Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII MATVEJAN MÖDHE | Matteuksen evankeliumi |
Chapter 20 | Luku 20 |
| 1«Taivhan valdkund om kuti ižand, kudamb homendezhämäräižes läksi pauktamaha radnikoid vinpusadhu. | 1"Sillä taivasten valtakunta on perheenisännän kaltainen, joka varhain aamulla lähti ulos palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. |
| 2Hän ladihe radnikoidenke pandes ühten dinarijan päivpaukaks i oigenzi heid vinpusadhu. | 2Ja kun hän oli sopinut työmiesten kanssa denarista päivältä, lähetti hän heidät viinitarhaansa. |
| 3Koumandel časul hän läksi irdale i nägišti, miše sigä om völ äi joudajad rahvast. | 3Ja hän lähti ulos kolmannen hetken vaiheilla ja näki toisia seisomassa torilla joutilaina; |
| 4‘Mängat tö-ki minun vinpusadhu,’ — hän sanui heile. ‘Minä maksan teile oiktan paukan.’ Mehed mäniba. | 4ja hän sanoi heille: `Menkää tekin minun viinitarhaani, ja mikä kohtuus on, sen minä annan teille`. |
| 5Kudendel i ühesandel časul ižand möst läksi irdale i tegi mugažo. | 5Niin he menivät. Taas hän lähti ulos kuudennen ja yhdeksännen hetken vaiheilla ja teki samoin. |
| 6Konz hän sid' mäni irdale ühtendeltoštkümnendel časul, hän nägišti völ-ki joudajad rahvast i küzui heil: ‘Mikš tö seižut tägä kaiken päivän radmata?’ | 6Ja kun hän lähti ulos yhdennentoista hetken vaiheilla, tapasi hän vielä toisia siellä seisomassa; ja hän sanoi heille: `Miksi seisotte täällä kaiken päivää joutilaina?` |
| 7‘Niken ei otand meid radole,’ — hö sanuiba. Hän sanui mehile: ‘Mängat tö-ki minun vinpusadhu. Minä maksan teile oiktan paukan.’ | 7He sanoivat hänelle: `Kun ei kukaan ole meitä palkannut`. Hän sanoi heille: `Menkää tekin minun viinitarhaani`. |
| 8Konz sid' tuli eht, sadun ižand sanui ičeze radnikoiden pämehele: ‘Kucu kaik radnikad i maksa heile pauk, jäl'gmäižile ezmäi, i ezmäižile jäl'ges.’ | 8Mutta kun ilta tuli, sanoi viinitarhan herra tilansa hoitajalle: `Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti`. |
| 9Nene, ked oliba paukatud ühtendeltoštkümnendel časul, tuliba i saiba kaikutte dinarijan. | 9Kun nyt tulivat ne, jotka olivat saapuneet yhdennentoista hetken vaiheilla, saivat he kukin denarin. |
| 10Konz ezmäi paukatud tuliba, hö meletiba, miše saba enamban, no hö-ki saiba vaiše dinarijan. | 10Ja kun ensimmäiset tulivat, luulivat he saavansa enemmän; mutta hekin saivat kukin denarin. |
| 11Siloi hö buraidaškanziba i sanuiba ižandale: | 11Kun he sen saivat, napisivat he perheen isäntää vastaan |
| 12‘Nene jäl'gmäižed radoiba vaiše časun aigad, i sinä andoid heile severdan, kuverdan meile-ki, ked tegim kaiken päivän jügedad radod räkenaigan.’ | 12ja sanoivat: `Nämä viimeiset ovat tehneet työtä vain yhden hetken, ja sinä teit heidät meidän vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen`. |
| 13No ižand sanui ühtele radnikoišpäi: ‘Hüvä mez', en minä abidind sindai. Em-ik mö ladinus sinunke dinarijas? | 13Niin hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: `Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä; etkö sopinut minun kanssani denarista? |
| 14Ota ičeiž pauk i mäne. Minä tahtoin maksta necile-ki jäl'gmäižele severdan, kuverdan sinei. | 14Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin. |
| 15En-ik minä voi tehta ičein rahale, kut tahtoin? Oled-ik sinä mugoine kadeh sen täht, miše minä olen hüvä?’ | 15Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko silmäsi nurja sentähden, että minä olen hyvä?` |
| 16I muga jäl'gmäižed tegesoiš ezmäižikš i ezmäižed jäl'gmäižikš. Ved' äjad om kuctud, no harvad om valitud.» | 16Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi." |
| 17Konz hö jäl'ges astuiba tedme, kudamb veb Jerusalimha, Iisus kucui kaks'toštkümne openikad eriži i sanui heile asttes: | 17Ja kun Jeesus lähti kulkemaan ylös Jerusalemiin, otti hän ne kaksitoista erilleen ja sanoi matkalla heille: |
