Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANHELI LUKAN KIRJUTTAMANA

Глава 24

Iisussa noušou kuollehista

(Matv. 28:1-8; Mark. 16:1-8; Iiv. 20:1-10)

1Enšimmäisenä päivänä šuovatan jälkeh naiset jo aikaseh huomenekšella otettih hajuvoitiet, mit oli varuššettu, ta lähettih kalmalla. Hiän kera tuli eryähie toisieki naisie.2Hyö nähtih, jotta kalmakotisen šuulla pantu kivi oli vieretetty pois.3Naiset mäntih šiämeh, ka ei löyvetty Hospoti Iisussan Ruumista.4Kun hyö šitä ihmeteltih, hiän ieššä yhtäkkie šeiso kakši mieštä, kumpasien vuattiet oltih kirkkahan valkiet niin kuin päiväni.5Naiset pöläššyttih ta painettih piät. Miehet šanottih heilä: «Mintäh työ ečittä elävyä kuollehien joukošta?6Ei Hiän ole tiälä, Hiän nousi kuollehista. Muistakkua, mitä Hiän pakasi teilä olleššah vielä Galileijašša.7Hiän šano: ‘Näin käypi: Ihmisen Poika annetah riähkähisillä käsih ta nuaklitah ristih, ta kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista’.»8Šilloin hyö muissettih, jotta niin Iisussa oli šanon.

9Kalmalta tultuo naiset vietih täštä viesti yhellätoista opaššettavalla ta kaikilla muilla.10Ne naiset oltih Magdalan Muarie, Joanna ta Juakon muamo Muarie, ta vielä toisieki oli hiän kera. Hyö šanottih apostoliloilla kaiken tämän,11ka hiän mieleštä tämä oli ihan naisien kekšintyö, ta hyö ei ušottu.12Kumminki Petri läksi juokšomah kalmakotisen luo. Hiän kumartu kaččomah šiämeh, vain ei nähnyn muuta kuin kiärevuattiet. Šiitä hiän myöšty kotihih ičekšeh kummekšuon kaikkie tätä.

Iisussua nähäh Emmausin tiellä

(Mark. 16:12-13)

13Šinä šamana päivänä kakši Iisussan opaššettavua matkasi Emmausih, še kylä on kymmenisen virššan piäššä Jerusalimista.14Matatešša hyö paistih kaikešta, mitä oli ollun.15Kuni hyö šiinä paistih ta tuumaitih, Iisussa Iče tuli hiän luo ta aštu hiän kera.16Opaššettavilta niin kuin šilmät ois šokaistu, ta hyö ei tunnettu Häntä.

17Iisussa rupesi pakauttamah heitä: «Mistä työ pakajatta matatešša? Miksi oletta pahalla mielellä?»18Yksi heistä, Kleopa nimeltäh, šano Iisussalla: «Šie onnakko olet koko Jerusalimissa ainut vierašmualaini, ken ei tiijä, mitä tiälä on ollun näinä päivinä?»19Iisussa kyšy: «A mitäpä on ollun?» Hyö vaššattih: «Ka še, mitä šattu Iisussa Nasarettilaisella. Hiän oli Jumalan viessintuoja, varma omissa šanoissah ta töissäh Jumalan ta kaiken rahvahan šilmissä.20Miän ylipapit ta valtamiehet annettih Hänet kuolomah suutittavakši ta Hänet nuaklittih ristih.21A myö toivoma, jotta Hiän ois še, ken piäštäy Israelin šen vihollisista. Nyt on kaiken lisäkši jo kolmaš päivä šiitä, kun kaikki tämä oli.22Ta vielä eryähät miän naiset šuatih miät ihmettelömäh. Aikaseh huomenekšella hyö lähettih kalmalla.23Kun hyö ei löyvetty Iisussan Ruumista, myöššyttih ta šanottih, jotta heilä näyttäyvyttih anhelit, kumpaset šanottih, jotta Iisussa on elošša.24Šiitä eryähät meistä lähettih kalmakotisen luo ta nähtih, jotta tosiehki kaikki on niin, mitein naiset šanottih. Iisussua hyö ei kuitenki nähty.»

25«Kylläpä teilä on vähän mieltä!» šano heilä Iisussa. «Noinko vaikie tiän on uškuo šitä, mitä Jumalan viessintuojat einuššettih?26Eiköš Hristossan pitänki näin käršie ta šiitä piäššä taivahan kunnivoh?»27Ta Hiän šelitti heilä, mitä Häneštä oli šanottu kaikissa Pyhissä Kirjutukšissa, alkuan Moissein ta kaikkien viessintuojien kirjoista.

