Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII MATVEJAN MÖDHE | Matteuksen evankeliumi |
Chapter 18 | Luku 18 |
| 1Teravas sen jäl'ghe openikad tuliba Iisusannoks i küzuiba: «Ken taivhan valdkundas om vanhemb?» | 1Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?" |
| 2Siloi Iisus kucui ičezennoks lapsen, seižuti händast heiden keskhe | 2Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä |
| 3i sanui: «Todeks sanun teile: ku tö et käraukoiš i et tehte lapsiden vuiččikš, ka et päzugoi taivhan valdkundaha. | 3ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. |
| 4Ken paneb ičtaze necen penen lapsen rindale, om vanhemb kaikid taivhan valdkundas. | 4Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. |
| 5I ken minun nimes otab ičezennoks ühten-ki mugoižen lapsen, ka otab ičezennoks mindai.» | 5Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut. |
| 6No ku ken-ni veb grähkähä hot' ühten neniš penišpäi, ked uskoba minuhu, ka hänele oliži paremb, miše hänen kaglha pandihe mellickivi i tactihe meren süvüdehe. | 6Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. |
| 7Voi necidä mirud sen manitusiden tagut! Ka, manitusile tarbiž tulda, no voi necidä mest, kudamban kal't manituz tuleb! | 7Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee! |
| 8Ku sinun käzi vai sinun jaug veb sindai grähkähä, ka čapa se i taci. Ved' om paremb, miše kädetoman vai jaugatoman päzud eloho, mi sindai molembiden käzidenke i jaugoidenke tactas igähižehe lämoihe. | 8Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; parempi on sinulle, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella, heitetään iankaikkiseen tuleen. |
| 9I ku sinun sil'm veb sindai grähkähä, ka ratkaida se i taci. Sinei om paremb, miše sil'mätoman päzud eloho, mi sindai molembiden sil'midenke lükäitas adun lämoihe. | 9Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvetin tuleen. |
| 10Kackat, algat hondostagoi nikeda neniš penišpäi. Minä sanun teile: heiden angelad taivhas kaiken aigan nägeba minun taivhaližen Tatan modon. | 10Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa. |
| 11Mehen Poig om tulnu ecmaha i päzutamha kadonut.» | 11[] |
| 12«Mittušt mel't olet: ku kenel-se om sada lambast i üks' segoib, ka ei-ik hän jäta nenid ühesadkümned ühesad mägile i ei-ik lähte ecmaha sidä segoinut? | 12Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä? |
| 13I ku hän sen löudab, todeks sanun teile: hän ihastub necile enambad mi nenile ühesalekümnele ühesale, kudambad ei olnugoi kadoges. | 13Ja jos hän sen löytää, totisesti minä sanon teille: hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät olleet eksyneet. |
| 14Mugažo teiden taivhaline Tat ei tahtoi, miše hot' üks' neniš penišpäi kadoiži.» | 14Niin ei myöskään teidän taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen. |
| 15«Ku sinun uskondvel'l' tegeb grähkid sindai vaste, mäne i laji händast oc ocha. Ku hän kundleb sindai, ka sinai möst om vel'l'. | 15Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi. |
| 16No ku hän ei kule sindai, ka ota kerdale üks' vai kaks' mest, sikš miše kaikutte azj tarbiž vahvištoitta kahten vai koumen todištajan sanal. | 16Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, `että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla`. |
| 17Ku hän ei kundle heid-ki, sanu necen polhe uskondkundale. I ku hän ei kundle uskondkundad-ki, siloi void kacta hänehe kuti uskmatomaha vai maksunkeradajaha. | 17Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani. |
| 18Todeks sanun teile, kaik, midä tö kel'dät man päl, se linneb kel'tüd taivhas, i kaikele, mille tö andat valdan man päl, sille linneb anttud vald taivhas. | 18Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa. |
| 19Völ necen minä sanun teile: ku kaks' teišpäi man päl ladiše loita ühtes miččes taht azjas, sen hö saba minun taivhaližes Tataspäi. | 19Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa. |
| 20Kus kaks' vai koume oma ühtes minun nimes, sigä minä olen heiden keskes.» | 20Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä." |
| 21Siloi Petr tuli Iisusannoks i sanui: «Ižand, ku minun vel'l' tegeb grähkid minun edes, kuverz' kerdad minei tarbiž prostida händast? Tarbiž-ik seičeme kerdad?» | 21Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?" |
| 22Iisus sanui: «En sanu sinei ‘seičeme kerdad’, a seičemäšti seičemekümne kerdad.» | 22Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. |
| 23Ved' taivhan valdkund om kuti kunigaz, kudamb tahtoi kacta, äjak hänen käskabunikad oma velgas hänele. | 23Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä. |
| 24Konz hän zavodi kaiken kacta, hänennoks todihe käskabunik, kudamb oli velktunu hänele kümnetuhad talantad. | 24Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää. |
| 25Mehel ei olend, mil maksta, i hänen ižand käski möda necen käskabunikan, hänen akan i lapsed i kaiken hänen kodielon i maksta velg tagaze. | 25Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi. |
| 26Siloi käskabunik lanksi maha hänen edehe i pakičeškanzi: ‘Ižand, tirpahta vähäine! Minä sinei kaiken maksan.’ | 26Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: `Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki`. |
| 27Ižandale tegihe žal' necidä käskabunikad, i hän pästi händast türmaspäi i heiti velgan. | 27Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi. |
| 28No konz käskabunik mäni irdale, hän nägišti toižen käskabunikan, kudamb oli velktunu hänele sada dinarijad. Hän tabazi necen mehen kurkus, zavodi kingitada sanudes: ‘Maksa, midä oled velktunu!’ | 28Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: `Maksa, minkä olet velkaa`. |
| 29Mez' lanksi hänen jaugoihe i pakičeškanzi: ‘Tirpahta vähäine! Ka minä andan sinei kaiken!’ | 29Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: `Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle`. |
| 30No toine ei tahtoind ladidas. Hän mäni i taci ičeze radvellen türmha sihesai, kuni hän maksab velgan. | 30Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa. |
| 31Toižed käskabunikad nägiba, midä tegihe, i lanksiba opalaha. Hö mäniba kunigahannoks i sanuiba hänele kaiken. | 31Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut. |
| 32Siloi kunigaz kucui käskabunikan ičezennoks i sanui: ‘Sinä oled paha mez'! Minä pästin sinei kaiken velgan, sikš ku sinä mindai pakičid. | 32Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: `Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit; |
| 33Ei-ik sinei-ki pidanuiži armahtada radvelled, ninga kuti minä armahtin sindai?’ | 33eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?` |
| 34Kunigaz oli kurktunu i andoi mokita sidä käskabunikad sihe aighasai, kuni hän maksab kaiken velgan. | 34Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa. |
| 35Muga tegeb minun taivhaline Tat-ki teile, ku tö kaikes südäimespäi et unohtagoi abidoid kaikutte ičeze vellele.» | 35Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi." |
Chapter 18