| 18«Mö mänem nügüd' Jerusalimha, i Mehen Poig anttas ülembaižiden papiden i käskištonopendajiden käzihe. Hö sudiba händast surmale | 18"Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan |
| 19i andaba verhile rahvahile, i ned nagraba händast, löba kunutoil i nagloičeba ristha. No koumandel päiväl hän eläbzub.» | 19ja antavat hänet pakanoille pilkattavaksi ja ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi, ja kolmantena päivänä hän on nouseva ylös". |
| 20Päliči erases aigas tuli Zevedejan poigiden mam ühtes poigidenke hänennoks, kombištui hänen edehe i tahtoi midä-se hänel pakita. | 20Silloin Sebedeuksen poikain äiti tuli poikineen hänen tykönsä ja kumarsi häntä, aikoen anoa häneltä jotakin. |
| 21«Midä tahtoid?» — Iisus küzui. Ak sanui hänele: «Toivota, miše nene kaks' minun poigad ištuškandeba sinun rindal, toine oiktal i toine hural kädel, konz sinä linned kunigahan.» | 21Niin hän sanoi vaimolle: "Mitä tahdot?" Tämä sanoi hänelle: "Sano, että nämä minun kaksi poikaani saavat istua, toinen sinun oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi, sinun valtakunnassasi". |
| 22Iisus sanui: «Tö et tekoi, midä pakičet. Voit-ik tö joda siš mal'l'aspäi, miččespäi minä joškanden? Voit-ik tö tirpta sen valatusen, miččel mindai valatadas?» «Voim,» — hö sanuiba. | 22Mutta Jeesus vastasi ja sanoi: "Te ette tiedä, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä olen juova?" He sanoivat hänelle: "Voimme". |
| 23Siloi hän sanui heile: «Minun mal'l'aspäi tö joškandet i sil valatusel, miččel mindai valatadas, teid-ki valataškatas, no minä en voi sanuda, ken ištuškandeb oiktal i ken hural kädel. Ned sijad oma nenile, kenele minun Tat om vaumištanu.» | 23Hän sanoi heille: "Minun maljani te tosin juotte, mutta minun oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille minun Isäni on sen valmistanut". |
| 24Konz ned kümne kulištiba necen, hö kurktuiba velliden päle. | 24Kun ne kymmenen sen kuulivat, närkästyivät he näihin kahteen veljekseen. |
| 25No Iisus kucui heid ičezennoks i sanui: «Tö tedat, miše valdanpidäjad oma rahvahan ižandad, i maiden ülembaižed mehed pidäba rahvahan ičeze valdan al. | 25Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: "Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. |
| 26No algha olgoi muga teiden keskes. Ken tahtoib teiden keskes olda vanhemban, se olgha toižiden abunik, | 26Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, |
| 27i ken tahtoib olda teiden keskes ezmäižen, se olgha toižiden orj. | 27ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; |
| 28Mehen Poig ei tulend sen täht, miše hänele služižiba, a tuli služimaha i andmaha ičeze hengen maksuks kaikiden tagut.» | 28niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä." |
| 29Konz hö läksiba Jerihonaspäi, Iisusanke astui sur' rahvazkogo. | 29Ja heidän lähtiessään Jerikosta seurasi häntä suuri kansan paljous. |
| 30Teveres ištuiba kaks' sogedad. Konz hö kulištiba, miše Iisus astub siriči, hö kidastaškanziba: «Armahta meid, Ižand, Davidan Poig!» | 30Ja katso, kaksi sokeaa istui tien vieressä; ja kun he kuulivat, että Jeesus kulki ohitse, huusivat he sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda meitä". |
| 31Rahvaz käski heile olda vaikti, no hö kidastiba völ enamba: «Armahta meid, Ižand, Davidan Poig!» | 31Niin kansa nuhteli heitä saadakseen heidät vaikenemaan; mutta he huusivat sitä enemmän sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda meitä". |
| 32Iisus seižutihe i kucui heid ičezennoks. «Midä tahtoit, miše minä tegižin teile?» — hän küzui. | 32Silloin Jeesus seisahtui ja kutsui heidät tykönsä ja sanoi: "Mitä tahdotte, että minä teille tekisin?" |
| 33Hö sanuiba: «Ižand, anda meile nägu.» | 33He sanoivat hänelle: "Herra, että meidän silmämme aukenisivat". |
| 34Iisusale tegihe heid žal'. Hän kosketi heiden sil'mäd, i sid'-žo heiden sil'mihe tuli nägu, i hö läksiba hänen jäl'ghe. | 34Niin Jeesuksen tuli heitä sääli, ja hän kosketti heidän silmiänsä, ja kohta he saivat näkönsä ja seurasivat häntä. |
Chapter 20
