Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII MATVEJAN MÖDHE | Matteuksen evankeliumi |
Chapter 6 | Luku 6 |
| 1«Kackat, algat abutagoi gollile rahvahan edes vaiše sen täht, miše hö nägižiba teid, ika et sagoi paukad taivhaližes Tataspäi. | 1"Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa. |
| 2I konz abutad gollile, ala torda torvehe, kut tegeba koiverdelijad suimpertiš i irdal, miše mehed kitäižiba heid. Todeks sanun teile: hö oma sanuded jo ičeze paukan. | 2Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. |
| 3No konz sinä abutad gollile, algha sinun hur käzi tekoi, midä oiged käzi tegeb, | 3Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, |
| 4miše sinun hüvä tego oliži peitos. Sinun Tat, kudamb nägeb sen-ki, mi om peitos, andab sinei paukan kaikiden edes. | 4että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. |
| 5Konz loičed, ala ole kuti koiverdelijad. Hö tahtonke seižuba suimpertiš i tesaril loičmas, miše heid nägižiba toižed mehed. Todeks sanun teile: hö jo oma sanuded paukan. | 5Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. |
| 6No konz sinä loičed, mäne pertin südäimehe, saupta uks' i sid' loiče Tataleiž, kudamb om peitos. Sinun Tat, kudamb nägeb sen, mi om peitos, andab sinei paukan kaikiden edes. | 6Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. |
| 7Konz loičet, algat pal'patagoi kut ned, ked ei tuntkoi Jumalad. Hö meletaba, miše heid paremba kulištadas, ku hö sanuba äi sanoid. | 7Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. |
| 8Algat olgoi heiden vuiččed. Teiden Tat tedab, midä teile tarbiž jo edel sidä, konz tö hänel pakičet. | 8Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan. |
| 9Sikš loičkat muga: — Meiden taivhaline Tatam! Olgha pühä sinun nimi. | 9Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; |
| 10Tulgha sinun valdkund. Tehkahas kaik sinun tahton mödhe täl-ki mal, kut taivhas. | 10tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; |
| 11Anda meile tämbei meiden jogapäiväine leib. | 11anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme; |
| 12I pästa meile meiden velgad, kut mö-ki pästam meiden velgnikoiden velgad. | 12ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; |
| 13Ala ve meid manitushe, no päzuta meid pahaspäi. Sinun om vald i vägi i korged arv kaiken i igäks. Amin'. | 13äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, |
| 14Ku tö prostit mehile heiden pahad tegod, ka teiden taivhaline Tat prostib teiden pahad tegod. | 14Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; |
| 15No ku tö et prostigoi mehile heiden pahoid tegoid, ka teiden Tat-ki ei prosti teiden pahoid tegoid. | 15mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. |
| 16Konz pühütat, algat tehkoi muiktad modod, muga kut koiverdelijad. Hö tegeba ičeze modon höšakoks, miše kaik homaičižiba heiden pühütandad. Todeks sanun teile: hö oma jo sanuded ičeze paukan. | 16Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. |
| 17A konz sinä pühütad, sugi pä i peze mod. | 17Vaan kun sinä paastoat, niin voitele pääsi ja pese kasvosi, |
| 18Siloi sinun pühütandad ei nägištagoi mehed, vaiše sinun Tat, kudamb om peitos. Sinun Tat, kudamb nägeb sen-ki, mi om peitos, andab sinei paukan kaikiden edes.» | 18etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset, vaan sinun Isäsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. |
| 19«Algat kerakoi ičeletoi elod man päl. Tägä kojeg i roste söba sen, i varghad tungesoiš pert'he i vargastaba. | 19Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. |
| 20Kerakat elod taivhaze. Sigä kojeg i roste ei sögoi sidä, i varghad ei voigoi tunktas südäimehe i vargastada. | 20Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. |
| 21Kus oma teiden kal'huded, sigä linneb teiden südäin-ki. | 21Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi. |
| 22Sil'mäd om hibjan lamp. Ku sinun sil'mäd oma tervhed, ka kaik sinun hibj-ki linneb täuz' lämoid. | 22Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. |
| 23No ku sinun sil'miš om mitte-ni viga, ka kaik sinun hibj linneb pimedas. I ku se lämoi, kudamb sinus om, om pimed, ka mitte opak om siloi nece pimed! | 23Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys! |
| 24Niken ei voi služida kahtele ižandale. Ku hän ei navedi üht, ka tošt armastab; ku hän ühthe tartub, ka tošt hondostab. Teil ei voi ühtel aigal olda kaht ižandad: Jumalad i bohatust.» | 24Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. |
| 25«Sen täht minä sanun teile: algat holdugoi ičetoi henges, siš midä söižit i joižit, algat holdugoi ičetoi hibjas, midä panda päle. Ei-ik heng ole enamb mi söm', a hibj enamb mi sobad? | 25Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? |
| 26Kackat taivhan linduihe: hö ei semekoi, ei rahngoi, ei pangoi varha, i teiden taivhaline Tat sötab niid. Ved' tö olet arvokahambad mi lindud! | 26Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? |
| 27Ken teišpäi voib holil pidenzoitta ičeze elod vaiše ühteks-ki käzivardeks? | 27Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? |
| 28Mikš tö holdut sobiš? Kackat pöudon änikoihe, kut ned kazvaba maspäi: ned ei rakoi i ei kezerkoi. | 28Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. |
| 29Minä sanun teile: ved' Solomon-ki kaikes hoštoteses ei olend sädatadud muga, kut kaikutte niišpäi. | 29Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. |
| 30I ku Jumal ninga sobitab heinän, kudamb tämbei kazvab normel, a homen linneb tactud päčhe, ka sidä enamban hän sobitab teid, vähäuskojad! | 30Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? |
| 31Ka algat holdugoi i algat sanugoi: ‘Midä mö söškam?’ vai ‘Midä mö joškam?’ vai ‘Kuspäi mö sam sobid?’ | 31Älkää siis murehtiko sanoen: `Mitä me syömme?` tahi: `Mitä me juomme?` tahi: `Millä me itsemme vaatetamme?` |
| 32Kaiken necen eciba Jumalad tundmatomad rahvahad. Teiden taivhaline Tat tedab, miše kaiked necidä teile tarbiž. | 32Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. |
| 33Ezmäi pangat kaik vägi, miše eläda Jumalan valdkundas i hänen tozioiktan tahton mödhe, siloi tö sat kaiken necen-ki. | 33Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. |
| 34Algat holdugoi homnižes päiväs, se iče pidäškandeb hol't ičesaze. Migo päiväle täudub ičeze holid.» | 34Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." |
Chapter 6
