Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII MATVEJAN MÖDHE | Matteuksen evankeliumi |
Chapter 21 | Luku 21 |
| 1Konz hö läheneškanziba Jerusalimad i tuliba Viffagia-külähä Voipunmägele, Iisus oigenzi kaks' openikad | 1Ja kun he lähestyivät Jerusalemia ja saapuivat Beetfageen, Öljymäelle, silloin Jeesus lähetti kaksi opetuslasta |
| 2i sanui heile: «Mängat külähä, kudamb om sigä edes. Sigä tö teravas löudat pachaze sidotud emäoslan, kudambanke om rindal varzaine. Otkat ned kütkespäi i togat minei. | 2ja sanoi heille: "Menkää kylään, joka on edessänne, niin te kohta löydätte aasintamman sidottuna ja varsan sen kanssa; päästäkää ne ja tuokaa minulle. |
| 3I ku ken-se küzub teil midä-ni, ka sanugat, miše Ižandale tarbiž ned, i pigai hän pördutab tagaze.» | 3Ja jos joku teille jotakin sanoo, niin vastatkaa: `Herra tarvitsee niitä`; ja kohta hän lähettää ne." |
| 4Kaik nece tegihe, miše tuliži todeks se, min Jumalan sanankandai oli sanunu: | 4Mutta tämä tapahtui, että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: |
| 5 — Sanugat Sion-tütrele*a: Naku sinun kunigaz tuleb! Hän tuleb sinunnoks tün'tabaine, raccastab oslal i radaioslan varzal. | 5"Sanokaa tytär Siionille: `Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla`." |
| 6Openikad läksiba i tegiba muga, kut Iisus oli käsknu. | 6Niin opetuslapset menivät ja tekivät, niinkuin Jeesus oli heitä käskenyt, |
| 7Hö toiba oslan i varzan, paniba ičeze sobad niiden sel'gha, i Iisus ištuihe sobiden päle. | 7ja toivat aasintamman varsoineen ja panivat niiden selkään vaatteensa, ja hän istuutui niiden päälle. |
| 8Rahvast oli lujas äi, i hö levitiba ičeze sobad tele, toižed katkoiba puspäi oksid i levitiba tele niid. | 8Ja suurin osa kansasta levitti vaatteensa tielle, ja toiset karsivat oksia puista ja hajottivat tielle. |
| 9I rahvazkogo, kudamb astui hänen jäl'ghe i hänen edes, kidasti: — Osanna Davidan Poigale! Blahoslovidud om hän, ken tuleb Ižandan nimes! Osanna korktoiš taivhiš! | 9Ja kansanjoukot, jotka kulkivat hänen edellään ja jotka seurasivat, huusivat sanoen: "Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!" |
| 10Konz hän tuli Jerusalimha, lidnas kaik kehui, i kaik zavodiba küzelta toine tošt: «Ken hän om?» | 10Ja kun hän tuli Jerusalemiin, joutui koko kaupunki liikkeelle ja sanoi: "Kuka tämä on?" |
| 11Rahvaz sanuiba: «Hän om Iisus, Jumalan sanankandai Galilejan Nazaretaspäi.» | 11Niin kansa sanoi: "Tämä on se profeetta, Jeesus, Galilean Nasaretista". |
| 12Iisus mäni Jumalan pühäkodihe i küksi kaik möjad i ostajad sigäpäi. Hän kukerzi rahanvajehtajiden stolad i kühkjaižiden möjiden laučad | 12Ja Jeesus meni pyhäkköön; ja hän ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet. |
| 13i sanui heile: «Pühiš Kirjutusiš om sanutud: ‘Minun kodi kucuškatas loičendan kodikš.’ A tö tegit sen razbainikoiden peitsijaks.» | 13Ja hän sanoi heille: "Kirjoitettu on: `Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi`, mutta te teette siitä ryövärien luolan." |
| 14Iisusannoks pühäkodihe tuliba sogedad i rambičijad, i hän tegi heid tervhikš. | 14Ja hänen tykönsä pyhäkössä tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. |
| 15No ülembaižed papid i käskištonopendajad nägiba čudod, miččid hän tehli, i kuliba lapsiden kidan pühäkodiš: «Osanna Davidan Poigale!» — i hö kurktuiba | 15Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet, joita hän teki, ja lapset, jotka huusivat pyhäkössä ja sanoivat: "Hoosianna Daavidin pojalle", niin he närkästyivät |
| 16i sanuiba hänele: «Kuled-ik, midä hö sanuba?» «Kulen» — sanui Iisus. «Et-ik tö nikonz olgoi lugenuded nenid sanoid: ‘Lapsid i vagahaižid sinä panid kitmaha ičtaiž’?» | 16ja sanoivat hänelle: "Kuuletko, mitä nämä sanovat?" Niin Jeesus sanoi heille: "Kuulen; ettekö ole koskaan lukeneet: `Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen`?" |
