Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLI PUAVILAN KIRJANI TIITALLA

Глава 1

1Mie, Puavila, Jumalan käškyläini ta Iisussan Hristossan apostoli, tervehin šilma, Tiitta. Miula on annettu ruavokši lujittua Jumalan valiččomien ihmisien uškuo ta auttua heitä tuntomah tositieto, mi viey Jumalan tahon mukaseh elämäh.2Šiitä heilä on ilmasenikusen elämän toivo. Šen elämän Jumala lupasi ennein aikojen alkuo, ta Hiän ei valehtele.3Konša oikie aika tuli, Hiän ilmotti oman šanan šiinä Hyväššä Viessissä, kumpani on ušottu miun levitettäväkši. Mie šanelen Hyvyä Viestie Jumalan, miän Pelaštajan, käšyštä.4Šie, Tiitta, olet miun henkellini poika, meilähän on šama uško. Tuatto Jumalan ta Hospotin Hristossan Iisussan, miän Pelaštajan hyvyš, armo ta rauha olkah šiun kera.

Tiitta Kriitin šuarella

5Jätin šiut Kriittih šitä vaššen, jotta šie panisit kuntoh šielä kaiken, mi vielä oli panomatta. Ašeta joka linnašša uškojakuntah vanhimmat niijen neuvojen mukah, mitä annoin šiula.6Uškojakunnan vanhimman pitäy olla šemmoni, keššä ei ole mitänä moitittavua ta ken on yhen naisen mieš. Hänen lapšien pitäy olla uškovaisie, ei vällällisen eikä kurittoman mainivošša olijie.7Uškojakunnan piämieheššä ei šua olla mitänä moitittavua, šentäh kun tämän ruavon hiän šai Jumalalta. Hiän ei šua olla koppava eikä äkkivihani, ei viinah mänijä, ei toračču eikä oman hyövyn šuahuštaja.8Hänen pitäy hyvin vaššata vierahie. Hänen pitäy olla hyväntahtoni, vakava, oikiemielini, jumalahini ta šemmoni, ken hyvin iččieh halliččou.9Hänen pitäy pisyö miän opaššukšen mukasešša toven šanašša. Šiitä hiän šuattau neuvuo toisie tervehellä opaššukšella ta voipi näyttyä vaššuštajilla, jotta hyö ollah viäräššä.10Eritenki jevreijen kešeštä kiäntynehien joukošša on äijän kurittomie, tyhjän pakasijie ta valehtelijie.11Heijän šuut pitäy typpie. Hyö niätšen ševotetah kokonaisie perehie opaštamalla heilä šemmoista, mitä ei pitäis, jotta vain šuatais ičelläh hyötyö.12Yksi kriittiläini, heijän oma einuštaja, on šanonki:

– Elä ušo kriittiläistä,
skuuppua, laiskua, vihapäistä.

13Toven hiän šano. Šentäh kiruo heitä ankarašti, jotta hyö tultais ušoššah tervehiksi14eikä enämpi kuunneltais jevreijen starinoja ta šemmosien ihmisien käškyjä, kumpaset on kiännytty pois tosišanomašta.15Puhtahilla kaikki on puhašta, a niillä, ket ei olla puhtahie eikä ušota, mikänä ei ole puhašta. Hiän mieli ta šamoin omahenki on pakanoitun.16Hyö šanotah, jotta tunnetah Jumala, kuitenki hiän ruatoloista näkyy, jotta ei tunneta. Hyö ollah ilkeitä ta tottelomattomie, eikä heistä ole minkänä hyvän ruatajiksi.


предыдущая глава Глава 1 следующая глава