Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLIEN KIRJA

Глава 28

Puavila Maltan šuarella

1Piäsimä turvah ta Puavilan kera olijat šuatih tietyä, jotta še šuari oli Malta.2Šuaren eläjät otettih meitä hyvistä-hyvin vaštah. Hyö luajittih tulet ta kučuttih miät šen ympärillä lämmitteliytymäh, šentäh kun alko vihmuo ta šiä oli vilu.3Puavila keräsi yšällisen rišuja ta lykkäsi ne tuleh, ka kuumuš ajo šieltä myrkkykiärmehen ta še tarttu Puavilan käteh.4Kun šuaren eläjät nähtih hänen kiäššä rippuja kiärmis, hyö paistih keškenäh: «Tuo mieš varmašti on tappan ihmisen. Mereštä hiän pelaštu, ka oikeuven jumala ei anna hänen elyä.»5Puavila puissalti kiärmehen tuleh, eikä hänellä tullun mitänä vahinkuo.6Rahvaš vuotti, jotta hänen käsi puhaltuu, tahi hiän kuatuu kuollehena muah. Kun hyö pitälti vuotettih ta nähtih, jotta Puavilalla ei tullun mitänä, hyö muutettih mieleh ta šanottih: «Hiän on jumala».

7Lähellä šitä paikkua oli muatiloja, kumpaset omisti Publie, šuaren vanhin. Hiän kučču meitä luokšeh, piti hyvin ta kostitti kolme päivyä.8Publien tuatto oli šijašša, hänellä oli kuumetta ta paha vaččatauti. Puavila mäni hänen luokši, moliutu, pani kiät hänen piällä ta parenti hänet.9Tämän jälkeh Puavilan luo tultih šuaren muutki läsijät, ta hyö niise parettih.10Rahvaš kunnivoitti meitä kaikella keinoin, a konša olima lähöššä ielläh, šuaren eläjät annettih meilä matkah kaikkie, mitä tarviččima.

Puavilan tulo Riimah

11Kolmen kuukauven piäštä myö jättimä Maltan ta läksimä merellä aleksandrijalaisella laivalla, kumpasen nenäššä oltih Kastorin ta Pollusin kuvat. Tämä laiva oli talvehtin šuarella.12Myö tulima Sirakusah ta olima šielä kolme päivyä.13Šieltä läksimä tuaš merellä ta tulima Riigijah. Kun olima šielä päivän, alko puhaltua šuvituuli, ta kahešša päiväššä myö piäsimä Puteolih.14Šielä myö löysimä uškovellijä. Hyö pyritettih meitä, jotta jäisimä heijän luokši netäliksi. Šen jälkeh myö läksimä Riimah.

15Riimašša eläjät uškovellet oli jo kuultu meistä ta tultih meilä vaštah, yhet Appien Forumilla, toiset Tres Tavernah. Nähtyö vaštuajie Puavila passipoitti Jumalua ta šai lisyä rohkevutta.16Konša myö piäsimä Riimah, šuanpiälikkö anto vankit tyrmänpiäliköllä. A Puavilalla annettih valta elyä omašša kortteerissa yheššä häntä varteiččijan saltatan kera.

Puavila opaštau Riimašša

17Kolmen päivän piäštä Puavila kučču luokšeh jevreijen johtomiehet. Konša hyö keräyvyttih, hiän šano: «Vellet! Miut otettih kiini Jerusalimissa ta annettih riimalaisien käsih, vaikka mie en ole ruatan mitänä miän rahvašta tahi tuattojen tapoja vaštah.18Riimalaiset kyšeltih milma ta ois tahottu piäštyä miut tyrmäštä, šentäh kun miušša ei ollun mitänä, mistä lankieis šurma.19Kuitenki jevreit oltih tätä vaštah. Šentäh miun oli pakko vuatie suutuo iče keisarilta – ei tietyšti šiinä mieleššä, jotta tahtosin viärittyä omua rahvašta.20Tämän kaiken takie mie kučuinki tiät tänne, jotta näkeytyö ta paissa tiän kera. Mie niät olen näissä rauvoissa juuri Hänen tähen, keštä Israelin rahvaš vuottau apuo.»

21Jevreit šanottih: «Myö emmä ole šuanun Juutijašta mitänä kirjaista šiušta, ta šieltä tullehista vellilöistä kenkänä ei ole paissun šiušta pahua, ei rahvahan ollešša eikä kahen kešen.22Mielelläh kuitenki kuuntelisima, mitä šie näistä as's'oista mietit. Myö niätšen olemma kuullun, jotta joka paikašša paissah šitä sektua vaštah.»

23Hyö šovittih Puavilan kera päiväštä ta tultih šuurella joukolla kortteerih, missä hiän eli. Huomenekšešta iltah šuate Puavila pakasi heilä Jumalan Valtakunnašta ta šelitti, mi še on. Moissein Sakonan ta Jumalan viessintuojien kirjutukšien avulla hiän taivutteli heitä uškomah Iisussah.24Yhet ušottih hänen šanoja, toiset ei ušottu.25Hyö ei tultu yhteh mieleh, ta heijän lähtiessä Puavila šano vain nämä šanat: «Oikein še Pyhä Henki viessintuoja Isaijan šuičči pakasi miän tuattoloilla. Hiän šano:26
– Mäne tämän kanšan luo ta šano:
Vaikka kuin kuunteletta, kuitenki että malta.
Vaikka kuin kačotta, kuitenki että niä.
27Niätšen tämän rahvahan šytän on kovettun,
korvillah hyö pahoin kuullah
ta šilmät hyö ummissettih,
jotta ei šilmilläh nähtäis,
ei korvillah kuultais
eikä šytämelläh maltettais,
jotta ei kiännyttäis Jumalan puoleh
enkä Mie parentais heitä.

28Niin jotta tietäkkyä: Jumala työnsi viessin pelaššukšešta toisenvierosilla, ta hyö kuunnellah šitä.»29Kušša Puavila šano tämän, jevreit lähettih pois keškenäh lujašti kiistyän.

30Puavila eli kakši kokonaista vuotta ičen vuokruamašša kortteerissa ta otti vaštah kaikkie, ken tuli hänen luo.31Hiän rohkiešti šaneli Jumalan Valtakunnašta ta opašti Hospotista Iisussašta Hristossašta kenenkänä eštämättä.


предыдущая глава Глава 28 следующая глава