Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII MATVEJAN MÖDHE | Matteuksen evankeliumi |
Chapter 5 | Luku 5 |
| 1Konz Iisus nägišti suren rahvazkogon, hän libui mägele. Hän ištuihe i openikad tuliba hänennoks. | 1Kun hän näki kansanjoukot, nousi hän vuorelle; ja kun hän oli istuutunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä. |
| 2Hän zavodi pagišta i openzi heid muga: | 2Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi: |
| 3 «Ozavad oma gol'l'ad hengel: hö eläškandeba taivhan valdkundas. | 3"Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. |
| 4Ozavad oma voikajad: Jumal tüništoitab heid. | 4Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. |
| 5Ozavad oma tirpajad: heiden linneb kaik ma. | 5Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä. |
| 6Ozavad oma tozioiktusen näl'gäs olijad: heid sötaškatas külläks. | 6Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan. |
| 7Ozavad oma armahtajad: heid-ki armahtadas. | 7Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden. |
| 8Ozavad oma puhtazsüdäimeližed: hö nägištaba Jumalan. | 8Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan. |
| 9Ozavad oma kožmusensauvojad: heid kucuškatas Jumalan lapsikš. | 9Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman. |
| 10Ozavad oma ned, keda kükstas tozioiktan elon tagut: hö eläškandeba taivhan valdkundas. | 10Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. |
| 11Ozavad olet tö, konz teid minun tagut lajidas, kükstas i konz teiden polhe kelhil sanoil pagištas kaiked pahad. | 11Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. |
| 12Ihastugat, ilostugat, sikš ku pauk, kudamban tö sat taivhas, om sur'. Mugažo kükstihe Jumalan sanankandajid, kudambad eliba edel teid.» | 12Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä. |
| 13«Tö olet man sol. No ku sol kadotab magun, ka mi tegeb sen solakahaks? Se ei kožu nikuna: se tactas, i mehed polgetaba sen jaugoil. | 13Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. |
| 14Tö olet mirun lämoi. Lidn, kudamb seižub mägen ocal, ei voi peittas. | 14Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; |
| 15Ei pangoi viritadud lampad astijan alle, a pandas lampanpidimehe. Siloi lämoi palab kaikile pertiš olijoile. | 15eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. |
| 16Muga palagaha teiden-ki lämoi mehile, miše hö nägižiba teiden hüväd tegod i ülenzoitaižiba teiden Tatad, kudamb om taivhas.» | 16Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa. |
| 17«Algat lugekoi, miše minä olen tulnu käskištod i Jumalan sanankandajiden kirjutusid murendamha. En minä ole tulnu murendamha, vaiše täutmaha. | 17Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. |
| 18Todeks sanun teile: kuni oma taivaz i ma, käskištospäi ei kado ni üks' kirjam, ni üks' čokim edel, ku kaik muga linneb. | 18Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. |
| 19Ken murendab miččen-ni käskön, eskai kaikid penemban-ki, i ninga opendab, händast kucuškatas kaikid penembaks taivhan valdkundas. No se, kudamb eläb käskišton mödhe i ninga opendab, kucuškatas taivhan valdkundas kaikid surembaks. | 19Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. |
| 20Minä sanun teile: ku tö et eläškakoi Jumalan tahton mödhe paremba mi käskištonopendajad i farisejad, ka et päzugoi taivhan valdkundaha.» | 20Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan. |
| 21«Tö tedat, miše jo ezitatoile oli sanutud: ‘Ala riko.’ Ken rikob, maksab sudad. | 21Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: `Älä tapa`, ja: `Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion`. |
| 22No minä sanun teile: kaikutte, ken uhtei käregandeb vellen päle, maksab sudad. Mugažo kaikutte, ken sanub ičeze vellele: ‘Voi sinä hagopä’, maksab Nevondkundan sudad, i ken sanub: ‘Voi sinä urad’, maksab adun lämoid. | 22Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: `Sinä tyhjänpäiväinen`, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: `Sinä hullu`, on ansainnut helvetin tulen. |
| 23Ku sinä ved altarile lahjad, i sigä johtutad, miše vellel om midä-se sindai vasthapäi, | 23Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, |
| 24ka jäta lahj altarin edehe i mäne edel latte vellenke. Sen jäl'ghe mäne vemha lahj altarile. | 24niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi. |
| 25Ku ken-ni sudiše sinunke, latte teramba, konz hänenke völ oled astmas sudha. Muite hän andab sindai sudjan käzihe, i sudj andab sindai varjoičijale, i muga sindai tactas türmha. | 25Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen. |
