Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLI PUAVILAN KIRJANI JEVREILÖILLÄ

Глава 11

Šuurie ušonmiehie ta -naisie

1Uško antau varmuon šiitä, jotta šuamma šen, mitä toivomma. Še auttau meitä näkömäh šen, mi on vielä näkymätöin.2Jumala hyväkšy ammuin elänehet tuatot heijän ušon vuokši.

3Ušon avulla myö maltamma, jotta muailma on luajittu Jumalan šanalla: näkyvä on šyntyn näkymättömäštä.

4Avelin ušon vuokši hänen uhri oli Jumalan šilmissä parempi kuin Kainin. Jumala otti vaštah Avelin lahjat, ta näin Aveli šai tovissukšen šiitä, jotta hiän kelpuau Jumalalla. Ušon kautti Aveli pakajau meilä vieläi kuoltuo.

5Ušon vuokši otettih Jenoh pois muan piältä kuolomua näkömättä. «Häntä enämpi ei ollun, šentäh kun Jumala otti hänet luokšeh». Niätšen jo ennein hänen pois ottamista häneštä tovissettih, jotta hiän oli elän Jumalan mielen mukasešti.6A ilmain uškuo kenkänä ei ole Jumalan mielen mukani. Šen, ken aštuu Jumalan eteh, on ušottava, jotta Jumala on olomašša ta jotta Hiän makšau palkan niillä, ket ečitäh Häntä.

7Uško šai Noijan tottelomah Jumalua, konša hiän šai tiijon šiitä, mi ei vielä näkyn. Hiän rakenti šuuren laivan, ta šiinä hänen koko pereh pelaštu. Hänen uško suuti [koko] epäuškosen muailman ta anto hänellä ičelläh uškojilla kuulujan perinnön, šen, jotta Jumala hyväkšy hänet.

8Uško šai Aprahamin tottelomah Jumalan kuččuo ta lähtömäh šiih muah, min Jumala oli luvannun hänellä perintömuakši. Hiän läksi matkah, vaikka ei tietän, kunne oli mänöššä.9Šentäh kun Aprahami uško, hiän ašettu elämäh hänellä luvattuh muah niin kuin vierahah muah ta eli šielä šatroissa. Šamoin elettih Issakka ta Juakko, kumpasilla niise oli luvattu še mua.10Aprahami vuotti šitä linnua, mi on rakennettu lujalla pohjalla ta min Jumala Iče on mieleššäh kuvitellun ta luatin.11Ušon voimalla Aprahamin naini Sarra šai lapšen, vaikka oli lapšetoin ta vaikka lapšenšuajakši oli jo liijan vanha. Hiän kun tuumaičči, jotta Jumala, lupaukšen antaja, on luotettava.12Šentäh Aprahami, yksi ainut mieš, kumpasen mieškunto oli jo šammun, šai jälkiläisie yhtä äijän kuin on taivahašša tähtijä, yhtä luvuttomašti kuin on meren rannalla hiekkajyväsie.

13Uškojina nämä kaikki kuoltih. Šitä, mi heilä oli luvattu, hyö ei šuatu. Hyö oli vain loittuota nähty še ta tervehitty šitä ilomielin. Hyö šanottih iččieh vierahiksi ta muuttolaisiksi tämän muan piällä.14Ne, ket paissah näin, näytetäh, jotta hyö ollah kotimuan ečošša.15Kun heijän mieleššä ois ollun še mua, mistä hyö oli lähetty, niin oishan hyö voitu myöštyö šinne.16Ka eipähän, hyö vuotettih parempua, taivahaista kotimuata. Šentäh Jumala ei häpie šitä, jotta Häntä kučutah heijän Jumalakši. Onhan Hiän heitä varoin jo varuštan valmehen linnanki.

17Jumala tahto nähä, tottelouko Aprahami Häntä, ta šentäh käški Aprahamin tuuvva uhriksi poikah Issakan. Uško šai Aprahamin tottelomah, ta niin hiän oli valmis uhruamah ainuon pojan, vaikka oli jo šuanun lupaukšet jälkiläisistä.18Hänellä niätšen oli šanottu jotta: «Issakan jälkiläisie šanotah šiun lapšiksi».19Aprahami tuumaičči, jotta Jumala voit noššattua kuollehenki. Šentäh hiän šaiki pojan jälelläh, kuollehista noušomisen einušmerkkinä.

