Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII MATVEJAN MÖDHE | Matteuksen evankeliumi |
Chapter 10 | Luku 10 |
| 1Iisus kucui kaks'toštkümne openikad ičezennoks i andoi heile valdan küksta paganoid hengid i tehta tervhikš mehid kaikiš kibuišpäi i läžundoišpäi. | 1Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. |
| 2Täs oma neniden kahtentoštkümnen apostolan nimed: ezmäi Simon, toine nimi hänel oli Petr, i hänen vel'l' Andrei, Zevedejan poigad Jakov i Joan, | 2Ja nämä ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: ensimmäinen oli Simon, jota kutsuttiin Pietariksi, ja Andreas, hänen veljensä, sitten Jaakob Sebedeuksen poika, ja Johannes, hänen veljensä, |
| 3Filip i Varfolomei, Foma i maksunkeradai Matvei, Alfejan poig Jakov, i Levvei, kudamban toine nimi oli Faddei, | 3Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja Matteus, publikaani, Jaakob, Alfeuksen poika, ja Lebbeus, lisänimeltä Taddeus, |
| 4Simon Kananit i Juda Iskariot, kudamb möhemba möi Iisusan. | 4Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama, joka hänet kavalsi. |
| 5Iisus oigenzi matkha nene kaks'toštkümne openikad i käski heile: «Algat mängoi verhiden rahvahidennoks i nimiččehe Samarian lidnaha. | 5Nämä kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: "Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, |
| 6A mängat paremba Izrail'an rahvahan segoinuziden lambhidennoks | 6vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö. |
| 7i sanelgat: ‘Taivhan valdkund om läz.’ | 7Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: `Taivasten valtakunta on tullut lähelle`. |
| 8Tehkat tervhikš läžujid, eläbzoitkat kollijoid, puhtastagat prokazas läžujid i kükskat pahoid hengid. Tö et maksnugoi nimiš, ka antkat-ki maksuta. | 8Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. |
| 9Algat otkoi varha vöhö kuldad, hobedad i vasked, | 9Älkää varustako itsellenne kultaa, älkää hopeata älkääkä vaskea vyöhönne, |
| 10algat otkoi kerdale šaugud, tošt paidad, algat otkoi kengid i kalud. Radnik maksab, miše händast söttas. | 10älkää laukkua matkalle, älkää kahta ihokasta, älkää kenkiä, älkääkä sauvaa; sillä työmies on ruokansa ansainnut. |
| 11Konz tulet miččehe-ni lidnaha vai külähä, tedištagat, ken sigä om arvokaz, i jägat hänennoks elämaha, kuni tuleb aig lähtta sigäpäi. | 11Ja mihin kaupunkiin tai kylään te tulettekin, tiedustelkaa, kuka siellä on arvollinen, ja jääkää hänen luokseen, kunnes sieltä lähdette. |
| 12Konz tulet pert'he, toivotagat sen eläjile tervhut i kožmust. | 12Ja tullessanne taloon tervehtikää sitä. |
| 13Ku se pert' maksab sidä, tulgha teiden toivotadud kožmuz heile. Ku se ei maksa necidä, pörkahas teiden toivotuz tagaze teile. | 13Ja jos talo on arvollinen, tulkoon sille teidän rauhanne; mutta jos se ei ole arvollinen, palatkoon teidän rauhanne teille takaisin. |
| 14Ku teid miččes-ni pertiš vai lidnas ei vastkoi i teiden sanoid ei kundleškakoi, lähtkat sigäpäi i pudištagat pölü jaugoišpäi. | 14Ja missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne. |
| 15Todeks sanun teile: Sodoman i Gomorran male linneb kebnemb sudanpäivän, mi necile lidnale.» | 15Totisesti minä sanon teille: Sodoman ja Gomorran maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sen kaupungin. |
| 16«Minä oigendan teid kuti lambhid händikahiden keskhe. Olgat melekahad kuti madod, i puhthad kuti kühkjaižed. | 16Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset. |
| 17Olgat herkhil, sikš miše mehed veba teid sudha i löškandeba teid suimpertiš. | 17Kavahtakaa ihmisiä, sillä he vetävät teidät oikeuksiin, ja synagoogissaan he teitä ruoskivat; |
| 18Teid veškatas valdanpidäjiden i kunigahiden edehe minun tagut todištamha heile i nenile, ked ei tuntkoi Jumalad. | 18ja teidät viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni, todistukseksi heille ja pakanoille. |
| 19No konz teid anttas valdanpidäjiden käzihe, algat holdugoi siš, kut i midä pagišta, sikš miše teile sil aigal anttas kut i midä sanuda. | 19Mutta kun he vetävät teitä oikeuteen, älkää huolehtiko siitä, miten tahi mitä puhuisitte, sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän on puhuminen. |
| 20Tö et pagižeškakoi iče, teiš pagižeškandeb teiden Tatan Heng. | 20Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä. |