| 26Todeks sanun sinei: sigäpäi sinä ed lähte, kuni ed maksa kaiked jäl'gmäižehe kodrantahasai.» | 26Totisesti minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon. |
| 27«Tö tedat, miše ezitatoile oli sanutud: ‘Ala magada verhan akanke.’ | 27Te olette kuulleet sanotuksi: `Älä tee huorin`. |
| 28No minä sanun teile: kaikutte, kudamb kacub naižehe himonke, om südäimes jo magadanu hänenke. | 28Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa. |
| 29Ku sinun oiged sil'm veb sindai grähkähä, ratkaida se i taci laptaha. Ved' sinei linneb paremb, miše sinä kadotad vaiše ühten palan hibjaspäi, mi kaik sinun hibj tactas adhu. | 29Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin. |
| 30Ku sinun oiged käzi veb sindai grähkähä, čapa se i taci laptaha. Ved' sinei linneb paremb, miše sinä kadotad vaiše ühten palan hibjaspäi, mi kaik sinun hibj tactas adhu. | 30Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi menee helvettiin. |
| 31Om mugažo sanutud: ‘Ku mužik tahtoib erigata ičeze akaspäi, hänele tarbiž antta akale erigoituzbumag.’ | 31On sanottu: `Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan`. |
| 32No minä sanun teile: kaikutte kudamb tacib ičeze akan, a ak ei olend vedelusen, hän ajab händast verhan mužikannoks. I ken naib mužikan tactud akal, hän magadab toižen mužikan akanke.» | 32Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin. |
| 33«Tö völ tedat, miše jo ezitatoile oli sanutud: ‘Ala kelasta, ku andad vahvan sanan’ i ‘Pidä vahvas sana, kudamban oled Ižandale andnu.’ | 33Vielä olette kuulleet sanotuksi vanhoille: `Älä vanno väärin`, ja: `Täytä Herralle valasi`. |
| 34No minä sanun teile: Algat nikonz vahvištoitkoi ičetoi sanoid — ei taivhan kal't, sikš ku se om Jumalan valdsija, | 34Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, |
| 35ei man kal't, sikš ku nece om hänen jaugoiden alanduz, ei Jerusaliman kal't, sikš ku nece om suren kunigahan lidn. | 35älkääkä maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta, älkää myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki; |
| 36Ala vahvištoita sanoid ičeiž pän kal't, sikš ku sinä iče ed voi tehta üht-ki hibust mustaks vai vauktaks. | 36äläkä vanno pääsi kautta, sillä et sinä voi yhtäkään hiusta tehdä valkeaksi etkä mustaksi; |
| 37Konz pidab vahvištoitta sanad, sanugat vaiše: ‘Ka’ vai ‘Ei.’ Enamb om jo pahaspäi.» | 37vaan olkoon teidän puheenne: `On, on`, tahi: `ei, ei`. Mitä siihen lisätään, se on pahasta. |
| 38«Teile om sanutud: ‘Sil'm sil'mäs, hambaz hambhas.’ | 38Te olette kuulleet sanotuksi: `Silmä silmästä ja hammas hampaasta`. |
| 39No minä sanun teile: algat vastustagoi pahad. A ku ken-se löb sindai oiktaha modpoliškoho, kända hänele hur-ki. | 39Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin; |
| 40Ku ken-se tahtoib sudan kal't otta sinai alembaižen soban, anda hänele pälembaine-ki. | 40ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin; |
| 41Ku ken-se käskeb astta hänenke virstan, mäne kaks'. | 41ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. |
| 42Anda sille, ken sinai pakičeb, ala käraute sel'gäl sille, ken tahtoib otta sinai velgha. | 42Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää. |
| 43Teile om sanutud: ‘Armasta ičeiž lähembašt i ala navedi ičeiž vihanikad.’ | 43Te olette kuulleet sanotuksi: `Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi`. |
| 44No minä sanun teile: Armastagat ičetoi vihanikoid, blahoslovigat nenid, ked pakičeba teiden päle Jumalan vihad, tehkat hüväd teiden vihanikoile i loičkat neniden polhe, ked mokičeba i kükseba teid. | 44Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, |
| 45Siloi tö olet teiden taivhaližen Tatan lapsed. Hän andab päiväižele nousta kut hüvile, muga pahoile-ki i oigendab vihman kut tozioiktoile, muga jumalatomile-ki. | 45että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. |
| 46Ku tö armastat nenid, ked armastaba teid, miččen paukan völ varastat? Ei-ik muga tehkoi pahad maksunkeradajad-ki? | 46Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? |
| 47Ku tö sanut tervhensanoid vaiše teiden läheližile, midä sid' om mugošt? Ei-ik muga tehkoi ned-ki, ked ei tuntkoi Jumalad? | 47Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? |
| 48Olgat tö-ki hüväd kaikes, muga kut om hüvä teiden taivhaline Tat.» | 48Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." |
Chapter 5
