin te siis todistatte itsestänne, että olette niiden lapsia, jotka tappoivat profeetat. |
| 32Ka tehkat lophusai se, min oma zavodinuded teiden tatad! | 32Täyttäkää siis te isäinne mitta. |
| 33Tö, madod! Tö, kün lapsed! Tö et voigoi pästta pagod, i teid suditas adhu! | 33Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon? |
| 34Kulgat-žo: Minä oigendan teidennoks Jumalan sanankandajid, melekahid mehid i käskištonopendajid. Toižid tö rikot, i nagloičet ristha, toižid löt kunutoil suimpertiš i kükslet ühtes lidnaspäi toižhe. | 34Sentähden, katso, minä lähetän teidän tykönne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Muutamat heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, ja toisia heistä te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin; |
| 35Muga teiden päle lankteb kaikiden tozioiktoiden veri, kudamb man päl om pästtud, tozioiktan Avel'an verespäi Zaharian, Varahian poigan verhesai, hänen, keda tö rikoit pühäkodin i altarin keskhe. | 35että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä. |
| 36Todeks sanun teile: kaik nece lankteb nügüdläižen rahvahan päle!» | 36Totisesti minä sanon teille: tämä kaikki on tuleva tämän sukupolven päälle. |
| 37«Jerusalim, Jerusalim! Sinä rikled Jumalan sanankandajid i tacelten kivid surmitad nenid, ked om oigetud sinunnoks. Kuverz' kerdad minä olen tahtoinu kogota sinun rahvahan, muga kut kana kogodab ičeze poigid suugiden alle! No tö et tahtoinugoi tulda. | 37Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. |
| 38Kulgat nügüd': teiden pert' jäb teile tühjaks. | 38Katso, `teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi`. |
| 39Minä sanun teile: tö et nägištagoi mindai neciš päiväspäi sihesai, kuni sanut: Blahoslovidud om hän, ken tuleb Ižandan nimes!» | 39Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: `Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen`." |
Chapter 23