| 21Vel'l' andab ičeze vellen surmita, tat lapsen, i lapsed libuba ičeze kazvatajid vasthapäi i surmičeškandeba heid. | 21Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät. |
| 22Kaik kandaškandeba teiden päle vihan minun nimen tagut, no ken tirpaškandeb lophusai, päzub. | 22Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. |
| 23Ku ühtes lidnaspäi teid kükseškatas, pagekat toižhe. Todeks sanun teile: tö et ehtkoi kävuda kaikiš Izrail'an lidnoiš, konz Mehen Poig jo tuleb. | 23Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen; sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee. |
| 24Openik ei ole arvol korktemba ičeze opendajad i käskabunik ičeze ižandad. | 24Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä. |
| 25Täudub openikale, ku hänele linneb muga kut opendajale, a käskabunikale kut ižandale. Ku pertin ižandan kuctas Vel'zevul, ka sidä enamban muga kuctas hänen kodinikoid! | 25Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niinkuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään! |
| 26Algat varaikoi mehid. Ei ole nimidä peittud, mi ei tuliži sil'mnägubale, ei ole nimidä peitolišt, mi ei tegižihe kaikile tetabaks. | 26Älkää siis peljätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, mitä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi. |
| 27Min minä sanun teile pimedas, se sanugat päivänvauktal, i min kulištat vaiše šuhaidusen korvha, se tö sanelgat katusilpäi. | 27Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta. |
| 28Algat varaikoi nenid, kudambad rikoba hibjan, no ei voigoi rikta henged. Varaikat teramba händast, kudamb voib hengen i hibjan surmita adus. | 28Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. |
| 29Ühtes grošas voib ostta kaks' paskačud, no ni üks' niišpäi ei lankte maha, ku teiden Tat ei tahtoi necidä. | 29Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. |
| 30Kaik teiden hibused-ki päs om lugetud. | 30Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. |
| 31Algat varaikoi. Ved' tö olet arvokahambad, mi kaik paskačud.» | 31Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta. |
| 32«Ken sanub rahvahan edes, miše hän om minun läheline, sidä minä-ki sanun minun läheližeks minun Tatan edes, kudamb om taivhas. | 32Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. |
| 33No ken rahvahan edes sanub, miše hän ei ole minun, ka sidä minä-ki en sanu minun läheližeks minun Tatan edes taivhas. | 33Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa. |
| 34Algat lugekoi, miše minä olen tulnu man päle tomha kožmust da mirud. Minä en tulend tomha kožmust, vaiše suren veičen. | 34Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. |
| 35Minä olen tulnu libutamha poigan tatan päle, tütren maman päle i millän anopen päle. | 35Sillä minä olen tullut `nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; |
| 36Mehen vihanikoikš tegesoiš hänen kodinikad. | 36ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa`. |
| 37Ken armastab ičeze tatad vai mamad enamb mi mindai, ei kožu minei, i ken armastab ičeze poigad vai tütärt enamb mi mindai, ei kožu minei. | 37Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; |
| 38Ken ei ota ičeze ristad i ei astu minun jäl'ghe, ei kožu minei. | 38ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. |
| 39Ken tahtoib kaita ičeze henged, ka kadotab sen, no ken ičeze hengen minun täht kadotab, ka kaičeb sidä. | 39Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. |
| 40Ken vasttab teid, vasttab mindai, i ken vasttab mindai, vasttab händast, ken om mindai oigendanu. | 40Joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa minut tykönsä, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt. |
| 41Ken vasttab Jumalan sanankandajan sikš, miše hän om Jumalan sanankandai, sab Jumalan sanankandajan paukan, i ken vasttab tozioiktan mehen sikš, miše hän om tozioiged, sab tozioiktan mehen paukan. | 41Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan. |
| 42I ken andab ühtele-ki neniš penišpäi kauhaižen vilud vet vaiše sikš, miše hän om minun openik — todeks sanun teile: hän ei jä paukata.» | 42Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille." |
Chapter 10