28Kun hyö tultih šen kylän luo, minne miehet oltih mänöššä, Iisussa oli lähtövinäh ielläh.29Hyö ruvettih pyrittämäh Häntä ta kiellettih yökši: «Jiä miän luo. Päivä on jo loppumašša, tulou ilta.» Niin Iisussa mäni taloh ta jäi hiän luo.30Kun hyö issuttih stolašša, Hiän otti leivän, kiitti Jumalua, katkasi leivän ta anto heilä.31Šiitä hiän šilmät avauvuttih, ta hyö tunnettih Hänet. Ka šamašša Hiän muuttu näkymättömäkši.32Hyö paistih keškenäh: «Ilmainkoš miän šytän hyppi, kun Hiän tiellä pakasi miän kera ta šelitti meilä Pyhie Kirjutukšie».

33Šamašša hyö nouštih ta myöššyttih Jerusalimih. Šielä hyö löyvettih yksitoista opaššettavua, ta hiän kera oli muitaki šiih joukkoh kuulujie.34Ne šanottih tulijilla: «Hospoti tosiehki nousi kuollehista. Hiän näyttäyty Simonilla.»35Šiitä ne kakši niise šanottih, mitä tapahtu matalla ta mitein hyö tunnettih Iisussa, kun Hiän katkasi leivän.

Iisussa näyttäytyy apostoliloilla

(Matv. 28:16-20; Mark. 16:14-18; Iiv. 20:19-23; Ap.k. 1:6-8)

36Hyö vielä ei keritty lopettua pakinua – ka Iče Iisussa šeisou hiän kešeššä ta šanou heilä: «Rauha teilä!»37Hyö pöläššyttih šiämettömiksi, šentäh kun smietittih, jotta nähäh kuutessiutuja.38«Mitäpä työ niin pöläštyjä?» kyšy heiltä Iisussa. «Mintäh šemmoset mielet tullah teilä piäh?39Kaččokkua Miun jalkoja ta käsie: Mie še täššä olen. Kuotelkua Milma ta kaččokkua. Ei kuutessiutujalla ole lihua eikä luita, niin kuin niättä, Miula on.»40Näin Hiän pakasi ta näytti heilä kiät ta jalat.41Ihaššukšissa hyö ei voitu uškuo, aina vain ihmeteltih. Šiitä Iisussa kyšy heiltä: «Onko teilä tiälä mitä šyötävyä?»42Hyö annettih Hänellä palani paissettuo kalua ta mettä.43Hiän otti ne ta šöi heijän nähen.

Kirjutukšet käyväh toteh

44Iisussa šano heilä: «Tätä Mie tarkotin, konša olin vielä tiän kera ta pakasin teilä. Kaiken šen piti stuaniutuo, mitä Miušta on kirjutettu Moissein Sakonašša, Jumalan viessintuojien kirjoissa ta Psalmiloissa.»45Šiitä Hiän avasi heijän mielet malttamah Pyhie Kirjutukšie.46Hiän šano: «Kirjutukšissa on šanottu näin: Hristossan piti käršie ta kolmantena päivänä noušša kuollehista.47Ta kaikkie rahvahie, Jerusalimista alkuan, pitäy Hänen nimeššä kuččuo jättämäh riähät ta kiäntymäh Jumalan puoleh, ta niin hyö šuahah proškenja.48Työ oletta nähnyn kaiken tämän ta teijän pitäy šanella šiitä ihmisillä.49Mie työnnän teilä Šen, min Tuattoni lupasi. A työ jiäkyä täh linnah, kuni teilä ei anneta voimua ylähyätä.»

Iisussa otetah taivahah

(Mark. 16:19-20; Ap.k. 1:9-11)

50Iisussa vei opaššettavat pois linnašta Vifanijan lähellä olijah paikkah. Šielä Hiän nošti käteh ta plahoslovi hiät.51Plahosloviessa heitä Hiän rupesi loittonomah heistä, ta Hänet otettih taivahah.52Opaššettavat kumarrettih Hänellä muah šuate ta šuuren ilon vallašša myöššyttih Jerusalimih.53Šielä hyö oltih koko aika jumalankojissa ta ylennettih ta kiitettih Jumalua. Amin.


предыдущая глава Глава 24 следующая глава