Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANHELI LUKAN KIRJUTTAMANA

Глава 2

Iisussan šyntymä

1Niinä päivinä tuli Riiman keisarilta Aukustilta käšky, jotta koko muašša pitäy ruveta luatimah väjenkirjutušlistoja.2Tämä oli enšimmäini väjenkirjutuš, ta še oli šiih aikah, konša Siirijua halličči Kvirinie.3Kaikin mäntih kirjuttautumah, jokahini omah linnah.

4Joosefi niise läksi Nasaretin linnašta, kumpani oli Galileijašša. Hiän mäni Juutijah, Tuavitan linnah Viflejemih, šentäh kun oli Tuavitan šuvušta.5Hiän otti kerallah Muarien, kumpani oli kihlottu hänellä ta kumpani kanto Lašta.6Konša hyö oltih šielä, Muariella tuli lapšenšuanta-aika.7Hiän šai Pojan, enšimmäisen Lapšen. Hiän kapaloičči Lapšen ta pani Hänet šoimeh, šentäh kun heilä ei löytyn tilua matkuštajien talošta.

Paimenet Iisussua tervehtimäššä

8Šillä šeuvulla oli paimenie varteimašša yöllä lampahie.9Heilä näyttäyty Hospotin anheli, ta Hospotin jumalallini valo ympäröičči hiät. Paimenet äijälti pöläššyttih.10Anheli šano heilä: «Elkyä varakkua. Mie tulin ilmottamah teilä hyvän viessin, šuuren ilošanoman kaikella rahvahalla.11Tänäpiänä Tuavitan linnašša šynty teilä Pelaštaja, kumpani on Hristossa*a, Hospoti.12Täštä työ tunnetta Hänet: ripakkoloih kiäritty Lapši makuau šoimešša.»13Yhtäkkie anhelin luo jiäviyty šuuri taivahallini šotajoukko, kumpani ylenti Hospotie šanoilla:14

– Kunnivo Jumalalla taivahissa,
a muan piällä olkah rauha
ta ihmisillä hyvä tahto!

15Konša anhelit mäntih heijän luota taivahah, paimenet paistih keškenäh: «Läkkä Viflejemih! Šielä myö niämmä šen, mitä on tapahtun, šen, mistä Hospoti meilä ilmotti.»

16Hyö lähettih kiirehešti Viflejemih ta löyvettih šielä Muarie, Joosefi ta Lapši, kumpani makasi šoimešša.17Tämän nähtyö paimenet kerrottih, mitä anhelit šanottih heilä Lapšešta.18Kaikin, ket kuultih paimenien šanat, kummekšittih.19Muarie pani kaikki nämä šanat šiämeh ta moničči ajatteli niitä ičekšeh.

20Paimenet myöššyttih karjan luo, ylennettih ta passipoitettih Jumalua šiitä, mitä hyö šuatih kuulla ta nähä. Kaikki kävi juštih niin, mitein heilä oli šanottu.

Iisussa tuuvvah jumalankotih

21Kahekšan päivän piäštä tuli aika luatie Lapšella laitaleikkauš, ta Hänellä pantih nimekši Iisussa. Še oli še nimi, min anheli käški antua Hänellä jo ennein šitä, kun Muarie tuli pakšukši.

22Tuli aika Joosefin ta Muarien männä puhistautumah*b, niin kuin Moissein Sakona käški. Hyö tuotih Iisussa Jerusalimih, jotta panna Hänet Hospotin eteh,23šentäh kun Hospotin Sakonašša šanotah näin: «Jokahini poikalapši, mi on muamollah enšimmäini lapši, pitäy pyhittyä Hospotilla».24Hospotin Sakonan mukah heijän piti šamalla kertua tuuvva uhrilahja Jumalalla, «pari villikyyhkyistä tahi kakši kyyhkynpoikaista».

Simeoni ta Anna nähäh Iisussa

25Jerusalimissa oli mieš nimeltäh Simeoni. Hiän oli oikiemielini ta jumalahini ta vuotti, jotta Jumala piäštäis Israelin ahissukšista. Pyhä Henki oli Simeonin piällä.26Pyhä Henki oli ilmottan hänellä, jotta hiän ei kuole, kuni ei niä Hospotin työntämyä Hristossua.27Henken juohattamana hiän tuli jumalankotih. Juštih šilloin Iisussan vanhemmat tuotih šinne Lapši, jotta luatie Hänellä še, mitä Sakona käšköy.28Simeoni otti Lapšen yškäh, passipoitti Jumalua ta šano:29

«Valtijaš, nyt Šie piäššät oman käškyläiseš rauhašša mänömäh toiseh ilmah,
niin kuin olet luvannun.
30Miun šilmäni niät kun nähtih Pelaštaja,
31kumpasen Šie olet varuštan kaikilla rahvahilla.
32Häneštä tulou valo toisenvierosilla,
ta kunnivo Šiun rahvahalla, Israelilla.»

