Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII MATVEJAN MÖDHE | Matteuksen evankeliumi |
Chapter 14 | Luku 14 |
| 1Sil aigal man nelländesen pämez' Irod kulišti Iisusan i hänen tegoiden polhe. | 1Siihen aikaan neljännysruhtinas Herodes kuuli maineen Jeesuksesta. |
| 2Hän sanui ičeze abunikoile: «Nece om Joan Valatai. Hän om eläbzunu kollijoišpäi, sikš hänes om-ki vägi tehta čudoid.» | 2Ja hän sanoi palvelijoilleen: "Se on Johannes Kastaja; hän on noussut kuolleista, ja sentähden nämä voimat hänessä vaikuttavat". |
| 3Ved' Irod oli käsknu tabata Joannan, panda händast čapihe i tacta türmha. Necen hän oli tehnu ičeze vellen Filippan akan Irodiadan tagut. | 3Sillä Herodes oli ottanut Johanneksen kiinni ja sitonut hänet ja pannut vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon, Herodiaan, tähden. |
| 4Konz-se Joan oli sanunu hänele: «Sinei ei sa eläda vellen akanke.» | 4Sillä Johannes oli sanonut hänelle: "Sinun ei ole lupa pitää häntä". |
| 5Irod tahtoinuiži surmita Joannan, no varaiži rahvast, sikš miše hö lugiba Joannan Jumalan sanankandajaks. | 5Ja Herodes olisi tahtonut tappaa Johanneksen, mutta pelkäsi kansaa, sillä he pitivät häntä profeettana. |
| 6Sid' Irod praznuiči ičeze sündundpäivän, i Irodiadan tütär tancui adivoile. Neičukaine oli lujas mel'he Irodale, | 6Mutta kun Herodeksen syntymäpäivä tuli, tanssi Herodiaan tytär heidän edessään, ja se miellytti Herodesta; |
| 7i hän vahval sanal toivoti antta hänele, midä hän vaiše pakičiži. | 7sentähden hän valalla vannoen lupasi antaa hänelle, mitä ikinä hän anoisi. |
| 8Mam openzi neičukašt, i hän sanui: «Anda minei tänna astijal Joan Valatajan pä.» | 8Niin hän äitinsä yllytyksestä sanoi: "Anna tuoda minulle tänne lautasella Johannes Kastajan pää". |
| 9Irod tuli pahaze mel'he, no ičeze vahvan sanan tagut i adivoiden tagut hän käski antta sen hänele. | 9Silloin kuningas tuli murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävierasten tähden hän käski antaa sen. |
| 10Hän oigenzi türmha sanan i käski surmita Joannan. | 10Ja hän lähetti lyömään Johannekselta pään poikki vankilassa. |
| 11Joannan pä todihe astijal i anttihe neičukaižele, i neičukaine vei sen mamaleze. | 11Ja hänen päänsä tuotiin lautasella ja annettiin tytölle; ja tämä vei sen äidilleen. |
| 12Joannan openikad tuliba jäl'ghe otmaha hänen hibjan i paniba sen maha. Sid' hö mäniba sanumaha Iisusale, midä oli tehnus. | 12Ja hänen opetuslapsensa tulivat ja ottivat hänen ruumiinsa ja hautasivat hänet; ja he menivät ja ilmoittivat asian Jeesukselle. |
| 13Kulištades necen polhe Iisus läksi venehel rahvahatomha tahoze, miše olda sigä üksnäze. No necen polhe tedištadihe, i lidnoišpäi läksi äi rahvast jaugai hänen jäl'ghe. | 13Kun Jeesus sen kuuli, lähti hän sieltä venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen. Ja tämän kuultuaan kansa meni jalkaisin kaupungeista hänen jälkeensä. |
| 14Konz Iisus läksi venehespäi i nägišti kaiken necen rahvahan, hänele tegihe žal' heid, i hän tegi tervhikš kaikid läžujid. | 14Ja astuessaan maihin Jeesus näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, ja hän paransi heidän sairaansa. |
| 15Ehtpoles openikad mäniba hänennoks i sanuiba: «Nece om rahvahatoi taho, i päiv jo teravas lopiše. Pästa mehid, miše hö mänižiba külihe ostmaha ičeleze sömäd.» | 15Mutta kun ilta tuli, menivät hänen opetuslapsensa hänen tykönsä ja sanoivat: "Tämä paikka on autio, ja päivä on jo pitkälle kulunut; laske siis kansa luotasi, että he menisivät kyliin ostamaan itsellensä ruokaa". |
| 16No Iisus sanui: «Heile ei tarbiž nikuna mända. Antkat tö heile söda.» | 16Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei heidän tarvitse mennä pois; antakaa te heille syödä". |
| 17«Meil ei ole kerdal nimidä tošt ku viž leibäd i kaks' kalad,» — hö sanuiba. | 17He sanoivat hänelle: "Meillä ei ole täällä muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa". |
