Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLI PUAVILAN KIRJANI JEVREILÖILLÄ

Глава 9

Sluušpa Vanhan Šopimukšen aikah

1Niin jotta enšimmäisellä Šopimukšella, min Jumala luati Israelin rahvahan kera, oltih šiännöt sluušpah nähen ta oli pyhäkoti tiälä muan piällä.2Pyhäkoti oli kankahašta luajittu pirtti, kumpasen etuošašša oli lamppu, stola ta uhrileivät. Tätä ošua šanottih «pyhäkši».3Toisen saviessan takuana oli še pyhäkojin oša, kumpaista nimitetäh «kaikistapyhimmäkši».4Šielä oli kultani kuajinta-alttari, kumpasella poltettih luatanua, ta oli Šopimukšen lipaš, kumpani oli joka puolelta kullalla peitetty. Lippahašša oli kultani aštie mannan kera ta Aaronin šauva, mi oli puhennun lehteh. Šamoin šielä oli Šopimukšen kivipliitat, kumpasih oli kirjutettu Jumalan kymmenen käškyö.5Lippahan piällä oltih heruvimit, jumalallisen valon anhelit, kumpaset šiivilläh varjottih riähkien prostimispaikkua. Kaikkie tätä ei nyt tarviče šelittyä tarkemmin.

6Näin oli kaikki ruštattu. Pyhäkojin etuošah käyväh papit joka päivä sluušpua pitämäh.7No a toiseh ošah mänöy vain ylipappi, ta vain kerran vuuvvešša. Šilloin hänellä pitäy olla keralla vertä; hiän tuou šitä šovittuakšeh omat riähät ta ne rahvahan riähät, kumpasie hyö oli luajittu tietämättä.8Näin Pyhä Henki näyttäy, jotta taivahalliseh pyhäkotih ovie ei avata šini, kuni muallini pyhäkoti pisyy paikallah.9Muallini pyhäkoti on kuva nykyseštä ajašta. Šinne kyllä tuuvvah lahjoja ta uhrija, vain yhenkänä sluušpašša olijan omuahenkie ne ei puhisseta, ne ei šuaha häntä Jumalan mielen mukasekši.10Nämä käšyt niin kuin ruuvvat ta juomat ta erimoiset pešutki, košetah vain ihmisen runkuo ta pisytäh vain šini, kuni ei tule aika muuttua niitä.

Uuvven Šopimukšen uhri

11Hristossa, kaiken tulijan hyvän Ylipappi, on jo tullun. Hiän aštu šuuremman ta paremman pyhäkojin kautti. Šitä pyhäkotie ei ole luajittu ihmiskäsin ta še ei kuulu täh muailmah.12Hiän ei tuonun uhrina pukkien eikä häkkien vertä, vain Hiän anto uhriksi oman Veren. Näin Hiän kerralla ruato oman ruavon loppuh šuate, mäni kaikistapyhimpäh ta šai meilä ilmasenikusen pelaššukšen.13Häkkien ta pukkien veri puhistau ihmisen sluušpan mänölöih kelvollisekši ta šamoten pakanojen piällä vihmutettu lähtömän tuhkavesi.14Mitein äijyä paremmin šilloin puhistau Hristossan Veri! Pyhän Henken voimalla Hristossa anto Iččeh vijattomana uhrina Jumalalla. Hänen Veri puhistau miän omanhenken kuolomah viejistä ruatoloista, ta niin myö voimma sluušie elävällä ta tovellisella Jumalalla.

15Šitä varoin Hristossa tuli Uuvven Šopimukšen tuojakši, jotta ne, kenet Jumala kučču, šuatais heilä luvattu ilmasenikuni perintö. Näin käypi šentäh, kun Hristossa kuoli, ta Hänen kuoloma piäštäy ihmiset pahoista ruatoloista, kuita hyö ruattih enšimmäisen Šopimukšen aikana.16Perintyö ei voi jakua šini, kuni šen jättäjä ei ole kuollun.17Perintöhän voijah jakua vašta šilloin, konša šen antaja kuolou. Konša hiän eläy, šitä ei voi jakua.18Šentäh enšimmäini Šopimuš niise ei aštun voimah ilmain vertä.19Šitä Šopimušta luatiessa Moissei luki enšin rahvahalla Sakonan käšyt. Šiitä hiän otti häkkien ta pukkien vertä, ševotti veren veteh, ta ruškiella villalla ta iisopinvaršilla vihmutti Sakonan kirjan ta koko kanšan.20Šamalla hiän šano: «Tämä veri lujittau šen Šopimukšen, min mukah Jumala on käšken tiän elyä».21Šamalla keinoin hiän vihmutti vertä pyhäkojin ta kaikkien sluušpašša piettävien vehkehien piällä.22Sakonan mukah melkein kaikki puhissetah verellä, eikä riähkie voi prostie, kun ei valutettane uhrivertä.

Hristossan uhri hävittäy riähät

23Niin jotta näin piti puhistua kaikki, mi on luajittu taivahaisen mallin mukah. No kaikki še, mi on iče taivahašša, pitäy puhistua paremmilla uhriloilla.24Hristossa ei männyn ihmiskäsin luajittuh pyhäkotih, mi on vain tovellisen pyhäkojin kuva, kun mäni iče taivahah. Šielä Hiän on nyt Jumalan ieššä miän Puolistajana.25Eikä Hänen tarkotukšena ole antua Iččieh uhriksi moničči, niin kuin tavallini ylipappi kerran vuuvvešša viey kaikistapyhimpäh uhrivertä, mi ei ole hänen omua.26Muiteinhan Hristossan ois pitän käršie kuoloma moneh kertah muailman luatimisešta alkuan. Hiän kuitenki tuli täh muailmah vain kerran, nyt aikojen lopušša, jotta hävittyä riähkä uhruamalla Iččeh.27Jokahisen ihmisen ošana on kerran kuolla ta šiitä tulou suutu.28Šamoin Hristossa on kerran uhrattu, jotta Hiän ottais pois kaikkien riähät. Ta Hiän tulou vielä kerran, ka ei enämpi riähän tähen, vain pelaštuakšeh ne, ket Häntä vuotetah.


предыдущая глава Глава 9 следующая глава