Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLI PUAVILAN TOINI KIRJANI TIMOFEILLA

Глава 4

Keštäkkyä loppuh šuate!

1Mie vakotan šilma Jumalan ta miän Hospotin Iisussan Hristossan nimeššä, Hänen, kumpani tulou suutimah elävie ta kuollehie. Hiän tulou ta ottau vallan, ta šentäh mie vakotan šilma:2šanele Hyvyä Viestie. Rua šitä työtä šopivah ta šopimattomah aikah. Kiruo riähistä, kiellä ta neuvo aina käršivällisešti opaštuan.3Tulou niätšen aika, konša ihmiset ei voija šietyä tervehtä opaššušta, vain eletäh omie himoja myöte. Hyö kerätäh ympärilläh opaštajie, kumpaset paissah šitä, mitä hyö tahotah kuulla.4Hyö typetäh korvat tosišanomalta ta kiännytäh kuuntelomah starinoja.5A šie pie aina iččieš kurissa, keššä vaivat, šanele Hyvyä Viestie ta rua kunnolla šiula annettu työ.

6Miun elämän viimesie pisaroja jo valutetah uhriksi alttarilla, miun lähön aika tuli.7Šojin hyvin ušon puolešta, pijin puolieni loppuh šuate ta šäilytin ušon.8Šiitä hyväštä miula on nyt varuššettu oikien elämän palkakši voittajanvenčča. Šen antau miula Hospoti, oikiemielini Sut'ja, omana tulentapäivänä. Eikä vain miula yhellä, kun kaikilla, ket ikävöijen vuotetah Hänen jiäviytymistä.

Viimesie neuvoja

9Kuottele piäššä rutompah miun luo.10Dimas mielty täh muailmah, jätti miut ta läksi Fessalonikkah. Kreskent mäni Galatijah ta Tiitta Dalmatijah. Vain Lukka on tiälä miun kera.11Ota Markki matkahaš ta tuo tänne, šentäh kun häneštä on miula hyötyö täššä ruavošša.12Tihikan mie työnsin Efessah.13Konša lähet, tuo tulleššaš miun sviitka, kumpasen jätin Troadah Karpan luo, ta tuo kirjat, varšinki pergamentilla kirjutetut.14Vaškišeppä Aleksanteri luati miula äijän pahua. Hospoti makšakkah hänellä hänen ruatojen mukah.15Šie niise varo häntä, hiän äijälti vaššuštau miän opaššušta.

16Konša enšimmäisen kerran puolistauvuin suutun ieššä, ketänä ei ollun miun tukena, kaikin jätettih miut. Elkäh Jumala pankah šitä heilä vijakši!17Hospoti kuitenki oli miun kera ta anto miula voimua, jotta voisin vetyä loppuh šuate Hyvän Viessin šanelomisen, anna kaikki kanšat kuultais še. Ta niin mie piäsin leijonan leukapielistä.18Hospoti pelaštau miut iellähki kaikešta pahašta ta viey omah taivahaiseh Valtakuntah. Hänellä kunnivo aina ta ilmasen ijän! Amin.

Lopputervehykšet

19Šano tervehyisie Priskillalla ta Akilalla ta Onisiforin perehellä.20Erasti jäi Korinfih. Trofima kipeyty ta hänet mie jätin Milittah.21Yritä piäššä tänne ennein talvie! Šiula työnnetäh tervehyisie Jevvul, Pudei, Linei, Klautija ta kaikki vellet.22Hospoti Iisussa Hristossa olkah šiun henkeš kera! Armo teilä! Amin.


предыдущая глава Глава 4 следующая глава