| 18«Togat ned tänna minei,» — sanui Iisus. | 18Mutta hän sanoi: "Tuokaa ne tänne minulle". |
| 19Hän käski rahvahale išttas normele. Sid' hän oti ned viž leibäd i kaks' kalad, kacui ülähäks taivhaze i kiti Jumalad. Hän lohkaiži leibäd i andoi openikoile, i openikad jagoiba ned rahvahale. | 19Ja hän käski kansan asettua ruohikkoon, otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi, mursi ja antoi leivät opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle. |
| 20Kaik söiba külläks, i jänuzid paloid keratihe völ kaks'toštkümne täut puzud. | 20Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, kaksitoista täyttä vakallista. |
| 21Sömäs oli läz vittuhad mužikad i völ akad i lapsed. | 21Ja niitä, jotka aterioivat, oli noin viisituhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia. |
| 22Teravas sen jäl'ghe Iisus käski openikoile išttas veneheze i ehtatadas toižele randale, kuni hän pästab rahvahan. | 22Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle, sillä aikaa kuin hän laski kansan luotansa. |
| 23Hän pästi rahvahan i libui mägele loičmaha üksnäze. Konz tuli eht, hän oli sigä üksnäze, | 23Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen, rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli hän siellä yksinänsä. |
| 24Veneh oli jo kesk järved i jügedas ajoi lainhiden keskes, sikš ku oli vasttullei. | 24Mutta venhe oli jo monen vakomitan päässä maasta, aaltojen ahdistamana, sillä tuuli oli vastainen. |
| 25Ön nelländen varjoičendaigan Iisus tuli openikoidennoks vetme astten. | 25Ja neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän tykönsä kävellen järven päällä. |
| 26Konz hö nägištiba, miše hän astub järven lainhidme, hö pöl'gästuiba i kidastaškanziba: hö meletiba, miše heile ozutihe. | 26Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: "Se on aave", ja huusivat pelosta. |
| 27No necen aigan Iisus jo pagiži heile: «Olgat tünäd, nece minä olen. Algat varaikoi.» | 27Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö". |
| 28Siloi Petr sanui hänele: «Ižand, ku nece oled sinä, käske minei tulda sinunnoks vetme.» | 28Pietari vastasi hänelle ja sanoi: "Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla tykösi vettä myöten". |
| 29«Tule!» — sanui Iisus. Lähttes venehespäi Petr astuškanzi vetme, miše tulda Iisusannoks. | 29Hän sanoi: "Tule". Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö. |
| 30Konz hän nägišti, kut puhub tullei, ka pöl'gästui i uptaškanzi. «Ižand, päzuta mindai!» hän kidastaškanzi. | 30Mutta nähdessään, kuinka tuuli, hän peljästyi ja rupesi vajoamaan ja huusi sanoen: "Herra, auta minua". |
| 31Iisus sid'-žo oigenzi käden, tabazi händast i sanui: «Vähäuskoi, mikš ed uskond?» | 31Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: "Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?" |
| 32Konz hö mäniba veneheze, tullei tüništui. | 32Ja kun he olivat astuneet venheeseen, asettui tuuli. |
| 33I kaik, ked oliba venehes, tuliba i kombištuiba hänen edehe sanudes: «Sinä todeks oled Jumalan Poig.» | 33Niin venheessä-olijat kumarsivat häntä ja sanoivat: "Totisesti sinä olet Jumalan Poika". |
| 34Hö ehtatihe päliči järves i tuliba Gennisaretan maha. | 34Ja kuljettuaan yli he tulivat maihin Gennesaretiin. |
| 35Konz sen tahon mehed homaičiba, ken om tulnu, hö oigenziba vestid kaikjale sil tahol, i kaikid läžujid todihe Iisusannoks. | 35Ja kun sen paikkakunnan miehet tunsivat hänet, lähettivät he sanan kaikkeen ympäristöön, ja hänen tykönsä tuotiin kaikki sairaat. |
| 36Hö pakičiba hot' kosketada hänen sädon röunad, i kaik, ked sen kosketiba, tegihe tervhikš. | 36Ja he pyysivät häneltä, että vain saisivat koskea hänen vaippansa tupsuun; ja kaikki, jotka koskivat, paranivat. |
Chapter 14
