Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII MATVEJAN MÖDHE | Matteuksen evankeliumi |
Chapter 13 | Luku 13 |
| 1Necen-žo päivän Iisus läksi pertišpäi, mäni järven randale i ištuihe sigä. | 1Sinä päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istui järven rannalle. |
| 2Hänes ümbri kerazihe mugoine sur' rahvazkogo, miše hänele pidi mända veneheze. Hän ištui venehes, a kaik rahvaz seižui randal, | 2Ja hänen tykönsä kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla. |
| 3i hän pagiži heile äjiš azjoiš ozoitezstarinoil. Hän sanui: «Mez' läksi semendamha. | 3Ja hän puhui heille paljon vertauksilla ja sanoi: "Katso, kylväjä meni kylvämään. |
| 4I konz hän semenzi, erased semned lanksiba teverhe, i lindud tuliba i söiba jüväd. | 4Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne. |
| 5Erased semned lanksiba kivimaha, kus semnile oli vähä mad. Nene semned teravas läksiba orahaižile, sikš ku ma ei olend süvä, | 5Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata. |
| 6no konz päiväine paštaškanzi, orahaižed vänttuiba, i ku niil ei olend jurid, ned kuivehtuiba. | 6Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat. |
| 7Erased semned lanksiba ogahheiniden keskhe, ogahhein kazvoi i täpsi orahaižid. | 7Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne. |
| 8No erased semned lanksiba hüvähä maha i andoiba villän, kudamb sada, kudamb kuz'kümne, kudamb koumekümne jüväd. | 8Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää. |
| 9Kenel oma korvad kulda, ka se kulgaha!» | 9Jolla on korvat, se kuulkoon." |
| 10Openikad tuliba Iisusannoks i küzuiba: «Mikš sinä pagižed heile ozoitezstarinoil?» | 10Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle: "Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla?" |
| 11Iisus sanui: «Sikš, miše teile om anttud teta taivhan valdkundan peitazjoid, a heile ei. | 11Hän vastasi ja sanoi: "Sentähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu. |
| 12Kenel om, sille anttas, i hän sab enamban mi külläks, no kenel ei ole, sil ottas se-ki, midä hänel om. | 12Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on. |
| 13Minä sikš pagižen heile ozoitezstarinoil, miše hö kacten ei nähkoi, kundelten ei kulgoi i ei el'gekoi. | 13Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä. |
| 14Heiš todenzub se Isaijan endustuz: — Tö kulden kulet, no et el'gekoi, kacten kacut, no et nähkoi. | 14Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: `Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö. |
| 15Necen rahvahan südäimed oma kovidunuded. Hö habi kuleba korvil, i sil'mäd hö oma umbištanuded, miše ei voiži sil'mil nähta, ei voiži korvil kulda, ei voiži el'geta südäimel, i ei voiži kärautas pahaspäi, miše minä tegižin heid tervhikš. | 15Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.` |
| 16Ozakahad oma teiden sil'mäd, sikš miše ned nägeba, i teiden korvad, sikš miše ned kuleba! | 16Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat. |
| 17Todeks sanun teile: äjad Jumalan sanankandajad i tozioiktad mehed tahtoiba nägištada, midä tö näget, no ei nähnugoi, i kulištada, midä tö kulet, no ei kulnugoi.» | 17Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet. |
| 18«Kundelkat-žo, midä om ozoitezstarin semendajan polhe. | 18Kuulkaa siis te vertaus kylväjästä: |
| 19Konz ken-ni kuleb vestin taivhan valdkundan polhe i ei el'genda sidä, soton tuleb i tembaidab, mi hänen südäimehe oli semetud. Nene oma semned, kudambad oli semetud teverhe. | 19Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen. |
| 20Semenduz kivimaha oma nene, ked kuleba sanan i ihastusenke sid'-žo otaba sen, | 20Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan; |
| 21no hö uskoba vaiše penen pordon, sikš miše heil ei ole jurid. Konz tuleb ahtištuz vai küksend sanan tagut, hö hül'gäidaba sen kerdalaz. | 21mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois. |
| 22Semenduz ogahheiniden keskhe oma nene, ked kuleba sanan, no heiš sana ei to satust, sikš miše necen elon holed i himo olda elokahan täptaba necen sanan. | 22Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi. |
| 23No semenduz hüvähä maha oma nene mehed, ked kuleba sanan i el'gendaba sen. Hö toba satust: ken sada, ken kuz'kümne, ken koumekümne jüväd.» | 23Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä." |
| 24Iisus sanui heile toižen ozoitezstarinan: «Taivhan valdkund om mugoine: Mez' semenzi pöudho hüvid semnid. | 24Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. |
| 25No konz kaik magaziba, tuli hänen vihanik, semenzi nižun keskhe rujoheinid i läksi sigäpäi. | 25Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois. |
| 26Konz vil'l' läksi orahaižile i tähkale, rujohein-ki näguškanzi. | 26Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin. |
| 27Radnikad mäniba siloi ižandannoks i sanuiba hänele: ‘Ižand, ved' sinä oled semendanu pöudho hüvid semnid! Kuspäi sid' kazvoiba nene rujoheinäd?’ | 27Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: `Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?` |
| 28Ižand sanui heile: ‘Sen om tehnu minun vihanik.’ Radnikad küzuiba siloi hänel: ‘Tahtoid-ik sinä, miše mö mänižim i nütkižim nene rujoheinäd?’ | 28Hän sanoi heille: `Sen on vihamies tehnyt`. Niin palvelijat sanoivat hänelle: `Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?` |
| 29‘En’ — hän sanui — ‘tö voit ühtes rujoheinidenke nütkta nižud-ki. | 29Mutta hän sanoi: `En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin. |
