Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII MATVEJAN MÖDHE | Matteuksen evankeliumi |
Chapter 11 | Luku 11 |
| 1Konz Iisus oli andnu kaik nene nevondad kahteletoštkümnele openikale, hän läksi toižihe sen tahon lidnoihe opendamha i sanelemha hüväd vestid. | 1Ja kun Jeesus oli antanut kahdelletoista opetuslapselleen kaikki nämä käskyt, niin hän lähti sieltä opettamaan ja saarnaamaan heidän kaupunkeihinsa. |
| 2Konz Joan kulišti türmas Hristosan tegoiden polhe, hän oigenzi kaht ičeze openikad | 2Mutta kun Johannes vankilassa ollessaan kuuli Kristuksen teot, lähetti hän opetuslapsiansa |
| 3küzumaha: «Oled-ik sinä se, kudambale pidab tulda, vai tarbiž-ik meile varastada tošt?» | 3sanomaan hänelle: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?" |
| 4Iisus sanui heile: «Mängat i sanugat Joannale, midä kulet i näget: | 4Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: |
| 5 Sogedad saba nägun i rambičijad käveleba, prokazas läžujad puhtastasoiš i kurdhod kuleba, kollijad eläbzuba i gol'l'ad kuleba hüvän vestin! | 5sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia. |
| 6Ozav om se, ken ei hül'gäida uskondad minuhu.» | 6Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun." |
| 7Konz Joan Valatajan openikad läksiba, Iisus pagižeškanzi rahvahale Joannan polhe. «Midä tö mänit kacmaha rahvahatomha maha? Rogod-ik, kudambad tullei likutab? | 7Kun he olivat menneet, rupesi Jeesus puhumaan kansalle Johanneksesta: "Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? |
| 8Vai midä mänit kacmaha? Čomin sädatadud mest-ik? Ei, ken čomin sädase, sen tö löudat kunigahan kodiš! | 8Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, hienopukuiset ovat kuningasten kartanoissa. |
| 9Vai midä mänit kacmaha? Ei-ik Jumalan sanankandajad? Ka, minä sanun teile: hän om enamb mi Jumalan sanankandai. | 9Vai mitä te lähditte? Profeettaako katsomaan? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta. |
| 10Hän om se, kenen polhe om sanutud Pühiš Kirjutusiš: — Minä oigendan vestinkandajan edel sindai, hän vaumištab ten sinun edes. | 10Tämä on se, josta on kirjoitettu: `Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi`. |
| 11Todeks sanun teile: kaikes rahvahan rodus ei olend nikeda surembad Joan Valatajad, no taivhan valdkundas kaikid penemb-ki om suremb mi hän. | 11Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän. |
| 12Joan Valatajan päivišpäi i neche aighasai taivhan valdkundad vaste libudas toraha, i libujad tahtoiba vägel tabata sidä ičeleze. | 12Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen. |
| 13Kaik Jumalan sanankandajad i käskišt Joannahasai oma endustanuded necen valdkundan polhe, | 13Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti; |
| 14i hot' uskkat, hot' algat, Joan om-ki Ilja, kenele pidi tulda. | 14ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva. |
| 15Kenel oma korvad kulda, ka se kulgaha! | 15Jolla on korvat, se kuulkoon. |
| 16Ka mitte nügüdläine rahvaz om? Hö oma kuti lapsed, kudambad ištuba irdal i kidastaba ičeze sebranikoile, | 16Mutta mihin minä vertaan tämän sukupolven? Se on lasten kaltainen, jotka istuvat toreilla ja huutavat toisilleen |
| 17sanuden: ‘Mö vändim teile fleital, no tö et kargaidanugoi. Mö laskim teile voikuid, no tö et voiknugoi.’ | 17sanoen: `Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette valittaneet`. |
| 18Joan tuli, hän ei sö i ei jo, i rahvaz sanub: ‘Hänes om paha heng.’ | 18Sillä Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja he sanovat: `Hänessä on riivaaja`. |
| 19Mehen Poig tuli, hän söb i job, i rahvaz sanub: ‘Mitte hän sömar' i jomar' om, maksunkeradajiden i grähkhižiden sebranik!’ No melevuz' nägub todeks melevuden tegoišpäi!» | 19Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja he sanovat: `Katso syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!` Ja viisaus on oikeaksi näytetty teoissansa." |
| 20Sid' Iisus lajiškanzi nenid lidnoid, kus hän oli tehnu äjid ičeze suriš tegoišpäi, sikš ku hö ei käraudanus grähkišpäi: | 20Sitten hän rupesi nuhtelemaan niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen voimalliset tekonsa olivat tapahtuneet, siitä, etteivät ne olleet tehneet parannusta: |
| 21«Voi sindai, Horazin! Voi sindai, Vifsaida! Ku nene sured tegod, kudambad minä tegin teiden irdoil, olnuiži tehtud Tiras i Sidonas, niiden eläjad jo amu ribuiš i tuhkad päs oližiba käraudanus grähkišpäi. | 21"Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen. |
| 22Minä sanun teile: Tirale i Sidonale sudanpäivän linneb kebnemb mi teile. | 22Mutta minä sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin teidän. |
| 23I muga sinä, Kapernaum, libutadud taivhazesai, linned tactud surman valdkundaha. Ku sured tegod, kudambad tehtihe sinun irdoil, oliži tehtud Sodomas, se seižuiži völ tämbei-ki. | 23Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä. |
| 24Minä sanun teile: Sodoman male sudanpäivän linneb kebnemb mi sinei.» | 24Mutta minä sanon teille: Sodoman maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sinun." |
| 25Necen aigan Iisus pagižeškanzi: «Minä ülenzoitan sindai, Tatam, taivhan i man Ižand, sikš ku sinä oled peitnu nene azjad melekahišpäi i openuzišpäi, a avaidanu ned lapsenmeližile. | 25Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. |
| 26Ka, Tatam, mugoine oli sinun hüvä taht. | 26Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt. |
| 27Minun Tat om andnu kaiken minei, i niken toine ei tunde Poigad, vaiše Tat, i niken toine ei tunde Tatad, vaiše Poig i se, kenele Poig tahtoib avaita necen. | 27Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. |
| 28Tulgat minunnoks kaik tö, ked radat i kandat kormad. Minä andan teile lebun. | 28Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. |
| 29Otkat minun kandmine ičetoi hardjoile i opekatoiš minai: minä olen hüväsüdäimeline i kundlijaine. Muga teiden heng löudab lebun. | 29Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. |
| 30Minun kandmine om hüvä kantta i minun korm om kebn.» | 30Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." |
Chapter 11
