Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLI PUAVILAN ENŠIMMÄINI KIRJANI KORINFILAISILLA

Глава 16

Rahankeräyš Jerusalimin rissityillä

1Kun keryättä rahua Jerusalimin pyhillä, ruatakkua niin, mitein mie neuvoin Galatijan uškojakuntie:2netälin enšimmäisenä päivänä jokahini teistä pankah šiäštöh rahua šen mukah, min tienuau. Rahua ei pie ruveta keryämäh vašta šilloin, konša mie tulen.3Šiitä konša tulen, työnnän tiän valiččomat miehet kirjasien kera viemäh tiän lahjua Jerusalimih.4Kun miun iččeni niise pitänöy lähtie šinne, niin myö lähemmä yheššä.

Kunne Puavila meinuau matata?

5Mie tulen tiän luo, konša käyn enšin Makedonijan uškojakunnissa. Mie niätšen meinuan matata Makedonijan kautti.6Voit olla, jotta jiän tiän luo vähäsekši aikua, onnakko koko talvekši. Šiitä työ šuorittaisija miut matkah, kunne lähtenenki.7En taho nyt kyličči mataten pistäytyö teitä kaččomah, kun toivon, jotta voin jiähä tiän luo pitemmäkši aikua, kun šemmoni ollou Hospotin tahto.8Jiän tänne Efessah Stroiččah šuate,9šentäh kun tiälä miula avautu ovi šuurella ta antosalla työllä. No vaššuštajie niise on äijän.

10Konša Timofei tulou tiän luo, pitäkkyä huoli, jotta hänen ei tarviče šielä mitänä varata. Hiän ruatau Hospotin työtä niin kuin mieki,11šentäh kenenkänä ei pie pahekšie häntä. Hommakkua hänet rauhašša matkah, jotta hiän tulis jälelläh miun luo. Vuotan häntä tiälä toisien vellien kera.

12Velli Apollossua mie äijälti molin, jotta hiän läksis toisien vellien kera tiän luo, ka hiän ei tahton lähtie nyt. Hiän tulou šiitä, konša hänellä paššuau.

Loppušanoja ta tervehykšie

13Valvokkua, pisykkyä lujina ušošša, olkua rohkiet ta lujat.14Kaikki, min ruatta, ruatakkua tykkyämisen kera!

15Ta vielä yksi as's'a, vellet. Niin kuin tiijättä, Stefana ta hänen kotijoukko ollah enšimmäiset uškoh kiäntynehet Ahaijašša. Hyö on ruvettu auttamah uškojie.16Molin, jotta totelkua heitä ta kaikkie, ket ruatah ta nähäh vaivua yheššä hiän kera.17Olen iloni šiitä, jotta Stefana, Fortunatti ta Ahaikka tultih tänne. Tiän tilašta hyö ollah miun kera.18Hyö noššatettih miun mieltä niin kuin tiänki. Pitäkkyä tämmösie miehie arvošša!

19Aasijan muakunnan uškojakunnat työnnetäh teilä tervehyisie. Akila ta Priskilla ta heijän koissa keräytyjä uškojakunta työnnetäh teilä äijän tervehyisie Hospotin nimeššä.20Tervehyisie kaikilta vellilöiltä. Tervehtikkyä toini toista, šepäytykkyä kuin vellet.

21Mie, Puavila, kirjutan täh tervehyisie omalla kiällä.22Ken ei tykänne Hospotie, hiän olkah kirottu. Maranafa*a! «Miän Hospoti tulou!»23Miän Hospotin Iisussan Hristossan armo olkah tiän kera.24Armahat tervehyiset miulta teilä kaikilla, Hristossan Iisussan omilla. Amin.


*a 16:22 Maranafa oli alkuajan rissittyjen sluušpašša käyttämä karjahuš, kumpani merkiččöy «Miän Hospoti tulou».

предыдущая глава Глава 16 следующая глава