33Joosefi ta Iisussan Muamo kummekšittih, mitä Lapšešta šanottih.34Simeoni plahoslovi hiät ta šano Muariella, Lapšen Muamolla: «Tämän Lapšen tähen monet israelilaiset lanketah ta monet nouššah. Jumala on pannun Hänet merkiksi, kumpaista vaššuššetah,35ta šiun omanki šytämen läpi pistäy miekka. Näin tullah ilmi monien šiämeh peitetyt mielet.»

36Šielä oli niise Jumalan viessintuoja Anna, Fanuilin tytär, Asirin šuvušta. Hiän oli jo hyvin vanha. Hiän oli männyn nuorena neiččyönä miehellä ta oli elän mieheh kera šeiččemen vuotta.37No nyt hiän oli leški ta hänellä oli kahekšankymmentä nellä vuotta. Hiän ei lähten jumalankojista kunnena, vain sluuši yötä päivyä Jumalalla: moliutu ta pyhitti.38Hiän niise tuli šinne juštih šamah aikah. Hiän passipoitti Jumalua ta pakasi Lapšešta kaikilla niillä, ket vuotettih, jotta Jumala piäštäy Jerusalimin ahissukšista.

39Ruattuo kaiken šen, min Hospotin Sakona miäräsi, Joosefi ta Muarie myöššyttih Galileijah, omah kotilinnah Nasarettih.40Šielä Lapši kašvo, lujittu henkeššäh ta viisaštu, ta Jumalan armo oli Hänen kera.

Iisussa pienenä

41Joka vuosi Iisussan vanhemmat käytih Äijänpäivän pruasniekalla Jerusalimih.42Konša Iisussalla oli kakšitoista vuotta, hyö tuaš lähettih Jerusalimih pruasniekalla, niin kuin oli tapana.43Pruasniekkapäivien loputtuo, vanhemmat lähettih kotih, a Iisussa-poika jäi Jerusalimih. No Joosefi ta Iisussan Muamo ei hokšattu šitä.44Hyö matattih koko päivä šiinä mielin, jotta Iisussa on joukošša. Kun hyö ruvettih eččimäh Häntä heimolaisien ta tuttavien kešeštä,45niin ei löyvetty. Šiitä Joosefin ta Muarien piti myöštyö Jerusalimih eččimäh Häntä.

46Kolmen päivän piäštä hyö löyvettih Iisussa jumalankojista. Hiän istu šielä opaštajien kešeššä, kuunteli heitä ta kyšeli heiltä.47Kaikin, ket kuunneltih Häntä, oltih kummissah, kuin hyvin Hiän kaiken malttau ta kuin tolkukkahašti vaštuau.48Nähtyö Iisussan Hänen vanhemmat ouvokšuttih ta Muamo kyšy Häneltä: «Poikan, mintäh Šie ruavoit meilä tämän? Myö tuattoš kera hätäytymä kokonah ta rupesima eččimäh Šilma.»49Iisussa vaštasi heilä: «Mintäh työ Milma ečittä? Ettäkö tiijä, jotta Miun pitäy olla Tuattoni kojissa?»50Ka hyö ei maltettu, mitä Hiän tahto šanuo näillä šanoilla.

51Iisussa myöšty vanhempieh kera Nasarettih ta totteli heitä kaikešša. Hänen Muamo peitti omah šytämeh kaiken, mitä heilä oli tapahtun.52Iisussa kašvo ta šai lisyä viisahutta. Jumala ta ihmiset tykättih Häntä.


*a 2:11 Hristossa kačo šelityštä Matv. 1:16.

*b 2:22 Kun naini šai pojan, hiän Moissein Sakonan mukah oli pakana 40 päivyä. Niijen päivien aikana hiän ei šuanun männä jumalankotih. Šen jälkeh hänen piti viijä šinne uhri Jumalalla ta šiitä hiän puhistu.

предыдущая глава Глава 2 следующая глава