| 30Kazgaha ned ühtes rahnmižehesai. Konz se aig tuleb, minä sanun rahnojile: Kerakat ezmäi rujoheinäd i sidogat tukuihe, miše voiži poltta. A nižu kerakat minun aitha.’» | 30Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.`" |
| 31Iisus sanui heile völ mugoižen ozoitezstarinan: «Taivhan valdkund om kuti gorčicansemen, kudamban mez' semenzi ičeze pöudho. | 31Vielä toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. |
| 32Se om penemb kaikid semnid, no kazvab surembaks kaiked, midä linmal om. Lopuks sišpäi tuleb pu, muga miše taivhan lindud lendaba i tegeba pezad sen oksile.» | 32Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille." |
| 33Völ-ki hän sanui heile ozoitezstarinan: «Taivhan valdkund om kuti muigotez. Konz naine segoiti muigotest koumehe saton-märaha jauhod, ka kaik taigin libui.» | 33Taas toisen vertauksen hän puhui heille: "Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani". |
| 34Kaiken necen Iisus pagiži rahvahale ozoitezstarinoil. Ozoitezstarinoita hän ei pagižend heile, | 34Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään; |
| 35miše tuliži todeks nece Jumalan sanankandajan sana: — Minä avaidan sun i pagižen ozoitezstarinoil. Avaidaškanden sidä, mi om olnu peitos mirun tegemižen aigaspäi. | 35että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: "Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti". |
| 36Sid' Iisus oigenzi rahvahan sigäpäi i iče mäni pert'he. Openikad tuliba hänennoks i küzuiba: «Sanu meile: midä om ozoitezstarin pöudon rujoheiniden polhe?» | 36Sitten hän laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Selitä meille vertaus pellon lusteesta". |
| 37Hän sanui heile: «Mez', kudamb semenzi hüvid semnid, om Mehen Poig. | 37Niin hän vastasi ja sanoi: "Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. |
| 38Pöud om mir. Hüvä semen oma nene mehed, ked eläba taivhan valdkundas, rujoheinäd oma nene mehed, ked oma sotonan valdan al. | 38Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. |
| 39Vihanik, kudamb semenzi rujoheinid, om lemboi, rahnmine nece om mirun lop i rahnojad oma angelad. | 39Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. |
| 40Muga kut rujoheinäd keratas i polttas, ninga linneb necen mirun lopus. | 40Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. |
| 41Mehen Poig oigendab ičeze angeloid, i hö keradaba hänen valdkundaspäi kaikid, ked veba rahvast grähkähä, i kaikid, ked tegeba pahad. | 41Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, |
| 42Angelad taciba heid palajaha päčhe. Sigä voiktas i kirskutadas hambhil. | 42ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. |
| 43No tozioiktad mehed hoštaškandeba kuti päiväine, konz heiden Tat otab kaiken valdan. Kenel oma korvad kulda, ka se kulgaha!» | 43Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon. |
| 44«Taivhan valdkund om kuti kal'huz', kudamb om kaidud pöudho. Konz mez' löuzi sen, hän peiti sen udes maha, i sid' hän ihastusiš mäni i möi kaiken, midä hänel oli, i osti sen pöudon. | 44Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon. |
| 45Taivhan valdkund om mugažo ningoine: Möndmez' eci čomid hel'mid. | 45Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä, |
| 46Konz hän löuzi ühten arvokahan hel'muden, hän möi kaiken, midä hänel oli, i osti sen. | 46ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen. |
| 47Völ taivhan valdkund om kuti not, kudamb lasktihe merhe i kudamb kerazi erazvuittušt kalad. | 47Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja. |
| 48Konz not tegihe täudeks, kalanikad vediba sen randha, ištuihe i paniba hüväd kalad puzuihe, a hondod taciba. | 48Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois. |
| 49Mugažo linneb mirun lopus: angelad tuleba, erigoitaba pahoid tozioiktoišpäi | 49Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista |
| 50i taciba heid palajaha päčhe. Sigä voiktas i kirskutadas hambhil.» | 50ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. |
| 51Iisus küzui heil: «El'gendat-ik nügüd' kaiken necen?» «El'gendam, Ižand» — hö sanuiba. | 51Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?" He vastasivat hänelle: "Olemme". |
| 52Siloi hän sanui heile: «Sikš jogahine käskištonopendai, ken om tehnus taivhan valdkundan openikaks, om kuti pertin ižand, kudamb ičeze aitaspäi sab ut i vanhad.» | 52Ja hän sanoi heille: "Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa". |
| 53Konz Iisus lopi sanelda nene ozoitezstarinad, hän läksi sigäpäi | 53Ja kun Jeesus oli lopettanut nämä vertaukset, lähti hän sieltä. |
| 54i tuli kodilidnaha. Sigä hän openzi rahvast suimpertiš. Hö čududelihe i küzeliba: «Kuspäi om hänel nece mel', kuspäi vägi tehta surid tegoid? | 54Ja hän tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heitä heidän synagoogassaan, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimalliset teot? |
| 55Ei-ik hän ole se sauvojan poig? Ei-ik kuckoi hänen mamad Mariaks, i hänen vellid Jakovaks, Josijaks, Simonaks i Judaks? | 55Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas? |
| 56Hänen sizared-ki eläba tägä meiden keskes. Kuspäi hän om sanu necen kaiken?» | 56Ja eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä sitten hänellä on tämä kaikki?" |
| 57I muga hö hül'gäižiba händast. Iisus sanui heile: «Nikus Jumalan sanankandajad muga ei vähenzoitkoi, kut kodilidnas i ičeze kodiš.» | 57Ja he loukkaantuivat häneen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan". |
| 58Hän ei tegend sigä äjid surid tegoid, sikš miše hö ei usknugoi hänehe. | 58Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa. |
Chapter 13