| 17Hän jäti heid sihe, läksi lidnaspäi Vifaniaha i ödui sigä. | 17Ja hän jätti heidät ja meni ulos kaupungista Betaniaan ja oli siellä yötä. |
| 18Aigoiš homendesel, konz Iisus pördihe lidnaha, hänele tegihe näl'g. | 18Kun hän varhain aamulla palasi kaupunkiin, oli hänen nälkä. |
| 19Hän nägišti teveres smokvanpun i mäni sennoks, no ei löudand nimidä tošt, vaiše lehtesid. Siloi hän sanui pule: «Algha sinuspäi enamb tulgoi plodud igän!» Sid'-žo smokvanpu kuivehtui. | 19Ja nähdessään tien vieressä viikunapuun hän meni sen luo, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin pelkkiä lehtiä; ja hän sanoi sille: "Älköön sinusta ikinä enää hedelmää kasvako". Ja kohta viikunapuu kuivettui. |
| 20Konz openikad sen nägištiba, hö čududelihe i sanuiba: «Kut nece pu ühtnägoi kuivehtui?» | 20Kun opetuslapset tämän näkivät, ihmettelivät he ja sanoivat: "Kuinka viikunapuu niin äkisti kuivettui?" |
| 21Iisus sanui: «Todeks sanun teile: ku tö uskoižit i et meletaiži, kut nece voiži olda, ka tö-ki voižit mugošt tehta ei vaiše smokvanpule, a voižit sanuda necile mägele-ki: ‘Libu sijaspäi i tacte merhe,’ i muga tegižihe-ki. | 21Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, niin ette ainoastaan voisi tehdä sitä, mikä viikunapuussa tapahtui, vaan vieläpä, jos sanoisitte tälle vuorelle: `Kohoa ja heittäydy mereen`, niin se tapahtuisi. |
| 22I kaik, midä tö loites pakičet uskondanke, sen sat-ki.» | 22Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte." |
| 23Konz Iisus mäni pühäkodihe i openzi sigä, sinna tuli erasid ülembaižid papid i rahvahan pämehid. Hö küzuiba: «Miččel valdal sinä teged nenid azjoid? Ken sinei andoi mugoižen valdan?» | 23Ja kun hän oli mennyt pyhäkköön, tulivat hänen opettaessaan ylipapit ja kansan vanhimmat hänen luoksensa ja sanoivat: "Millä vallalla sinä näitä teet? Ja kuka sinulle on antanut tämän vallan?" |
| 24Iisus sanui heile: «Minä-ki küzun teil üht azjad. Ku tö andat vastust, ka minä-ki sanun, miččel valdal minä necidä tegen. | 24Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Minä myös teen teille yhden kysymyksen; jos te minulle siihen vastaatte, niin minäkin sanon teille, millä vallalla minä näitä teen. |
| 25Kuspäi Joan sai valdan valatada? Taivhaspäi vai rahvahaspäi?»Hö pagižehtiba kesknezoi: «Ku sanum: ‘Taivhaspäi,’ — hän sanub meile: ‘Ka mikš sid' et usknugoi hänele?’ | 25Mistä Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisistä?" Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: "Jos sanomme: `Taivaasta`, niin hän sanoo meille: `Miksi ette siis uskoneet häntä?` |
| 26A ku sanum: ‘Rahvahaspäi,’ — meile tarbiž varaita rahvast, sikš ku kaik lugeba Joannad Jumalan sanankandajaks.» | 26Mutta jos sanomme: `Ihmisistä`, niin meidän täytyy peljätä kansaa, sillä kaikki pitävät Johannesta profeettana." |
| 27I hö sanuiba Iisusale: «Em tekoi.» Siloi Iisus sanui: «Minä-ki en sanu teile, miččel valdal minä nenid azjoid tegen.» | 27Ja he vastasivat Jeesukselle ja sanoivat: "Emme tiedä". Niin hänkin sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen. |
| 28«Midä tö sanut naku mugoižes azjas? Erasel mehel oli kaks' poigad. Hän mäni ezmäižennoks i sanui: ‘Poigaižem, mäne tämbei radole minun vinpusadhu.’ | 28Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: `Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani`. |
| 29‘Minä en tahtoi,’ — sanui poig. No sid' hän vajehti melen i läksi. | 29Tämä vastasi ja sanoi: `En tahdo`; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni. |
| 30Tat mäni toižen poigannoks i sanui hänele necen-žo. Poig sanui: ‘Ka minä mänen, tatam,’ — no ei mänend. | 30Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: `Minä menen, herra`, mutta ei mennytkään. |
