Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII MATVEJAN MÖDHE | Matteuksen evankeliumi |
Chapter 22 | Luku 22 |
| 1Iisus möst pagiži heile ozoitezstarinoil i sanui: | 1Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi: |
| 2«Taivhan valdkund om kuti kunigaz, kudamb tegi ičeze poigale sajan. | 2"Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa. |
| 3Hän oigenzi ičeze käskabunikoid kucmaha adivoid sajaha, no hö ei tahtoinugoi tulda. | 3Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla. |
| 4Möst hän oigenzi toižid käskabunikoid i sanui: ‘Sanugat kuctud mehile: ‘Minä olen vaumištanu longin, härgad i vazad om riktud, kaik om vaumiž. Tulgat sajaha.’ | 4Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: `Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin`. |
| 5No hö pähä-ki ei otnugoi: erased läksiba pöudho, erased ičeze laukoihe, | 5Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen; |
| 6a toižed tabaziba kunigahan käskabunikoid, peksiba heid i rikoiba. | 6ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat. |
| 7Necen kulištades kunigaz lujas kurktui. Hän oigenzi saldatoid, rikoi nenid surmičijoid i polti heiden lidnan. | 7Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. |
| 8Sid' kunigaz sanui ičeze käskabunikoile: ‘Kaik om vaumiž sajan täht. A ned, kudambid kuctihe, ei olnugoi arvokahad. | 8Sitten hän sanoi palvelijoillensa: `Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia. |
| 9Mängat nügüd' irdoile i kuckat sajaha kaikid, keda näget.’ | 9Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.` |
| 10Käskabunikad mäniba irdoile i keraziba kaikid, keda vaiše löuziba, kut hüvid muga i pahoid, i praznikpert' tegihe täuz' adivoid. | 10Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita. |
| 11Konz kunigaz tuli kacmaha praznikadivoid, hän nägišti sigä mehen, kudamban päl ei olend sajansädoid. | 11Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. |
| 12Hän küzui hänel: ‘Hüvä mez', kut sinä oled tulnu tänna sajansädota?’ Mez' ei voind sanuda nimidä. | 12Ja hän sanoi hänelle: `Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?` Mutta hän jäi sanattomaksi. |
| 13Siloi kunigaz sanui ičeze käskabunikoile: ‘Sidogat händast käziš i jaugoiš, otkat händast i tackat irdale pimedaha. Sigä voiktas i kirskutadas hambhil.’ | 13Silloin kuningas sanoi palvelijoille: `Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen`. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. |
| 14Äjad om kuctud, no harvad om valitud.» | 14Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut." |
| 15Siloi farisejad mäniba pagižemha kesknezoi, kut voiži sanoiden tagut tabata Iisusad. | 15Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa solmituksi. |
| 16Hö oigenziba hänennoks ičeze openikoid ühtes irodalaižidenke. Hö sanuiba: «Opendai, mö tedam, miše sinä oled oiged mez' i oiktas i sel'ktas opendad, kut eläda Jumalan mödhe. Sinä ed kacu rahvahaze i ed luge üht mest paremba tošt. | 16Ja he lähettivät hänen luoksensa opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa, kenestäkään välittämättä, sillä sinä et katso henkilöön. |
| 17Sanu, mittušt mel't oled: om-ik oikti maksta kesarile nalogad vai ei?» | 17Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?" |
| 18No Iisus el'genzi heiden pahuden i sanui: «Tö, koiverdelijad! Mikš tö manitelet mindai? | 18Mutta Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi: "Miksi kiusaatte minua, te ulkokullatut? |
| 19Ozutagat minei raha, kudambal maksat nalogad.» Hö toiba hänele dinarijan. | 19Näyttäkää minulle veroraha." Niin he toivat hänelle denarin. |
| 20Iisus küzui heil: «Kenen kuva i nimi täs om?» | 20Hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?" |
| 21«Kesarin», — hö sanuiba. Siloi Iisus sanui heile: «Antkat kesarile mi kesarin om, i Jumalale mi Jumalan om.» | 21He vastasivat: "Keisarin". Silloin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on". |
| 22Konz hö necen kulištiba, ka čududelihe. Hö jätiba Iisusan i läksiba sigäpäi. | 22Kun he sen kuulivat, ihmettelivät he ja jättivät hänet ja menivät pois. |
