Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLI PUAVILAN TOINI KIRJANI KORINFILAISILLA

Глава 1

1Mie Puavila, Jumalan tahošta Hristossan Iisussan apostoli, ta lisäkši vielä velli Timofei tervehimmä Korinfissa olijua Jumalan uškojakuntua ta kaikkie pyhie koko Ahaijašša.2Jumalan, miän Tuaton, ta Hospotin Iisussan Hristossan armo ta rauha olkah tiän kera.

Puavila kiittäy Jumalua

3Kiitetty olkah miän Hospotin Iisussan Hristossan Jumala ta Tuatto. Hiän on Tuatto, kumpani armahtau, ta Jumala, kumpani kaikešša rohkistau meitä!4Kaikissa miän ahissukšissa Hiän rohkistau meitä. Šiitä Hänen antamalla voimalla myöki šuatamma rohkistua toisie, ket on jouvuttu monih ahissukših.5Mitä enämmän myö käršimmä šamoja muokkie kuin Hristossa, šitä enämmän Hiän meitä rohkistau.6Kun meilä ollou ahissušta, työ šuatta šiitä rohkissušta ta še koituu teilä pelaššukšekši. Še auttau teitä keštämäh šamanmoisie ahissukšie, mitä meiläki on.7Myö lujašti ušomma šiih, jotta työ keššättä. Kun meitä rohkissetah, še rohkistau teitä ta koituu teilä pelaššukšekši. Myö tiijämmä, jotta niin kuin työ šuatta oman ošan muokista, šamoin šuatta oman ošan avušta.

8Tiän on hyvä tietyä, vellet, mimmosissa muokissa myö olima Aasijan muakunnašša. Joutuma niin jykeih ta meitä väkövämpih vaikevukših, jotta emmäi uškon, jotta jiämmä henkih.9Meistä tuntu, jotta olemma jo kuolomah suutittuja. Tämä kaikki oli šentäh, jotta emmä luottais iččehenä vain Jumalah, kumpani kuollehetki noššattau.10Varmašta kuolomašta Hiän pelašti miät ta iellähki pelaštau. Myö ušomma, jotta Hiän miät pelaštau,11kun työki autatta meitä tiän malittuloilla. Šilloin monet kiitetäh Jumalua šiitä, mitein hyvä Hiän on ollun meilä.

Puavilan matka Korinfih eistyy

12Myö olemma ylpiet šiitä, jotta koko muailmašša, šemmiten tiän luona ollešša, myö olemma elän oikein ta puhtahašti, juštih niin kuin Jumala tahtou. Tämän tovistau niise miän omahenki. Meitä on juohattan Jumalan armo, ei muallini viisahuš.13Miän kirjasissa ei ole mitänä muuta kuin vain šitä, mitä työ niistä voitta lukie ta malttua. Toivon, jotta työ opaššutta malttamah kaiken loppuh šuate,14niin kuin jo kutamitäi maltattaki. Šiitä työ Hospotin Iisussan Hristossan tulentapäivänä voitta olla ylpeitä meistä ta myö teistä.

15Luotan teih niin lujašti, jotta piätin tulla enšin tiän luo, jotta teilä kahičči ois ilo olla miun kera.16Mie niätšen meinasin matata tiän kautti Makedonijah ta šieltä tuaš tulla jälelläh tiän luo. Šiitä työ oisija šuorittan miut lähtömäh Juutijah.17Ei šuinki tämä miun meininki ollun mikänä äkkinäini ajatuš? Vain ollahko miun hommat niin kuin ihmisien ainaški? Šanonko mie: «No, no», kun tarkotan: «Ei, ei»?18Jumala voit tovistua, jotta en ole konšana šanon teilä šekä: «No», jotta: «Ei».19Vet Iisussa Hristossa, Jumalan Poika, kumpasešta mie, Siluani ta Timofei olemma teilä šanellun, ei ollun šekä «no» jotta «ei». Häneššä oli vain «no».20Jumalan lupaukšet, kuin äijän niitä ollouki, tullah tovekši Häneššä. Šentäh myöki šanomma Hänen nimeššä Jumalan kunnivokši: «Amin».21Jumala Iče yhistäy miät ta tiät Hristossah, Voijeltuh. Ta Hiän on miätki voijellun:22Hiän merkičči miät omalla pečatilla ta anto miän šytämih Pyhän Henken merkiksi šiitä, jotta myö olemma Hänen.

23Kučun Jumalan tovistajakši ta pošiuvun oman henkeni kautti, jotta mie eissin matkuani Korinfih vain šentäh, kun tahoin šiäštyä teitä.24Myö emmä taho isännöijä tiän uškuo, myö vain tahomma auttua teitä, jotta šaisija šuuremman ilon. Uškohan teilä on luja.


предыдущая глава Глава 1 следующая глава