20Šentäh kun Issakka uško, niin tulija aika mieleššä hiän plahoslovi omat pojat Juakon ta Isavan.21Šentäh kun Juakko uško, niin hiän kuoloman iellä plahoslovi Joosefin molommat pojat ta moliutu šauvah nojaten.22Šentäh kun Joosefi uško, niin hiän kuoloman läheteššä pakasi šiitä, jotta Israelin kanša lähtöy myöhemmin Jegiptistä. Hiän šano, mitä hänen luilla pitäy šilloin ruatua.

23Uško šai Moissein vanhemmat pitämäh poikua peitošša kolme kuukautta šyntymän jälkeh. Lapši oli heijän šilmissä hyvin kaunis, eikä hyö varattu faraonin käškyö, jotta pitäy tappua israelilaisien poikalapšet.24Faraonin tytär otti Moissein pojakšeh. No šentäh kun Moissei uško, niin hiän ruavahakši tultuo ei tahton, jotta häntä kučuttais faraonin tyttären pojakši.25Moisseista oli parempi käršie muokkie yheššä Jumalan rahvahan kera, kuin šuaha riähäštä lyhytaikaista iluo.26Hiän niät piti Hristossan tähen tulijua huikieta šuurempana pohasvuona kuin koko Jegiptin uartehie, šentäh kun näki tulijan palkinnon.27Ušon vuokši Moissei läksi Jegiptistä faraonin vihua varajamatta. Hiän niin kuin ois nähnyn Näkymättömän, ta šentäh pisy lujana.28Šentäh kun hiän uško, hiän ennein Israelin rahvahan Jegiptistä lähtyö pani alkuh Äijänpäivän vieton. Hiän käški heijän voitua verellä ovipielet, jotta anheli, kumpani tuli tappamah jegiptiläisien perehien enšimmäiset lapšet, ei koškis israelilaisien lapših.29Ušon voimalla israelilaiset kulettih Ruškien meren yli niin kuin kuivua muata pitin, ka šamua yrittyässä jegiptiläiset upottih.

30Ušon voimašta šorruttih Jerihonin linnanšeinät, konša Israelin rahvaš oli kiertän niijen ympäri šeiččemen päivyä.31Šentäh kun huoranaini Raava uško, hiän otti hyvinä vierahina vaštah israelilaiset tiijuštelijat [ta neuvo heitä pakenomah linnašta toista tietä]. Näin hiän pelaštu kuolomašta yheššä tottelomattomien kera.

32Mitäpä täh vielä lisyäsin? Miulta loppuis aika, kun rupiesin šanelomah Keteonista, Varakista, Samsonista ta Jeffašta, Tuavitašta, Samuilista ta [toisista] Jumalan viessintuojista.33Ušon voimalla hyö voitettih valtakuntie. Ušon voimalla hyö ruattih šitä, mitä Jumala tahto, ta šuatih, mitä Jumala oli luvannun. Hyö typettih leijonoilta turpa,34šammutettih roihuva tuli ta puattih miekan lyöntijä. Hyö oltih heikkoja, ka voimissuttih. Heistä tuli väkövie šoturija, hyö ajettih pois vihollisen šotajoukot.35Eryähät naiset šuatih kuollehet omahiset elävinä jälelläh.

Monie kivutettih kuolomah šuate. Hyö ei otettu vaštah heilä tarittuo piäšentyä, šentäh kun tahottih kuollehista nouštuo piäššä parempah elämäh kuin heijän muokkuajat.36Toisie ivual'tih ta ruoškittih, pantih vieläi rautoih ta tyrmäh.37Heitä kivitettih kuolijiksi, heitä šahattih kahtie, kivutettih, šurmattih miekalla iskien. Hyö jouvuttih kulekšimah lampahan- ta kosannahkat vuatteina, hyö käršittih puutetta, heitä ahissettih ta piekšettih.38Hyö oltih liijan hyvie täh muailmah, ta niin heijän piti kulekšie tyhjäššä muašša ta vuaroilla, elyä kallivokoloissa ta muakuopissa.

39Kaikista näistä ihmisistä on heijän ušon tähen annettu Pyhissä Kirjutukšissa hyvä tovissuš. No šitä, min Jumala on luvannun, hyö ei vielä šuatu.40Jumala niät kun on varuštan meitä varoin vielä parempua, ta tahto, jotta šitä parempua hyö ei šuaha ilmain meitä.


предыдущая глава Глава 11 следующая глава