Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLI JUAKON KIRJANI

Глава 1

1Mie, Juakko, Jumalan ta Hospotin Iisussan Hristossan käškyläini, työnnän tervehyisie Israelin kahellatoista hajallah eläjällä heimokunnalla.

Uško ta muanitukšet

2Vellet, olkua vain hyvillänä, konša jouvutta monenmoisih muanitukših.3Työhän tiijättä, jotta konša tiän uško keštäy muanitukšet, še kašvattau teissä keštämistä.4Šiitä työ šuatatta keštyä kaiken, ta niin teistä tulou kaikin puolin kypšie ihmisie, šemmosie, kumpasissa ei ole mitänä vikua.5Kun kuitenki kellä teistä ei olle viisahutta, kyšykkäh šitä Jumalalta. Jumala antau šitä hänellä, Hiän kun niät täyvellä kiällä antau kaikilla eikä moiti, konša häneltä kyšytäh.6No kyšyö pitäy uškuon, yhtänä epyälömättä. Ken epyälöy, on kuin meren ualto, kumpaista tuuli ajau šinne tänne.7Elkäh šemmoni ihmini vuottakkah Hospotilta mitänä.8Hiän on kakšimielini, kaikissa ruatoloissah häilyväini.

9Olkah alempaisilla okšilla olija velli ylpie šiitä, jotta Jumala noštau hänet korkiella.10A pohatta olkah ylpie šiitä, jotta Jumala alentau hänet, šentäh kun pohattaki katou niin kuin kukka heiniköššä.11Päiväni noušou, puahtau äkiešti ta kuivattau heinän. Kukka kirpuou ta šiih loppuu šen kaunehuš. Šamoin pohatta näivistyy omilla teilläh.

12Ošakaš on še, ken muanitukšet keštäy, šentäh kun muanitukšet keššettyö hiän šuau voitonvenčakši elämän. Šen Jumala toivotti niillä, ket Häntä tykätäh.13Elkäh kenkänä muanitukših jouvuttuo šanokkah, jotta Jumala häntä muanittelou. Paha ei voi muanitella Jumalua, ta Iče Hiän ei muanittele ketänä.14Ka jokahista muanittau hänen oma himo, mi häntä kuihuttelou ta viettäy pahah.15Šiitä himo tulou kuin naini pakšukši ta šuau riähän, a kun riähkä on kašvan täyvekši, še tuou kuoloman.

16Elkyä valehelkua iččienä, miun kallehet vellet!17Joka hyvä anti ta joka täyvellini lahja tulou ylähyätä, taivahan tähtien Tuatolta. Hänen luona ei mikänä muutu, valo ei vaihu pimiekši.18Oman tahon mukah Hiän šynnytti miät uuvveštah toven šanalla, jotta oisima enšimmäiset Hänen luajittujen joukošša.

Šanan oikie kuulomini ta šen tottelomini

19No niin, miun armahat vellet, jokahisen pitäy olla aina valmis kuulomah, ka ei pie kiirehtie pakajamah eikä antua valtua vihalla.20Vihan vallašša olija mieš ei rua šitä, mi on oikein Jumalan šilmissä.21Niin jotta jättäkkyä kaikki pakanat mielet ta pahuon jiännökšetki. Olkua nöyrät ta ottakkua vaštah še šana, kumpani on teih issutettu ta kumpani voit tiät pelaštua.

22Ruatakkua, mitä šana käšköy, elkyä yksistäh kuunnelkua šitä – muitein valehteletta iččienä.23Še, ken vain kuuntelou šanua eikä rua šen mukah, on kuin mieš, kumpani peilistä kaččelou omua muotuo.24Hiän tarkkah kaččou iččieh, lähtöy pois ta šamašša unohtau, mimmoni hiän on.25Jumalan sakona, mi piäštäy ihmisen riähän ta kuoloman vallašta, on täyvellini. Ken tarkkah tutkiu šitä sakonua ta pisyy šiinä, šitä Jumala plahosloviu kaikissa šen ruatoloissa. Tämmöni ihmini ei unoha šitä, mitä on kuullun, vain ruatau šen mukah.26Kun ken teistä pitänöy iččieh uškojana eikä voine pijätellä kieltäh, hiän valehtelou iččieh ta hänen uško on tyhjä.27Jumalan ta Tuaton šilmissä puhaš ta vijatoin uško on šitä, jotta myö huolehimma orpoloista ta leškilöistä, konša hyö ollah muokissa, ta varotamma iččienä, jotta muailma ei pakanoittais meitä.


предыдущая глава Глава 1 следующая глава