Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANHELI LUKAN KIRJUTTAMANA

Глава 14

Šuauko šuovattana parentua läsijie?

1Šuovattana Iisussa mäni verolla eryähän farisseijen piämiehen taloh. Kaikin kačottih, mitä Hiän rupieu ruatamah.2Šilloin Hänen eteh tuli mieš, kumpani läsi vesimarua.3Iisussa kyšy sakonanopaštajilta ta farisseiloilta: «Onko šuovattana luvallista parentua, vain ei?»4Hyö ei virketty šiih mitänä. Iisussa košetti mieštä, parenti hänet ta toimitti kotih.5Šiitä Hiän tuaš kyšy heiltä: «Kun keltä osla tahi härkä kirvonnou kaivoh, niin eikö hiän heti nošša šitä šieltä, vaikka oiski šuovatta?»6Täh hyö ei voitu vaššata mitänä.

Elä ašeta iččieš toisie korkiemmalla

7Iisussa kaččo, mitein vierahat valitah ičelläh parahie paikkoja stolan takuana, ta šano heilä tämän peittopakinan:8«Kun šiut on kučuttu häih, elä istuuvu parahalla paikalla. Voipi olla, jotta šinne on kučuttu šilma arvokkahampi vieraš.9Šiitä isäntä, kumpani kučču tiät molommat, tulou ta šanou šiula: ‘Anna hänellä tämä paikka’. Šilloin šie häpien kera jouvut šiirtymäh pahimmalla paikalla.10Kun šiut kučutah, rua näin: ota stolan takuana alimpaini paikka. Šiitä hiän, ken kučču šiut, tulou ta šanou: ‘Velli, šiirry tänne ylemmäkši’. Näin šie šuat kunnivon toisien vierahien ieššä.11Jokahini, ken iččieh ylentäy, še alennetah, a ken iččieh alentau, še ylennetäh.»

12Šiitä Iisussa šano farisseilla, kumpani oli kuččun Hänet: «Konša valmissat päivällisen tahi illallisen, elä kuču tovarissoja eläkä vellijä, elä heimokuntua, elä pohattoja nuapurija. Hyöhän iče voijah vuoroštah kuččuo šiut, ta velat tullah makšetukši.13Šie konša rupiet hommuamah pruasniekkua, kuču šinne köyhie, vaivasie, rampoja ta šokeita.14Olet ošakaš, šentäh kun hyö ei voija makšua šiula. Šie šuat palkan, konša oikiemieliset nouššah kuollehista.»

Peittopakina šuurešta pruasniekašta

(Matv. 22:1-10)

15Tämän kuultuo yksi vierahista šano Iisussalla: «Ošakaš on še, ken piäšöy šyömäh Jumalan Valtakunnašša».

16Iisussa vaštasi hänellä näin:

«Eryäš mieš luati šuuren pruasniekan ta kučču äijän vierašta.17Konša pruasniekan aika tuli, hiän toimitti paššarin šanomah kučutuilla: ‘Tulkua, kaikki on nyt valmista’.18Vain ne ruvettih yksi toisen jälkeh kieltäytymäh. Enšimmäini šano hänellä: ‘Mie oššin pellon, ta miun pitäy lähtie kaččomah šitä. Prosti milma, kun en piäše.’19Toini šano: ‘Mie oššin viisi parie härkie. Miun pitäy männä kaččomah, jotta onko ne kelvolliset. Prosti milma, kun en piäše.’20Kolmaš šano: ‘Mie akotuin juštih, šentäh en voi tulla’.

21Paššari tuli jälelläh ta šano tämän isännällä. Šiitä isäntä šiänty ta käški paššarie: ‘Mäne kiirehešti linnan teillä ta pihoilla ta tuo tänne köyhie, vaivasie, šokeita ta rampoja’.22Myöššyttyö paššari šano: ‘Isäntä, ruavoin niin kuin šie käsit, ka paikkoja vielä jäi’.23Šiitä isäntä šano paššarilla: ‘Mäne muanteillä ta kylien kujilla ta pakota ihmisie tulomah, jotta miun talo täyttyis.24Šen šanon, jotta yksikänä niistä, ketä mie kučuin, ei šyö miun stolašša! Kučuttuja on äijän, vain valittuja on vähän.’»

Mitä makšau olla Iisussan opaššettavana?

(Matv. 10:37-38; 5:13; Mark. 9:50)

25Iisussan kera matkasi äijän rahvašta. Hiän kiänty ta šano heilä:26«Kun ken tullou Miun luo, no ei tykänne Milma enämmän kuin omua tuattuo, muamuo, naista, lapšie, čikkoja ta vieläi omua elämyä, še ei voi olla Miun opaššettavana.27Ken ei kanna omua ristie ta ei matkua Miun kera, še ei voi olla Miun opaššettavana.28Kun ken teistä tahtonou rakentua tornin, eikö hiän istuuvu enšin laškomah kuluja, jotta riittäykö hänellä varoja šuaha rakennuš valmehekši?29Muitein voit käyvä niin, jotta hiän laškou kivijalan, a ei šua työtä loppuh. Šiitä kaikki, ket nähäh tämä, ruvetah häntä nakramah:30‘Kaččokkua työ tuota mieštä! Alotti rakennukšen, ka kešenpä še jäi.’

31Tahi kun čuari šuorinnou šotimah toista čuarie vaštah, niin tottaš hiän enšin smiettiy, voitko hiän kymmenen tuhannen saltatan kera voittua toisen čuarin, kumpasella on kakšikymmentä tuhatta saltattua.32Kun ei voine, hiän työntäy neuvottelijie šopimah rauhašta, kuni toini on vielä loittuona.

33Šamoin ei niken teistä voi olla miun opaššettavana, kuni ei jättäne kaikkie, mitä hänellä on.»

Mavutoin šuola

34«Šuola on hyvä olomašša. No kun še mänettänöy šuolan mavun, milläpä šuamma šen šuolasekši?35Še ei kelpua minnenä, ei peltoh eikä tunkivoh. Še luuvvah pois. Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah!»


предыдущая глава Глава 14 следующая глава