Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLI PUAVILAN KIRJANI RIIMALAISILLA

Глава 4

Aprahamin uško

1Mitä myö voimma šanuo Aprahamista, miän rahvahan kantatuatošta? Mitein hänellä kävi?2Kun Aprahami lienöy kelvannun Jumalalla omien ruatojen tähen, hiän voit olla ylpienä, vain ei kuitenki Jumalan ieššä.3Vet Pyhät Kirjutukšet šanotah näin: «Aprahami uško Jumalan lupaukšeh, ta šentäh hiän kelpasi Jumalalla».4Ruatajalla makšetah palkka ruatojen mukah, eikä armošta.5Kun kellä ei olle hyvie ruatoja, no hiän uškou Jumalah, niin šemmoni ihmini kelpuau Jumalalla ušon takie. Jumala še luatiu jumalattoman Ičelläh kelpuavakši.6Tätä šamua pakajau čuari Tuavitta, konša šanou ošakkahakši šemmoista ihmistä, kumpani kelpuau Jumalalla ruatoloih kaččomatta. Hiän šanou näin:7
– Ošakkahat ollah ne, kenen pahat ruavot on prostittu
ta kenen riähät on katettu.
8Ošakaš on še ihmini, kumpasen riähkie Hospoti
ei pie luvušša.

9Onko tämä hyvä oša tarkotettu yksistäh laitaleikatuilla vain laitaleikkuamattomilla niise? Pyhistä Kirjutukšista myö lukima: «Aprahami kelpasi Jumalalla ušon takie».10Konša še oli? Oliko Aprahami šilloin laitaleikattu? Ei ollun, hiän oli vielä laitaleikkuamatoin.11Kun hiän jälešti šai laitaleikkaukšen, še oli merkkinä šiitä, jotta jo ennein šitä Jumala hyväkšy hänet ušon tähen. Näin Aprahamista tuli kaikkien niijen tuatto, ket ušotah ta šentäh kelvatah Jumalalla, vaikka heitä ei ole laitaleikattu.12Šamoin Aprahami on laitaleikattujenki tuatto, kun hyö aššuttanneh šitä ušon tietä, mitä miän tuatto Aprahami aštu, konša oli vielä laitaleikkuamatoin.

Uško ta Jumalan lupauš

13Jumala lupasi Aprahamilla ta hänen jälkiläisillä perinnökši koko muailman – ei šentäh, kun Aprahami eli Sakonan mukah, vain šentäh kun Jumala hyväkšy hänet ušon takie.14Niätšen kun tämä lupauš perinnöštä kuuluis vain niillä, ket eletäh Sakonan mukah, niin šilloin uško ois tyhjä ta lupauš ei merkiččis mitänä.15Sakonan rikkomini noššattau Jumalan vihan; ka kun Sakonua ei ole, ei ole šen rikkomistaki.

16Niin jotta kaikki rippuu ušošta. Jumalan lupauš käypi toteh ušon kautti šentäh, kun še on Hänen lahja. Lupauš on voimašša ta kuuluu kaikilla Aprahamin jälkiläisillä, ei vain niillä kellä on Sakona, a niillä niise, kellä on Aprahamin uško. Aprahami on miän kaikkien tuatto,17niin kuin Pyhissä Kirjutukšissa Jumala šanou häneštä: «Mie olen luatin šiut monien kanšojen tuatokši». Täh Jumalah Aprahami uško, Häneh, kumpani elävyttäy kuollehet ta kuččuu olomattomat olomah.18Aprahami toivo, jotta šuau lapšen, vaikka toivuo ei ollun. Hiän uško, jotta häneštä tulou monien kanšojen kantatuatto näijen hänellä šanottujen šanojen mukah: «Šiula tulou ylen äijän jälkiläisie».19Hiän lujašti uško näih šanoih, vaikka hiän, läššä šatavuotini, tiesi, jotta hänen runkonvoimat on šammuttu ta Sarran kohtu on jo kuivan.20Aprahami ei mänettän uškuo, ei epyällyn Jumalan lupaušta, vain pisy lujana ušošša ta anto Jumalalla kunnivon.21Hiän oli varma, jotta Jumala voit ruatua šen, mitä oli luvannun.22Šentäh Jumala hyväkšy Aprahamin hänen ušon tähen.

23Kuitenki näitä šanoja ei ole kirjutettu yksistäh Aprahamilla,24kun meilä niise. Myöki kelpuamma Jumalalla, kun ušomma Häneh, ken noššatti kuollehista miän Hospotin Iisussan Hristossan.25Jumala anto Hristossan kuolla miän riähkien takie ta noššatti Hänet kuollehista, jotta myö kelpuasima Jumalalla.


предыдущая глава Глава 4 следующая глава