| 31Kudamb heišpäi tegi, kut hänen tat tahtoi?» «Ezmäine», hö sanuiba. Iisus sanui: «Todeks sanun teile: maksunkeradajad i vedeluznaižed päzuba Jumalan valdkundaha edel teid. | 31Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?" He sanoivat: "Ensimmäinen". Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan. |
| 32Joan ozuti teile oiktan ten, no tö et usknugoi hänele. No maksunkeradajad i vedeluznaižed uskoiba, i tö hot' sen nägit, no et vajehtanugoi mel't sen-ki jäl'ghe i et usknugoi hänele.» | 32Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet. |
| 33«Kulgat toine ozoitezstarin: Oli ižand, kudamb ištuti vinpusadun, tegi ümbri aidan, löi kivehe vinkurnan i tegi varjoičendbašn'an. Sid' hän andoi sadun kortomaha vinmarjan kazvatajile i ajoi iče neciš maspäi. | 33Kuulkaa toinen vertaus: Oli perheenisäntä, joka istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille. |
| 34Konz marjad oliba ehtnüded, hän oigenzi ičeze käskabunikoid vinmarjan kazvatajidennoks samha ičeze palan sadunsatusespäi. | 34Ja kun hedelmäin aika lähestyi, lähetti hän palvelijoitansa viinitarhurien luokse perimään hänelle tulevat hedelmät. |
| 35No hö tabaziba nenid käskabunikoid; keda hö peksiba, keda rikoiba, a kenehe tacliba kivil. | 35Mutta viinitarhurit ottivat kiinni hänen palvelijansa; minkä he pieksivät, minkä tappoivat, minkä kivittivät. |
| 36Ižand oigenzi toižid käskabunikoid, enamban mi ezmäižen kerdan, no heile-ki oli mugažo. | 36Vielä hän lähetti toisia palvelijoita, useampia kuin ensimmäiset; ja näille he tekivät samoin. |
| 37Lopuks hän oigenzi vinmarjan kazvatajidennoks ičeze poigan. Hän meleti: ‘Heile linneb huiged koskta minun poigad.’ | 37Mutta viimein hän lähetti heidän luokseen poikansa sanoen: `Minun poikaani he kavahtavat`. |
| 38No konz hö nägištiba poigan, hö sanuiba kesknezoi: ‘Hänele jäb kaik ižandaspäi. Tulgat, rikkam poig i otkam kaik hänen ma!’ | 38Mutta kun viinitarhurit näkivät pojan, sanoivat he keskenänsä: `Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin me saamme hänen perintönsä`. |
| 39Hö tabaziba händast, taciba vinpusaduspäi i rikoiba. | 39Ja he ottivat hänet kiinni ja heittivät ulos viinitarhasta ja tappoivat. |
| 40Konz vinpusadun ižand tuleb, midä hän tegeb nenile mehile?» | 40Kun viinitarhan herra tulee, mitä hän tekee noille viinitarhureille?" |
| 41Hö sanuiba: «Ned pahad mehed saba pahan lopun, i hän andab sadun kortomaha toižile mehile, kudambad ičeze aigan andaba hänele hänen palan sadunsatusespäi.» | 41He sanoivat hänelle: "Nuo pahat hän pahoin tuhoaa ja vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille, jotka antavat hänelle hedelmät ajallansa". |
| 42Iisus sanui heile: «Et-ik tö nikonz lugenugoi Pühiš Kirjutusišpäi: — Kivi, kudamban sauvojad taciba laptaha, om nügüd' päkivi. Necen om tehnu Ižand, i se om čud meiden sil'miš. | 42Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: `Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme`? |
| 43Necen tagut minä sanun teile, miše Jumalan valdkund ottas teil i anttas rahvahale, kudamb eläškandeb Jumalan tahton mödhe. | 43Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. |
| 44Ken neche kivehe lankteb, se murendase, a kenen päle nece kivi lankteb, ka sidä mäzötab.» | 44Ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa." |
| 45Konz ülembaižed papid i farisejad kulištiba nene ozoitezstarinad, hö el'genziba, miše Iisus pagiži heiden polhe. | 45Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat nämä hänen vertauksensa, ymmärsivät he, että hän puhui heistä. |
| 46Hö tahtoiba tabata händast, no varaižiba rahvast, sikš miše rahvaz lugi händast Jumalan sanankandajaks. | 46Ja he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana. |
*a 21:5 Sion-tütär nece om Jerusalim.
Chapter 21