| 23Necen päivän Iisusannoks tuli erasid saddukejid, kudambad sanuba, miše eläbzumišt ei ole. Hö küzuiba hänel: | 23Sinä päivänä tuli hänen luoksensa saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä |
| 24«Opendai, Moisei om sanunu: ‘Ku mez' koleb lapsetoman, hänen vellele tarbiž naida hänen akal i tehta laps' kolnudele vellele.’ | 24sanoen: "Opettaja, Mooses on sanonut: `Jos joku kuolee lapsetonna, niin hänen veljensä naikoon hänen vaimonsa ja herättäköön siemenen veljelleen`. |
| 25Oli mijal seičeme velled. Vanhemb vel'l' nai, no koli, i sikš miše hänel ei olend lapsid, leskiak jäi hänen vellenke. | 25Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli; ja koska hänellä ei ollut jälkeläistä, jätti hän vaimonsa veljelleen. |
| 26Mugažo tegihe toižele-ki vellele i koumandele i lopuks kaikile seičemele. | 26Niin myös toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsemän. |
| 27Jäl'gmäižen koli naine-ki. | 27Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo. |
| 28Kenen akan hän linneb, konz kollijad eläbzuba? Ved' hän om olnu mehel kaikiden seičemen vellen taga.» | 28Kenen vaimo noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa on oleva? Sillä kaikkien vaimona hän on ollut." |
| 29Iisus sanui heile: «Tö segoit, sikš ku et tuntkoi Pühid Kirjutusid i Jumalan väged. | 29Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. |
| 30Eläbzunuded ei naigoi i ei lähtkoi mehele, hö oma kuti Jumalan angelad taivhas. | 30Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa. |
| 31A mi koskeb kollijoiden eläbzumišt, ka et-ik tö olgoi lugenuded, min Jumal om teile sanunu: | 31Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen: |
| 32‘Minä olen Avraaman Jumal, Isakan Jumal i Jakovan Jumal.’ Ved' Jumal ei ole kolnuziden Jumal, a eläbiden.» | 32`Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala`? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien." |
| 33Konz mehed kulištiba necen, hö čududelihe hänen opendushe. | 33Ja sen kuullessaan kansa hämmästyi hänen oppiansa. |
| 34Konz farisejad kulištiba, miše Iisus oli sauptanu saddukejile sun, hö kogozihe ühthe. | 34Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli tukkinut saddukeuksilta suun, kokoontuivat he yhteen; |
| 35Sid' üks' heišpäi, kudamb oli käskištonopendai, küzui Iisusal, miše kodvda händast: | 35ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten: |
| 36«Opendai, mitte käsk om kaikid suremb käskištos?» | 36"Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" |
| 37Iisus sanui: «Armasta Ižandad, ičeiž Jumalad, kaikel südäimel, kaikel hengel i kaikel melel. | 37Niin Jeesus sanoi hänelle: "`Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi`. |
| 38Nece käsk om ezmäine i kaikid suremb. | 38Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. |
| 39Toine mugoine-žo om nece: Armasta ičeiž lähembašt, kut ičtaiž. | 39Toinen, tämän vertainen, on: `Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi`. |
| 40Kaik toižed käsköd i Jumalan sanankandajiden openduz oma neniš kahtes käskös.» | 40Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat." |
| 41Konz farisejad oliba ühtes, Iisus küzui heil: | 41Ja fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä |
| 42«Midä tö meletat Messian polhe? Kenen poig hän om?» Hö sanuiba: «Davidan.» | 42sanoen: "Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?" He sanoivat hänelle: "Daavidin". |
| 43Siloi Iisus küzui: «Mikš-žo David Pühän Hengen valdas kucub händast Ižandaks? Hän sanub: | 43Hän sanoi heille: "Kuinka sitten Daavid Hengessä kutsuu häntä Herraksi, sanoen: |
| 44 — Ižand sanui minun Ižandale: Ištu minun oiktal kädel, kuni panen sinun vihanikad sinun jaugoiden alle. | 44`Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle`. |
| 45Sanugat: ku David kucub Messian Ižandaks, ka kutak Messia voib olda hänen poigan?» | 45Jos siis Daavid kutsuu häntä Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?" |
| 46Niken ei voind sanuda hänele ni üht sanad, i niken neciš päiväspäi ei rohtind enamb küzuda hänel nimidä. | 46Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan; eikä siitä päivästä lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään. |
Chapter 22
